Hätkähdys

Aikamoinen uutisaamu! Sain lukea heti bussissa että vanha pitkäaikainen - ja itse asiassa ensimmäinen vakituinen - työnantajani on myynyt puhelinliiketoimintansa amerikkalaiselle jättiyhtiölle. Vaikka jälkiviisaat myhäilevätkin nyt tietäväisinä, minulle se tuli kyllä yllätyksenä. Haikeaa on, pakko myöntää.

Nokiaan jää suurelle yleisölle hieman tuntemattomampia osia: propellihatut, paikannus ja verkkoliiketoiminta.

Jännää on, miten tarina jatkuu. Toivon että käännös on hyväksi kaikille osapuolille ja että Suomeen saadaan lisää työpaikkoja!

Ollapa Dalai Lama

Jos teidän lemmikiltänne uhattaisiin potkaista kuono halki ja ampua haulikolla, miten suhtautuisitte? Entä jos kolme vuotta sen jälkeen uhkaaja kieltää kirkkain silmin mitään sen tapaista koskaan sanoneensakaan?

Mietin vain miten muut olisivat reagoineet.

Kim Jong-Il olisi varmaan laittanut joka tapauksessa keskitysleirille loppuiäksi syömään rottia ja torakoita.

Joku entisajan opettaja ehkä olisi sanonut: noh noh, eipäs nyt haukuta, en halua kuulla kuka aloitti, paiskatkaapa kättä ja se siitä.

Karjalainen mummeli olisi naureskellut: kuule mitä sie höpäjät, eihä se noin ollut, elähä unoha ottaa niitä muistilääkkeitäs ku näemmä siulakkii alkaa pyörä heittää.

Dalai Lama olisi kumartanut syvään ja antanut rakkautensa ympäröidä kaikki ja kiittänyt hienosta kokemuksesta.

Olen vielä Kim Jong-Il -asteella.

Rento lukuhetki terassilla

Näin niitä hetkiä katoaa enemmänkin, niin isoilta kuin pieniltäkin, hyvän kirjan parissa :)

***

A peaceful reading moment in the shadow of the sun sail.

Musti katosi mustikkaan

Maanantaina mentiin mökille mustikkaan. Emmepä todellakaan arvanneet tulevamme sieltä takaisin vasta seuraavana päivänä, joten otimme evääksi vähän pizzaa, pari dominokeksiä ja pienen vesipullon.

Laittelin tupaa kuntoon - huomasin että pöytäliinan olisi tietysti voinut silittääkin, mutta ainakin pukuhuoneen uudet koukut mitattiin samalle korkeudelle.

Pihalla puskassa hyppeli jotain ja pelkäsin sen olevan käärme. Kaikkea muuta! Metsässä oli sankoin joukoin tällaisia söpöläisiä. Ja pienempiäkin!

Mustikoitakin oli vielä paikoin runsaasti ja saimme kipposemme täyteen.

Mutta sitten huomasimme, että toinen koira puuttuu. Ajattelimme sen lähteneen seuraamaan jotain jälkeä ja tulevan ihan pian takaisin. Sauna oli lämmin ja menimme kylpyyn ja uimaan. Koiraa ei näkynyt. Huutelimme sitä jatkuvasti ja kävimme ajelemassa mökkitietä edestakaisin, mutta ei rasahdustakaan. Miten voi koira hävitä kuin tuhka tuuleen? Laitoin lähellä asuvalle tädilleni viestin kadonneesta koirasta. Kello oli sen verran paljon ettei häneltä tullut vastausta.

Päivystimme koko yön vuorotellen ikkunassa odottaen karkulaista. Saimme nukuttua ehkä kolme tuntia.

Missä koira luuhaa?

  Aamulla lähdin ajamaan tunnin matkaa kotiin, koska piti saada aamupalaa ja tehtyä kissojen ja hiirten illalla väliin jääneet hoidot, ja ajattelimme yhdistää nuo kaksi. Mies jäi odottelemaan koiraa.

Kotona huomasin että puhelimeen oli soitettu. Ja huomasin sen olevan hiljaisella. Soitin miehelle ja sain kuulla, että koira oli tuotu takaisin. Se oli lähtenyt illalla seuraamaan jotain toisia marjastajia häntä heiluen ja he olivat ottaneet sen kiinni. Yöpaikaksi se oli saanut leikkimökin ja aamulla tarjoiltiin vielä ruokaakin. Koiran omistaja oli selvinnyt, koska tätini on talon keskeisen paikan takia kuulemma koiranetsijöiden kyttääjä ja koiramme kiinni ottajat olivat seudun irtokoirien pyydystäjiä.

Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta jatkossa kyllä koirien kaulapantaan ilmestyy puhelinnumero.

Frankenstein lobotomiassa

...olisi tuskin saanut katu-uskottavamman arven kuin koiraraukkamme, jolta poistettiin niskasta rapsuttelua häiritsevä patti.

En tiedä mitä kaikkea poistivat, mutta patista ei ainakaan jäänyt soluakaan jäljelle. Viikon parin sisällä saamme kuulla, oliko kasvain minkälaatuinen.

Shakkimatti

Junnusta leivotaan shakkimestaria.

Isäntä on tuonut joltain reissultaan nappulat, joissa konkistadorit taistelevat alkuperäisasukkaita vastaan. Tai toisinpäin.

***

The kid is interested in learning to play chess. He likes to solve small chess problems that can be found in the net. We own an exotic chess set where it's the conquistadors vs native South Americans.

Ihan sairasta

Puolitoista viikkoa on taas mennyt ihan hukkaan hirveän räkätaudin kourissa. Ihan sama tauti kuin Kiinassa ollessa. Kuumetta ainakin viikon verran ja niistoa, yskää, huippausta. Eikä meinaa millään lähteä. Aamulla on muka enemmän voimia, niin puuhailen jotain, ja iltaisin on lapsen harrastuksia (tällä viikolla menee kolme iltaa jalkapallon parissa) joihin kuljettamiseen minua on syystä ja toisesta tarvittu.

Roomba on ollut hyvä ystävä ja käynyt siivoamassa.

Ostin muuten kesäkukkia pari päivää sitten, mutten muistanut kuvata niitä. Ovat ne onneksi vielä hengissä.

Ihanaa muuten tämä kuvien lataus Suomessa, kun se käy sekunneissa verrattuna Kiinan jopa tunteihin. Eläköön vapaa internet.

Takaisin arkeen

Palasimme viime torstaina takaisin kahden kuukauden työkomennukselta Pekingistä. Perjantaina ja lauantaina haimme porokoiran hoidosta ja sunnuntaina kävimme monirotuisen kanssa Helsingissä vastaanottamassa kiitosmitalin kaverikoiratoiminnassa mukana olemisesta. Nyt on maanantai, lapsi koulussa, mies töissä ja minä flunssassa.

Olen pitänyt matkan aikana blogipäiväkirjaa joka ikinen päivä. Kunhan sen postaukset on hiukkasen anonymisoitu, laitan linkin tänne, niin saatte käydä lukemassa miten reissumme sujui ja mitä kaikkea näimme ja koimme.

Aivan mahtava päästä sieltä paahtavasta alkukesästä +30 asteen kuumuudesta ja paikoillaan vellovasta savusumusta tänne suomalaiseen raikkaaseen kevääseen katselemaan koivun hiirenkorvia ja tutkimaan mitä takapihan mullasta nousee! Saamme kokea kaksi kevättä :)

Ihanaa olla kotona!

Tip-tap

Olo on kuin joulupäivänä Teksasissa. Kaikki näyttää kovin suurelta, omat varpaatkin.

Annoin itselleni tänään näkemisen lahjan eli kävin aamulla FemtoLasik-leikkauksessa. Vielä en näe niin hyvin kuin pitäisi, mutta kaipa se tästä. Kosteutustippoja kuluu kovasti. Tietokoneella ei kärsi istua kovin paljoa, silmät ovat vähän arat. Ja peilikuva näyttää todella omituiselta.

Palaan lähemmän reportaasin kera kunhan tästä vielä vähän toivun.

Yritys, asiakas ja tekniikka siinä välissä

Tämä tapaus on pakko laittaa tänne digitaaliseen arkistoon, koska se on itkettävän hauska.

Aion mennä silmien laserleikkaukseen kunhan saan aikaiseksi. Tänään sain aikaiseksi sen verran, että menin Silmäaseman nettisivuille tutkimaan asiaa. Päädyin tälle sivulle: http://www.laserleikkaus.fi/hoitoarvio/

Jos menevät muuttamaan sivua, tässä vielä kuvakaappaus.

Lomake on laserleikkaus-sivustolla, tekstissä lukee "Mikäli olet kiinnostunut kuulemaan lisää silmien laserleikkausvaihtoehdoista, lähetä meille yhteystietosi alla olevalla lomakkeella." Lomakkeeseen voi rastittaa haluanko yhteydenoton sähköpostitse vai puhelimitse. Rastitin sähköpostitse, koska hyvin harvoin vastaan tuntemattomiin numeroihin.

