Paluu Pekingiin

Tänne sitä taas tuli päädyttyä, Kahden Kuun blogin maisemiin. Tosin tällä kertaa vain yksin ja vain kahdeksi viikoksi. Ei Peking ole hirveästi ehtinyt muuttua, joten tunteet olivat omituisesti työmatkan ja vanhojen kotikulmien muistelumatkan välissä.

Heti alkuun pääsin muistelmakierroksen alkuun, kun taksi ei lähtenytkään lentokentältä luulemaani reittiä hotellille, vaan ajoikin eri poikkikadulle. Juuri samaiselle, mikä kulkee kevään asuntolan ohi. Olin näkevinäni moottoritien kaiteiden yli vanhan hotellin, mutta ainakin silloin ikkunasta näkynyt savupiippu pomppasi tarpeeksi korkealle kuvaa varten.

Tornia tuli katseltua kaksi kuukautta

Hotelli on tällä kertaa sama kuin ihan ensimmäisellä matkalla. Yhden kehän lähempänä keskustaa, mutta ikävästi metrovaihtoyhteyden päässä. Joten loppujen lopuksi taitaa nykyisestä asumuksesta kestää kauemmin päästä keskustaan kuin mitä suoraan ykköslinjaa pitkin olisi päässyt. Oman mausteensa tuo myös kielitaidon puute ja ettei M ole mukana pelastamassa. Metrokortinkin sain vasta toisella yrittämällä, mutta ensimmäisen yrityksen laitan kyllä virkailijan piikkiin: tämä kun ei viitsinyt edes yrittää kuunnella mitä ihmiset sanovat.

Vapaita päiviä on tällä kertaa vain neljä, joten kovinkaan paljoa ei niiden aikana kerkiä näkemään. Lisäksi pitää tavata kaikki vanhat tutut. Onneksi perusnähtävyydet tuli kierrettyä jo keväällä, jolloin niiden näkemiseen ei ole tällä kertaa erityistä tarvetta. Arkipäivät kuluvat samaan malliin töissä. Hotellilla aamiaiselle klo 7.30, bussille 8.25 ja paluu hotellille 19.00. Sen jälkeen onkin pikaisen ruoan aika, nukkumaan ja sitten aloitetaan alusta.

Ensimmäisenä viikonloppuna kolusin kirjakauppoja etsiessäni kiinan oppikirjaa, joka oli lopulta vaihtanut nimeä. Ei ihme ettei löytynyt. Tulipa samalla kierrettyä kaupunkia ja nähtyä Xidan, missä muu porukka vietti keväällä useammankin päivän. Kirja löytyi sitten lopulta Wangfujingiltä. Samalla piti käydä tarkistamassa tuttu ruokapaikka. Suomeen mukana tullut ruokakortti kelpasi vieläkin ja annos oli edelleen maistuva. Sen verran olivat saaneet tuotekehitystä aikaiseksi, että aikaisemmin mukana tulleiden tikkujen kanssa oli nyt samaan pakettiin laitettu lusikka ja kosteuspyyhe.

Tuttu Food Republic ateria

Sunnuntai menikin sitten tuttujen kanssa ruokaillessa. Paikallinen hot pot -kulttuuri on kyllä hauska idea. Vähän kuin suomalainen keitto, mihin laitetaan jatkuvasti lisää tavaraa ja mistä saa luvan kanssa kalastella parhaat palaset itselleen. Paloja nimittäin riittää. Jostakin syystä paikalliset tilaavat järjestäen reilut puoli kiloa lihaa per nuppi ja siihen vielä muut lisukkeet päälle. Uutena erikoisuutena näkyi tähteiden saaminen mukaan muovirasioissa, mikä oli ilahduttava muutos.

Hot pot lisukkeita...

Muutenkaan ei täällä tarvitse kuolla nälkään. Hotellin viereisestä kauppakeskuksesta nimittäin löytyi tuttuja liikkeitä! Food Republic oli meidän Wangfujingin suosikkipaikkamme, eikä konseptin laajeneminen niin yllättänyt. Mutta aivan sen vieressä oli valkosipulinuudelipaikka Perinteiset Tunteet, Autenttinen Maku, mikä pelasti monta sairaspäivää keväällä. Lisäksi junnun suosikki Yippin pitäisi olla korttelin päässä toisessa keskuksessa, mutta en ole vielä löytänyt sitä. Wedomet puuttuvat tältä suunnalta, mutta onneksi muistakin on löytynyt portugalilaisia munakaspiiraita.

Kevät Kiinassa

No niin, nyt luulen että Kiinan päiväkirja on valmis luettavaksi. Hypätkääpä siis kuvaa klikkaamalla toiselle puolelle maapalloa:

Matkaan vai ei

Mies kävi Kiinassa viikon työmatkalla ja kirjoitti viimeisen illan oluenjuonnin keskeltä tekstarin, jossa kysyttiin että muutettaisiinko Pekingiin. Vastasin asianmukaisesti että HÄH ja ajattelin että just joo.

