Ruokabloggausta

Kuten vähän tuli ennustettua, ei täällä arki-iltaisin kerkiä oikein kuin etsiä jotakin syötävää ja menemään nukkumaan. Joten reipas kirjeenvaihtaja raportoi ruokakokemuksistaan.

Tiistaina oli jälleen vuorossa tuttujen tapaamista, joten ruokasuunnitelmaksi muodostui hiukan kauempana hotellilta oleva Sanlitun (三里屯) -niminen alue. Kyseisessä korttelissa on pahamaineisen kuuluisa juottolakatu, Sanlitun Lu (三里屯路), jonne länsimaiset turistit ahtautuvat, koska eivät muuta tiedä. Onneksi alueelta löytyy fiksumpaakin liiketilaa.

Matka toimistolta kesti metrolla puolitoista tuntia, mutta oli silti hyvä vaihtoehto. Toiset tuttavat olivat lähteneet samalle matkalle taksilla ja viettivät kaksi ja puoli tuntia ruuhkassa. Molemmat paikat ovat kuitenkin samalla puolella kaupunkia, joten toisella puolella asumista ja päivittäisiä työmatkoja sieltä ei uskalla oikein kuvitellakaan.

Ruokana oli japanilaista haute cuisinea, jonka tyylilajin nimen olen jo unohtanut. (Muokkaus: Nimi löytyi, se on teppanyaki) Kuitenkin homman ideana oli pöydän toisella puolella oleva kokki, joka valmisti kaiken tilatun suoraan silmien edessä. Valikoimassa oli syö-ja-juo-mitä-haluat tai sitten à la carte. Valitsimme luonnollisesti pakettihinnan, jolloin pääsimme kokeilemaan mahdollisimman montaa eri lajia ilman huolta loppulaskusta. Valikoima oli japanilaiseen tyyliin melko mereneläväkeskeistä, mutta valinnanvaraa riitti kyllä tarpeeksi melkein mihin tahansa makuun. Myös käden heiluttelu ja tarjoilijan (fúwùyuán, 服务员) huutelu kovaan ääneen alkaa luonnistua. Muuten ei tässä maassa saa palvelua.

Edessä kapea ruokailutila ja takana metallinen paistotaso, jossa kokki hääräsi

Keskiviikkona sitten päätin käydä kokeilemassa perinnetunnepaikan valkosipulinversonuudelit, enkä pettynyt. Maku oli edelleen yhtä hyvä kuin keväällä. Pieneksi plussaksi voisi laskea kuulumiset ruokatasavaltaan, jolloin maksukortti olisi käynyt, jos sitä olisi vaan tajunnut käyttää. Toisella laidalla pienenä miinuksena oli Wangfujingin tasavaltaruokalan mukainen käytäntö, että kolaa tai muutakaan limonaadia ei saanut koko paikasta. Pari chilinpalaa pureskeltua olisi juotavalle ollut kyllä käyttöä...

Ruoan jälkeen piti vielä varmistaa, että junnun suosikkiketjulla, Yippin Sanxiaolla (一品三笑), tosiaan oli ravintola lähistöllä. Löytyihän se.

Illalla maistui Broadchurch-sarjan päätösjakson kanssa vielä pieni herkkuhetki. Viimeinen leipomon hyllyssä ollut munakasleivos sekä pieni punaviinipullo. Kumpainenkin tuli tutuksi jo edellisellä reissulla, eivätkä pettäneet tälläkään kertaa.

Kesäherkuin pöytä käyttöön

Junnu opettelee kaasugrillin toimintaa

Porokoirailme. Ikinä en oo ruokaa saanut enkä ainakaan grillimakkaraa.

Olen myllännyt vähän oleskelutiloissamme ja siirtänyt sohvan paikan välihuoneeseen ja ruokapöydän olohuoneeseen kuten aioinkin. (Telkkari meillä on vielä vanhalla paikallaan, joten katsomme sitä ryhdikkäästi ruokailutuoleista, kunnes saamme elektrooniset toimenpiteet hoidettua.)