Eipä mennyt tuntiakaan, niin puhelin soi. Päätin tapojeni vastaisesti ottaa puhelun, koska ajattelin sen ehkä olevan koulusta tai jonkun oppilaan vanhemmalta eilisen vanhempainillan inspiroimana.

Noh, "Silmäasemalta terve. Olit jättänyt tämmöisen yhteydenottopyynnön." Niin, toivoin että lähetetään sähköpostia. "Joo, mutta tässä lomakkeessa ei käy ilmi että mistä haluat lisätietoja." Niistä silmäleikkauksista, laserleikkauksista, hämmennyn. "Haluatko vielä että lähetetään sähköpostia vai kerronko tässä puhelimessa nyt lisää?" Joo voisitko lähettää sitä sähköpostia niin kuin alunperin pyysin, kiitos.

Voin vain toivoa, että ovat leikkaustensa kanssa tarkempia kuin nettitekniikan.

Missä se elämän undo-nappi on

...kun sitä tarvitaan?

Olen ollut tänään yksinäni, lukenut Neal Stephensonin Snow Crashia ja mussuttanut erinäisiä elintarvikkeita mitä olen kaapeista sattunut löytämään. Katsoin The Voice Of Finlandin ja jatkoin mussutusta. Nyt on karsea ähky, jonka haluaisin kelata takaisin.

Haluaisin myös kelata aikaa takaisin ennen sitä hetkeä, kun koira työnsi nätin Arabian-lautaseni olkkarin pöydän alle sitä putsatessaan ja tipautti pöydän alatason lautasen päälle. Saman alatason, jonka junnu on tiputtanut varpaillaan jo useaan kertaan. Jokohan sen voisi kiinnittää kunnolla...?

Nyt lupaan käydä koirien kanssa viimeisellä iltahaistelulla ja käydä kohti sänkyä.

Matkaan vai ei

Mies kävi Kiinassa viikon työmatkalla ja kirjoitti viimeisen illan oluenjuonnin keskeltä tekstarin, jossa kysyttiin että muutettaisiinko Pekingiin. Vastasin asianmukaisesti että HÄH ja ajattelin että just joo.

Kotosuomessa sain kuulla lisää. Toimistolla tarvittaisiin tekijää useaksi viikoksi, jopa kuukausiksi. Muuttomahdollisuus oli siis ihan todellinen.

Pähkäiltiin vähän ja mies sanoi sitten pomolle, että jep, tutkitaan vaihtoehtoja, mutta meillä on myös jotain vaatimuksia kuten että ei tosiaan asuta kahta kuukautta yhdessä hotellihuoneessa.

小 xiǎo 王子 wángzǐ = Pikku Prinssi

小 xiǎo 王子 wángzǐ = Pikku Prinssi

Nyt on pää pyörällä kaikesta miettimisestä.

+ mahtava tilaisuus saada kokemusta ulkomailla asumisesta
+ pääsisin hyvin lähtemään, koska en ole juuri nyt työssä
+ ekaluokkalainenkin voisi varmasti koulunsa puolesta lähteä, häntä voisi varmasti opettaa itse sen aikaa
+ minä ja junnu opittaisiin kiinaa
+ meillä olisi ehkä mahdollisuus käydä lomalla Kiinasta käsin vaikkapa Uudessa-Seelannissa

- junnun isä on varannut viikon Suomi-loman tietenkin keskelle tulevaa reissua
- Pekingin ilmansaasteindeksi ei naurata astmaatikkoa
- kaksi tärkeää juhlapäivää jäisi välistä
- minne ihmeeseen saamme kaikki lemmikit

Lähtö olisi asap eli ei kovin paljoa järjestelyaikaa.

Kuulumisia ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää, kuuluu tänään toivottaa!

Aamu alkoi vähän tahmeasti, vähän flunssanalkua kai ja univelkaa toissayöltä. Junnulla oli mahatauti ja sairaslomaa, ja katsottiin tiistaina molemmat National Treasure -leffat. Nehän olivat sitten tietysti liian jänniä, vaikkei katsottaessa siltä tuntunutkaan, kun uniin tuli mörköjä (joita elokuvissa ei edes ollut). Ainoa tapa saada junnu nukkumaan lukemattomien rauhoittelujen jälkeen oli ottaa hänet viereen ja laittaa miesraukka sohvalle. Nukuin siis parin tunnin aamupäikkärit vietyäni junnun kouluun.

