Hetkeksi tuli vähän höntti olo.
Nämä lapsettomat kolmikymppiset poikamiehet varmaan pitäisivät ideaalina tilannetta, jossa suomalaiset eivät enää tekisi lainkaan lapsia vaan kuolisimme sukupuuttoon toinen toisiamme rainaisina vanhuksina hoivaillen alkeellisissa olosuhteissa. Olisihan siinä jotain tieteisnovellin aineksia, mutta itse näkisin vähän toisenlaisen Suomen mukavampana paikkana elää ;)
Minulla ei ole kokemusta kuin yhdestä lapsesta. Onhan näihin reiluihin viiteen vuoteen mahtunut rankkojakin aikoja, univelkaa, turhautumista, avuttomuutta, paljon pyykinpesua ja sen Oman Ajan vähentymistä.
Mutta mitäpä on tullut tilalle? Meillä on mahtava perheenjäsen, jonka kanssa saa päivittäin nauraa, halia ja pusia. Hän ajattelee asioita kantilta, jonka itse on jättänyt huomiotta. Hän on ilopilleri ja ajattelee positiivisesti. En unohda ikinä käyntiä HopLopissa, kun tuli pissit housuun. Olin ihan raivoissani kun ei ollut varavaatteita ja pitäisi lähteä kesken kotiin. Hänen hyvä tuulensa ei haihtunut voisihan siellä leikkiä vielä nakupellenä :)
Kyllä minä olen kaikesta huolimatta onnellisempi lapseni kanssa kuin ilman häntä. Kiitos junnu kun tulit meille :)
Kultahippuja hiuksiisi heitän,
suukoilla pienet kasvosi peitän.
Onnea sulle tahdon vaan,
enkelin vierelles kulkemaan.