Ostin alennusmyynnistä hauskan kesäisen pöytäliinan, ja sen päältä oli kiva syödä ensimmäisen kerran "uuden" pöydän ääressä. Makkaroista ja uusistaperunoista tuli vähän hienompi atria vuohenjuustolla ja hiidenhillolla sekä lähikaupan nam valkosipulivoipatongilla.

***

I switched the livingroom table and sofa positions. Now we can eat next to the window at a real table. We made some simple but delicious summer dishes to celebrate it.

Kahdeksanvee

Onnea, muru!

Ei uskoisi että vauveli on jo kahdeksanvuotias. Käytiin syntymäpäivänä shoppailemassa, hän sai valita itselleen lahjan (pitkällisten pohdintojen jälkeen hän päätyi Nintendo-peliin) ja herkuteltiin dajm-kakulla. Kunnon kaverisynttärit järjestetään myöhemmin kun lomakausi on ohi.

***

The kid turned eight today. I can't believe he is so big already. We went shopping together and he chose his present himself. Then we had some chocolate cake.

Lintulapsien sirkutusta ja kumiveneilyä eli Juhannus mökillä 2013

Nokka kohti mökkiä!

Makkaraa ja uusia perunoita, mitä sitä juhannusmenu muuta vaatiikaan

Niin joo, tietenkin jälkiruokakahvia ukin ja junnun keittelemänä

Lintulapset katon rajassa saivat myös juhannustoukkia

Kahvin kanssa hassutus, Angry Birds -kakku

Junnu ei halunnut uimaan, mutta kumiveneestä häntä ei pidellyt pois mikään

Porokoira vahtii ja tarkkailee

Ukki yrittää saada uutta tv-antennia suunnattua, mutta aina vain "EI SIGNAALIA"

Veneilyn jälkeen luetaan Duudson-kirjaa. Toivottavasti sisältöä ei sovelleta käytäntöön

Uudet hienot tikkaat toimivat upeasti eli hyytävästä vedestä pääsi nopeasti ylös

Upeat, upeat peltomaisemat puolen yön aikaan. Täysi superkuu taivaalla, muka ei tavallista isompi mutta kyllä se mahtava näky oli.

Jotain hyödyllistäkin tuli tehtyä, yksi seinä on nyt pohjamaalattu!

Velikin ajeli käymään mökillä, oli kiva nähdä häntä pitkästä aikaa! Ollaan nyt ihan saman näköisiä kun minulla ei ole enää laseja :)

***

Midsummer eve at the cottage. Sausages and new potatoes + coffee + an Angry Birds cake on the menu. Kid wanted to go rowing on an inflatable boat, dad tried to install the new tv antenna, I painted one of the changing room walls white with base paint. The midnight view over the fields was magnificent with the super moon and all.

Kuolleen rinteen viheriöitys

Kuumuudesta huolimatta...

... olimme tosi ahkeria takapihalla.

Tämä oli lähtötilanne.

Ruskean rutikuivan rinteen peitoksi ostimme kivoja kivikkokasveja...

...ja pari isompaa perennaa turveharkoilla porrastettuina.

Saa nähdä minkä värisiä kukkia tämä unikko meille näyttää.

Ta-daa, vähän eri näköinen! Vielä on tilaa muutamalle kukkaselle.

Narupallokoira taustallaan eräs vielä toteutumaton projekti.

Valtava raparperi ja pimeässä hohtavat pallot

Naapurin pihalta karanneet kukat

Isäntä grillasi tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Hyvää tuli!

***

We greenified a brown part of our back yard today with some new plants. And we had this summer's first bbq food today.

Raparperipiirakka kotitalousopettajan kiusaksi

Seiskaluokalla uutena aineena alkoi kotitalous. Piti opetella laittamaan erilaisia ruokalajeja ja pitämään keittiö ja koti puhtaana. Minulla oli kotitalousopettaja h*lvetistä. Jos ei ihan pääpiru, niin se seuraava. Opetusmetodeina hänellä oli pilkka ja naureskelu, johon rakkaat luokkatoverini mieluusti yhtyivät. En osannut rikkoa munaa. En myöskään tiennyt pitääkö uuninpesuaine pyyhkiä uunista pois. En ollut koskaan tehnyt keittiössä mitään, koska äitini oli niitä ihmisiä, jotka tekevät mieluummin itse nopeammin kuin opastavat tumpeloa. (Tiedän nyt miten helppo siihen on syyllistyä, kun on oma "tumpelo" talossa.)

