Purukumilla me paikkaamme sen...

Päivä alkoi aivan muissa merkeissä sairaan pikkumiehen vuoksi, joten pääsimme lähtemään kohteelle vasta joskus kolmen jälkeen. Rautakauppa oli auki, joten päätimme käydä hakemassa lisää tavaraa tuvan täytteeksi. Mukaan tarttui tällä kertaa pohjamaalia, saha ja hiomapalikka varustettuna 120:sellä hiomapaperirullalla käsinhiontaa varten. Arvoimme hetken aikaa maaliosastolla, sillä Tikkurilan mainosohjeet suosittelivat Otexia. Yhdeksän litran pönikkä sitä maksoi kuitenkin päälle satasen ja vieressä oli tarjoushintaan (22,90€) jotakin Sisä 2 -peruspohjamaalia. Myyjä kertoi halvemman kuitenkin käyvä oikein hyvin, jos vain rikomme kattolakan pinnan. Maalipesu oli tehnyt jo suurimman työn, joten katto tarvitsee enää kevyehkön hiomakäsittelyn. Kokeillessamme huomasimme kuitenkin, että ostamamme hiomapaperi oli liian hienoa. Onneksi hiomahiiren mukana tuli muutama eri karkeusluokkaa oleva paperi, joista 60 tai 80 alkoivat olemaan sopivia tarkoitukseen.



Tässä on ystävämme, herra pakkeli. Hän auttaa meitä piilott... korjaamaan kaikki vekit, mitä tuhotessamme saimme aikaiseksi. Sillä aikaa, kun M pesi viimeisenkin huoneen katon, minä tutustuin reikien peittelyn ihmeelliseen maailmaan. Tosin ensin tein vielä muutaman poraamalla proput sisään seiniin tai sitten irti, jos vain lähtivät. Aika mollukoita olivat ja jättivät hauskan kokoiset reiät seiniin. Juuri sellaiset, millä oli mukava harjoitella niiden peittämistä.

Kahdella lastalla pakkelin levittäminen onnistui melko tehokkaasti ja huomasin jopa melko pian, ettei pönttöä kannata pitää auki jatkuvasti. Mitään pikkuämpäriä meillä ei kuitenkaan ollut, joten kokeilin hiomamokkulaa jäljelle jääneisiin tapetinpaloihin. Lähtiväthän ne.

Makuuhuoneen kattopesu vaati hiukan ylimääräisiä voimanponnistuksia. Meidän piti päästä eroon yhdestä kaapinraadosta, joka melkein hajosi nostettaessa. Onneksemme saimme sen siirrettyä vähin vaurioin autokatokseen odottamaan seuraavaa peliliikettä ja M pääsi puhdistamaan kattoa. Kun hän oli valmis, lähdimme hyvin ansaitulle ruokatauolle.

Itse palasin vielä illalla leikkimään pakkelilastojen ja hiomavermeiden kanssa ja remonttikaverini jäivät hoitamaan toisiaan terveiksi. Hiomahiiri on todella tarpeellinen katon karhentamisessa, sillä sen kanssa saa jotain aikaiseksikin. Voinee johtua tosin paperin karheudesta... Käsipalikalla jatkoin tapettien poistelua ja epämääristen kohtien tasoittamista. Pakkelilla sitten hoitelin sellaiset kohdat, joihin ei tavaran poistaminen sopinut. Vielä jäi tasoiteltavaa, mutta ne ovat nyt huomisen murheita.