Mutta ei tässä mitään, kaksi seuraavaa viestiä ovat mielenkiintoisemmat...

Taas toimii!

Uusi kovalevy asennettu, Windows Vista asennettu, Windows 8 päivitetty, ohjelmia x kpl asennettu, Syberia 2 asennettu.

Varmuuskopiot tekemättä, ohjelmointikurssin ympäristö asentamatta ja tehtävät tekemättä, kameraohjelmisto asentamatta, Picasa asentamatta.

Kello 23.51.

Mies flunssassa.

Mutta sain tänään kaverin luona tosi hyvää pannaria ja kotona tosi hyvää porkkanakakkua.

Rapupää

Mikä maa, mikä valuutta - tai edes mikä päivä?

Juttelin juuri eilen erään irtisanomispaketilla elelevän ystävän kanssa. Hän kysyi miten menee ja totesi, että kyllä tähän oleiluun voisi tottua, mutta kai sitä työtä pitäisi vain yrittää etsiä.

Tänään nautin kyllä ihanasta metsälenkistä. Oli ihan valkoista, taivas oli vaaleansininen ja koirat eivät karanneet. Tein niille pieniä hanskanetsimistehtäviä, joista molemmat olivat ihan innoissaan.

Junnulla on toinen luokkakaveri kylässä. Jutut ovat kyllä mainiot. Äsken meidän poika selitti joulusta, että yksi paikka oli kiellettyä aluetta ennen joulua, mutta hän meni kuitenkin katsomaan, ja sitten hän ymmärsi miksi se oli kielletty: siellähän oli joululahjat. Kaveri on eläinrakas ja haluaisi silittää koiria ja kissoja ja hiiriä, ja meidän junnu haluaisi kärsimättömästi leikkiä legoilla. Nyt on joku muu suunnitelma vireillä, mutta sitä ennen kuulemma "pitää siivota". Musiikkia äidin korville!

Imussa mennään

Uusi vapaarouvan elämänvaiheeni on osoittautunut varsin vauhdikkaaksi. Olen saattanut ekaluokkalaista bussilla aamulla kouluun ja iltapäivällä kotiin. Olen käynyt TE-toimistossa ja pulkkamäessä, nukkunut älyttömiä univelkojani pois, ulkoiluttanut koiria, järjestellyt ja fiksaillut. Ei mitään tuntikausien löhöilyä sohvalla kirjoja lukien tai leffoja töllöttäen. Olen hakenut kahteen työvoimakoulutukseenkin, toinen on puolen vuoden mittainen liiketalous/yrittäjyyskurssi ja toinen tunnin mittainen video-cv-tietoisku. Jälkimmäiseen minut jo otettiinkin.

Tänään junnulla oli kaveri pitkässä kylässä. En uskaltanut jättää tyyppejä kahdestaan ja lähteä pitkälle koiralenkille, joten se jäi ja jäi. Isäntäraukankin päivä venyi, mutta hän kävi urheasti koirien kanssa kävelyllä heti tultuaan. Huomenna menen kyllä itse nauttimaan talvi-ilmasta.

Asennettiin pöytäkoneelle tarjouksesta Windows 8. Meillä on kaksi näyttöä, eikä tuo uusi käyttöjärjestelmä oikein osaa käyttää niitä. En minäkään osaa käyttää uutta systeemiä, joten tasoissa ollaan. Onneksi isäntä välillä tulee ja painaa oikeaa nappia, niin ei tarvi hermostua.

Aatonaattona

Hiiriäkin on kuvattu jouluisissa merkeissä.

Herkkuja on haalittu purkkeihin.

Hieno auringonlasku tallennettu muistikortille. Kuvaaja jäätyi.

Lyhdyt sytytetty.

Maailman kauneimmat piparit paistettu ja koristeltu.

Junnun esijoululahjakasaa kauhisteltu. Muurahaispesä??!

Rauhoituttu!

Nyt aattoa odottelemaan - kaikki on hoidettu.

Kun tänään lähden

Tänään aamuja nolla. Tulen vielä ennen vuodenvaihdetta palauttamaan avaimen ja katsomaan olenko unohtanut jotain tärkeää. Muuten, se oli tässä. Kiitos kun olit osa elämääni yli kymmenen vuotta, ensin työnantajanani ja sitten asiakkaana. Toivon kaikkea hyvää ihanille työkavereilleni, jotka tänne vielä jäävät. Tulkoon eteenne mielenkiintoisia projekteja ja mielekästä työtä. Niitä samoja lähden itsekin nyt etsimään vähän eri polulta.

Aamuja jäljellä