Teippailin

Ostin Pekingistä muutamia washiteippirullia ja täältä kotikaupungista löysin myös kivan vihervalkopallomallin. Siitä se sitten lähti. Ja siitä että löysin paperikasasta hotellihuoneen muistilehtiöön junnun kanssa taiteilemamme piirrokset.

***

I attached some things on the wall using my new washi tapes including the art made by me and kid during our stay in Beijing.

Muistutus

Meinaa aina vähän unohtua, niin kirjoitin sitten (liitutussilla) seinään.

Kivipuun suojaus

Remppaihmiset suosittelivat, että suojaisimme kylppäriin laitetun kivipuuraidan suoja-aineella saippuaa ja sen sellaista vastaan.

K-raudasta löytyi tällaista kivisuojaa:

Sitä piti suihkuttaa pari kerrosta ja antaa kuivua 1-3 päivää. Jo ensimmäinen kerros teki sellaisen suojakalvon, että toinen kerros helmeili siinä päällä.

Saunassa on paneelit!

Saunaan saatiin todella tänään paneelit. Heti huomasimme, että olemme vähän hutiloineet maalauksessa :D Täytyy mennä pikkupensselillä vielä nuo vaaleat kohdat.

Isäntä maalasi saunan oven karmit saunasuojalla ja nyt se on hieno. Tietty vähän listoja puuttuu mutta väri on sopiva.

Ostimme junnua varten käsisuihkulle pidikkeen ja remppamies laittoi sen seinään.

Ollessamme Bauhausissa samainen remppamies soitti, että vaalea koiramme kävi kissahäkissä ja tuli takaisin ja raapii taas ovea. Hän oli käyttänyt sitä ulkonakin, muttei se ollut mitään tehnyt. Sisällä se oli sitten heti oksentanut. Olimme juuri nälkäisinä menossa pizzalle, ja päätimme vatsan täyttämisen jälkeen mennä kotiin siivoamaan jäljet, vaikka alunperin pitikin käydä Ikeassa ostamassa tarvikkeita.

Kotona eteisessä odotti siisti kasa. Sen siivoamisessa ei mennyt pitkään, ja ehdimme vielä Ikeaan ennen kuutta. Ostimme aiemmin mainitun Hemnes-hyllykön sekä suihkuverhotangon pyyhkeitä varten.

Seinät on saumattu

Ja kyllä ne ovatkin nyt valkoiset.

Puukiven saumoja ei ole vielä tilkitty, remppaaja yrittää löytää niihin vähän vaaleamman harmaata sävyä.

Saunaan ostetaan paneelit huomenna (130 m vai miten se meni??) ja kaikki pitää käsitellä suojavärillä ennen sunnuntaita, jolloin ne ammutaan seinään. Tänään emme vielä päässeet puukauppaan, koska jalkapallo. Mutta huomenna teemme kaiken. Paitsi että huomenna on myös jalkapallo. No, ainakin ostamme paneelit.

Jotain aivan muuta kuin valkoista

Olohuoneen-eteisen värimaailma on valmis. Nyt ruokaa.

(Pohja)väriä pintaan

Tänään saimme paljon aikaiseksi. Kaikki tarvittavat pinnat on nyt kertaalleen pohjamaalattu! Katto pitää mennä vielä toiseen kertaan, mutta seinät näyttävät aika hyviltä tuolla yhdelläkin kerroksella. Meillä oli ylimääräistä työvoimaa, kun eräs ystävämme lupautui viettämään vapaailtansa meitä autellen. Kiitos avusta!

Päätimme sitten samalla vauhdilla maalata myös eteisen puolipaneelit. Tai oikeammin M päätti ja ilmoitti minulle puolivälissä urakkaa. Mutta hyvän näköiset niistä tuli, joten kelpaavat ne minullekin oikein hyvin. Samalla totesimme parin roiskeen jälkeen, että paneelien alla olevat listat olisivat turhan työläitä irroittaa, joten nekin saivat värityksen. Paneelien ja listojen lopullista sävyä en vielä tiedäkään.


Lisäksi olohuoneen seinistä on nyt tasoitettu ne kohdat, mitä ei ennen yhtenäistä väriä huomannut. Huomenna päästään hiomaan uudet pakkeliläiskät pois ja maalaamaan kyseiset kohdat, jonka jälkeen onkin enää jäljellä värittäminen oikean väriseksi pintamaalilla. Tarvitsee muuten käydä rautakaupassa hakemassa ne maalit. Remonttikaverilla/sisustuspäälliköllä pitäisi vähitellen siis olla selvillä käytettävä värimaailma.

Väripäätöksiä

Tällaisia värejä olisi näillä näkymin tulossa (kiitoksia Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalle):





Yo. kuvassa tosin värit olisivat toisin päin, ja sininen näyttää jotenkin likaiselta tai liian tummalta kuin mitä haluan.

Eteiseen ajattelin mustikka-vanilja-jätskistä inspiroitunutta vaaleaa violettia ja puolipaneelien valkaisua. Se on ihan eri maailmaa kuin tuo olohuone, pitää vielä vähän miettiä.

Vihdoinkin edistystä!

Tuntuu että tänään saatiin tehtyä enemmän kuin tähän asti yhteensä. J meni kohteeseen jo aamusta ja laittoi suojaukset maalausta varten kohdalleen. Sitten hän käsitteli koko olohuoneen katon oksalakalla. Sen tehtävä on estää pihkan pursuminen oksanrei'istä maalipintaa pilaamaan.

