Irrallista

Kerkesin sitten vielä todistaa viimeiset yt-neuvottelut töissä ennen kuin lähden. Kuinkahan monissa olen yli kymmenen vuoden aikana ollut mukana, en jaksa laskea... Näissä neuvotteluissa en kuitenkaan ole enää osallisena, vaan saan seurata ulkopuolisena kahvipöytäkeskusteluja aiheesta.

Tunnelmat eivät ole kovin hääppöiset - tosin kaikki muutkin ovat näissä yt-liemissä niin marinoituja ettei kukaan jaksa erityisemmin jännittää. Tältä alalta voi olla vaikeaa löytää nyt uutta paikkaa, joten luovuutta ja joustavuutta vaaditaan. Joillakin on käynyt hyvin: useat työkaverit ottivat irtisanoutumispaketin ja työllistyivät heti. Siinä voi varata sitten halutessaan vaikka talviloman Mauritiukselle. All-inclusive hotelli omalla niemellä, golffausta, surffausta ja snorklausta, aurinko päällä ja pehmeä hiekka alla.

Sää on tänään täällä kaikkea muuta kuin mauritiusmainen. Nyt on se kahden pimeän välissä oleva hämärä jota päiväksi kutsutaan, ja pahemmaksi vain menee ennen kuin kääntyy taas kevättä kohti. Marraskuussa saisi varmaan jo vähän laittaa ulkovaloja. Olen vähän miettinyt ripustaisiko tuolla koirien kanssa pimeydessä kävellessä pattereilla toimivat koristevalot kaulaan joko itselle tai nelijalkaisille, ainakaan ei olisi näkymisongelmia. Niitähän on kaikenlaisia nättejä lumihiutaleita ja helmiä ja mitä vielä. Miksi tyytyä pelkkään heijastimeen?

Googlen runousoppia

Tanssia Pariisin neidon kanssa

Pojat pääsivät leikkimään kauniin - ja erittäin nopean - villakoiraneidon kanssa. Pehmoturkki loikki kuin gaselli eivätkä meidän rontit pysyneet perässä ollenkaan. Vähän saatiin vetoleikkiä aikaiseksi, ja lopussa sitten pojat saivat keskenään aikaiseksi rähinän ekan kerran yhteisessä elämässään. Mahtoiko porokoiran selkään ottaa leikki vai tuliko riita narusta, en tiedä. Mitään ei tuntunut hampaankoloon jäävän onneksi.