Näiden kokemuksien myötä tulin täydellisen vakuuttuneeksi omasta osaamattomuudestani jokaisessa ruuanlaittoon liittyvässä asiassa. Pysyttelin keittiöstä niin kaukana kuin pystyin, ja annoin ex-mieheni hoitaa enimmät kokkailut. (Minun täytyy kyllä myöntää, että maustepippurilla suurustettu jauhelihakastikkeeni ei ehkä ollut oikeastikaan kovin hyvää.)

Parikymmentä vuotta seiskaluokan painajaisten jälkeen minun täytyi elämäntilanteen muutoksen myötä alkaa kokkailla enemmän itsekin. Resepti reseptiltä sain itseluottamusta. Tuotoksiani pystyi syömään ja joitakin jopa kehuttiin.

Olen nyt profiloitunut ansiokkaaksi sörsselistiksi. En laita mitään millä on hieno ranskalainen nimi, mutta osaan tehdä kaikenlaista hyvää arkiruokaa, joka muhii kasarissa tai uunissa. Ja tänään tein syötävän ja jopa vietävän hyvää raparperipiirakkaa tällä reseptillä. Siitäs sait, kotsanopettaja. Minustakin tuli ruoanlaittaja, sinusta huolimatta.

Kello puoli kymmenen takapihakuvat

Kuuma on, kuten muuallakin. Silti rehkittiin vähän takapihalla.

Tuleva terassialue tulee olemaan hitusen isompi kuin vanha patio, joten sivusta piti kaivella ylös vanhoja kivilaattoja. Laitoin ne tuohon askelkiviksi odottelemaan uutta elämää. Astuin jo yhden päälle niin että se keikkasi ja raapaisi nilkkaan, mokoma.

Varsinaisten laajennostöiden osalta saimme aikaan yhden tutkintakuopan. Hiekka-alueen vierestä pitäisi kaivaa maata pois ja laittaa siihen puolisen kuutiota uutta hiekkaa.

Saniaiset rynnnistävät keväisin mullan alta ihan uskomatonta vauhtia. Joskus voisi tehdä sellaisen timelapse-elokuvan, ottaa yhden kuvan päivässä ja toistaa filmi normaalivauhtia. Tulisi hauska.

Kukkapenkkini vieressä kasvaa minimaalisia luonnonkukkia! Eihän näitä henno edes nyppiä pois.

Nam, jollekulle on maistunut luumupuun lehti.

Vuorimännyn alainen autiomaa. Mitähän tähän rinteeseen keksisi? Isäntä uhkailee kaataa koko männyn. Minusta se on hauska, vähän kuin noidan kämmen.

Jonkun pienen metsästysmaatko tässä ovat vaiko jonkun tuholaisen verkko? Tämä antiviherpeukalo ei tiedä.

Villiviinin nopeus ihmetyttää yhtä lailla. Joka syksy se hylkää hyvät tuuheat kasvustonsa ja jättää ne meidän revittäväksemme ja putsattavaksemme. Keväällä se nousee taas ja kasvaa miltei silmissä. Ihme kasvi.

Tämä on väristä huolimatta basilikaa. Violetti muunnos oli minulle ihan uusi ilmestys, mutta hyvältä se silti maistuu.

Tällaisen kesäkuvan sain terveisinä junnun isältä. Hän on laittanut lapsiraukan jäätymään järveen! Tai eipä taida järvivesi tosiaankaan enää kylmää olla, sen verran hellettä pitänyt... Minulle tosin vesi on tarpeeksi lämmintä yhdessä tietyssä pienessä järvessä kun lämpöä on ollut tarpeeksi monta viikkoa. Muuten kualen.

Tervetuloa kesä!

Ystäväpariskunta tuli kokeilemaan puulla lämpiävää saunaamme ja kokosin heitä varten pienen kimpun pihalla kasvavista kukkasista :)

Alakuvan kulhot raahasin Pekingistä eräästä lentokenttämyymälästä, kun piti viimeiset yuanit käyttää johonkin. Suureksi ihmeekseni kestävät jopa konepesua.