Kotosuomessa sain kuulla lisää. Toimistolla tarvittaisiin tekijää useaksi viikoksi, jopa kuukausiksi. Muuttomahdollisuus oli siis ihan todellinen.

Pähkäiltiin vähän ja mies sanoi sitten pomolle, että jep, tutkitaan vaihtoehtoja, mutta meillä on myös jotain vaatimuksia kuten että ei tosiaan asuta kahta kuukautta yhdessä hotellihuoneessa.

小 xiǎo 王子 wángzǐ = Pikku Prinssi

小 xiǎo 王子 wángzǐ = Pikku Prinssi

Nyt on pää pyörällä kaikesta miettimisestä.

+ mahtava tilaisuus saada kokemusta ulkomailla asumisesta
+ pääsisin hyvin lähtemään, koska en ole juuri nyt työssä
+ ekaluokkalainenkin voisi varmasti koulunsa puolesta lähteä, häntä voisi varmasti opettaa itse sen aikaa
+ minä ja junnu opittaisiin kiinaa
+ meillä olisi ehkä mahdollisuus käydä lomalla Kiinasta käsin vaikkapa Uudessa-Seelannissa

- junnun isä on varannut viikon Suomi-loman tietenkin keskelle tulevaa reissua
- Pekingin ilmansaasteindeksi ei naurata astmaatikkoa
- kaksi tärkeää juhlapäivää jäisi välistä
- minne ihmeeseen saamme kaikki lemmikit

Lähtö olisi asap eli ei kovin paljoa järjestelyaikaa.

Muisto sumun ja sillan kaupungista

Kun odotin junnua elikkä keväällä 2005, kävimme lapsen isän kanssa San Franciscossa. Hänelle kyseessä oli työmatka - esityksen pitoa konferenssissa - mutta minä tyttö vain lomailin mahani kanssa.

San Francisco on tosi mukava kaupunki. Siellä on turistin helppo liikkua joukkoliikenteellä tai vaikka kävellen. Ilmasto on miellyttävä ja nähtävääkin löytyy.

Alla muutama valokuva paidan esittämistäkin aiheista kyseiseltä matkalta:

Varsinainen maailmanmatkaaja

Tässä taustaa: Minulla ei ole suuntavaistoa. Eksyn aina, siis ihan aina. Jos en ole varma kumpaan suuntaan tulisi kääntyä, käännyn poikkeuksetta väärään suuntaan. En löydä perille.

Torstaina minun pitäisi seikkailla täältä Pirkanmaan syrämmestä Pitäjänmäkeen saakka kuulemaan mielenkiintoisia eläinkoulutusluentoja. Heti kun ajattelenkin asiaa, täytyy juosta vessaan. Stressimaha, nääs.

Varasin juuri junalipun Pasilan kautta Valimon asemalle ja takaisin. Jännittää ihan pirusti löydänkö Pasilassa oikean raiteen. Olen tehnyt tarkkoja taustatutkimuksia ja löytänyt tiedon, että A-juna lähtisi raiteelta 8. Jos eksyn ja myöhästyn, voinkohan käyttää lippuani seuraavassa junassa? En tiedä, paras olla myöhästymättä.

By junafani (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], via Wikimedia Commons

Yritän saada voimaa siitä tiedosta, että olen selviytynyt pienen lapsen kanssa lentäen Heathrowhun ja sieltä eteenpäin bussilla. En eksynyt enkä myöhästynyt mistään. Kyllä minä Valimotielle selviän. Ehkä!

Edinburghin linna, Arthur's Seat ja Holyrood Park

St Anthonyn kappeli, jota oli korjattu jo vuonna 1426 (muttei ilmeisesti paljoa sen jälkeen)

Roslin ja Greyfriars

Kävimme tutustumassa Roslinin kaupungissa sijaitsevaan Rosslynin kappeliin, joka oli täynnä ihmeellisiä veistoksia ja kuvioita. Sisällä kirkossa ei saanut ottaa kuvia, mutta ostin opaskirjan. Kirkon sisällä oli myös kirkkokissa, josta olisi ollut kiva saada kuva. Se oli penkillä vetelänä ja antoi kaikkien silittää itseään.

Edinburghissa kävimme kuuluisalla Greyfriarsin hautausmaalla, jossa kuulemma kummittelee. Nyt oli niin kuuma, että kummitus oli varmaan päiväunilla, koska emme nähneet sitä.

Greyfriars Bobby oli koira, joka vartioi isäntänsä hautaa monen monituista vuotta. Luin jostain, että koira olisi ollut pelkkä mainostemppu, mutta pikkuinen patsas sillä on kuitenkin hautausmaan kulmalla.

Fortrose, Loch Ness ja Urquhartin linna