Tulin itse perästä varhain iltapäivällä. Tela ja pensseli syyhyttivät sormia sen verran että oli pakko aukaista pohjamaalipönikkä. Maalia sutiin ja heilumaan! J aloitti telanvarressa ja maalasi paneelin sileät osat, ja minä tulin sudin kanssa perässä käsitellen paneelinvälit. Asento kohti kattoa oli taas kerrassaan lihaksistoa riemastuttava. Silmälasit piti käydä pesemässä tasaisin väliajoin pikku roiskeista. Suojuksiakin piti teipata seinään lisää kun en aina oikein pysynyt tarkoitetulla alueella.

Saatiin tämän päivän aikana pohjamaalattua olohuoneen katto ja seinät kaikki! Huoneen ilme muuttui paljon valoisammaksi katon myötä. Mutta yhtään valkoista seinää ei jätetä, sen vannon. Olen aina asunut valkoseinisissä tylsissä vuokra-asunnoissa, ja nyt saan revanssin.

Illalla J meni kurssille ja minä palasin hommiin pikkumestarin kanssa. Lakkasin ensin eteisen ja sitten makuuhuoneen oksanpaikat, ja tietysti myös itseni. Siinä ylöspäin killistellessäni kallistelin huomaamattani lakkapurkkia, ja kaadoin ainetta paidan kautta lattialle. Onneksi purkillinen riitti viimeisiinkin oksiin eikä tarvinnut lähteä ostamaan lisää.

Koira nauttii olostaan uudessa kodissa. Se laitetaan nykyisin takapihalle naruun ja se makoilee siellä tarkkaillen ympäristöään. Tänään olikin tarkkailtavaa: orava!


Juteltiin vähän yhden naapurin kanssa, vaikutti oikein mukavalta. Hän kertoi aikoneensa asua tuolla ehkä pari viikkoa, mutta jäikin sitten hiukan pidemmäksi aikaa - heillä tulee juuri viisitoista vuotta täyteen. Yhtiössä on lähinnä vanhempia ihmisiä, ei lapsia, mutta kai sukupolven on jossain vaiheessa pakko vaihtua. Tämä lähin naapurini ainakin vaikutti tykkäävän lapsista ja sanoi että lapsien ääntä on mukava kuulla.



Pikkumaalarikin pääsi telan varteen ja rullaili makuuhuoneen seinillä sitä vauhtia, että naama meni ihan pilkulliseksi. Huolehtiva äiti haki tällä kertaa ensin pyyhkeen eikä kameraa :)

Purukumilla me paikkaamme sen...

Päivä alkoi aivan muissa merkeissä sairaan pikkumiehen vuoksi, joten pääsimme lähtemään kohteelle vasta joskus kolmen jälkeen. Rautakauppa oli auki, joten päätimme käydä hakemassa lisää tavaraa tuvan täytteeksi. Mukaan tarttui tällä kertaa pohjamaalia, saha ja hiomapalikka varustettuna 120:sellä hiomapaperirullalla käsinhiontaa varten. Arvoimme hetken aikaa maaliosastolla, sillä Tikkurilan mainosohjeet suosittelivat Otexia. Yhdeksän litran pönikkä sitä maksoi kuitenkin päälle satasen ja vieressä oli tarjoushintaan (22,90€) jotakin Sisä 2 -peruspohjamaalia. Myyjä kertoi halvemman kuitenkin käyvä oikein hyvin, jos vain rikomme kattolakan pinnan. Maalipesu oli tehnyt jo suurimman työn, joten katto tarvitsee enää kevyehkön hiomakäsittelyn. Kokeillessamme huomasimme kuitenkin, että ostamamme hiomapaperi oli liian hienoa. Onneksi hiomahiiren mukana tuli muutama eri karkeusluokkaa oleva paperi, joista 60 tai 80 alkoivat olemaan sopivia tarkoitukseen.



Tässä on ystävämme, herra pakkeli. Hän auttaa meitä piilott... korjaamaan kaikki vekit, mitä tuhotessamme saimme aikaiseksi. Sillä aikaa, kun M pesi viimeisenkin huoneen katon, minä tutustuin reikien peittelyn ihmeelliseen maailmaan. Tosin ensin tein vielä muutaman poraamalla proput sisään seiniin tai sitten irti, jos vain lähtivät. Aika mollukoita olivat ja jättivät hauskan kokoiset reiät seiniin. Juuri sellaiset, millä oli mukava harjoitella niiden peittämistä.

Kahdella lastalla pakkelin levittäminen onnistui melko tehokkaasti ja huomasin jopa melko pian, ettei pönttöä kannata pitää auki jatkuvasti. Mitään pikkuämpäriä meillä ei kuitenkaan ollut, joten kokeilin hiomamokkulaa jäljelle jääneisiin tapetinpaloihin. Lähtiväthän ne.

Makuuhuoneen kattopesu vaati hiukan ylimääräisiä voimanponnistuksia. Meidän piti päästä eroon yhdestä kaapinraadosta, joka melkein hajosi nostettaessa. Onneksemme saimme sen siirrettyä vähin vaurioin autokatokseen odottamaan seuraavaa peliliikettä ja M pääsi puhdistamaan kattoa. Kun hän oli valmis, lähdimme hyvin ansaitulle ruokatauolle.

Itse palasin vielä illalla leikkimään pakkelilastojen ja hiomavermeiden kanssa ja remonttikaverini jäivät hoitamaan toisiaan terveiksi. Hiomahiiri on todella tarpeellinen katon karhentamisessa, sillä sen kanssa saa jotain aikaiseksikin. Voinee johtua tosin paperin karheudesta... Käsipalikalla jatkoin tapettien poistelua ja epämääristen kohtien tasoittamista. Pakkelilla sitten hoitelin sellaiset kohdat, joihin ei tavaran poistaminen sopinut. Vielä jäi tasoiteltavaa, mutta ne ovat nyt huomisen murheita.