Älykoti tulee kylään

Pääsimme mukaan LähiTapiolan älykotikokeiluun. Posti toi meille tänään kolme kiloa erinäisiä langattomasti ohjattavia valoja, sensoreita ja muita laitteita. Tämä ilta on koitettu saada niitä juttelemaan keskenään ja tottelemaan käskyjämme, vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäiset yhdistämämme laitteet ovat kiinni/auki-tunnistin takaoveen ja kauko-ohjattava pistorasia, joka olisi kätevä auton lämmityksessä.

Ensivaikutelma on hieman turhauttava. Emme saaneet ihan sellaisia sääntöjä luotua kuin halusimme ja takaoven sensori ei tunnu saavan yhteyttä keskusyksikköön, vaikkei matkaa ole montaa metriä. Käyttöliittymä on toisaalta helppo ja toisaalta sekava.

Harjoitukset jatkuvat tässä ajan myötä. Olemme lupautuneet pitämään jonkinlaista päiväkirjaa ja raportoida kokemuksistamme.

I'm yelling Timber!

Ihmeellinen päivä: puuta kaatui ja puuta nousi.

On jasmikkeen aika nousta maanrajasta entistä pörheämmin

Napsijamestari

Välinäytös: naistenpäiväkukat <3

Ledinauhaa kiinnitettynä karmiin

Tuleekohan tästä yhtään mitään...

Siinä ne ovat, juotokset! Sähkö kulkee ja kitara soi.

Ennen olivat sokeripalatkin posliinia.

Korkean tason äheltämistä

Valmista! Lasitaulut + kehykset + ledivalot = ruokailutilan valaistus!

Tilasimme nämä lasitaulut jo pian muuton jälkeen eräältä lasitaiteilijalta, jonka nimen voin tähän myöhemmin lisätä kun löydän. Ajatuksemme oli laittaa valopaneelit niiden taakse ja asentaa ne olohuoneen nurkkiin. Paneelien hinta osoittautui kuitenkin liian korkeaksi ja idea haudattiin. Lasit olivat vuoroin seinää vasten, vuoroin sohvan alla ja milloin missäkin. Olohuoneen sisustuskin muuttui eivätkä lasit enää sopineet suunnitellulle paikalle. Homma ei edennyt mihinkään. Kysyimme ledinauhaa eräästä liikkeestä, joka ei sitten soittanutkaan meille koskaan takaisin.

Ennen kuin vuodenvaihteen tienoilla. Suunnittelimme laseille omasta päästä kehykset, saimme hankituksi materiaalit vähitellen, sopivaa ledinauhaakin löytyi toisesta paikasta. Hankittiin myös kolvaussysteemit ja kaikki. Sitten vain kokoamaan. Muutama ilta siinä meni, mutta siinäpä se nyt on! Hyvä me!

Niin ja tuo roikkuva sähköjohto kyllä sitten piilotetaan jonnekin. Neljän seuraavan vuoden sisällä.

Mobiilipäivitys: Ennen ja nyt

Kokeilen tehdä päivityksen puhelimella, kun kännykässäni on nyt Blogger-sovellus. Terveisiä Lounais-Suomesta, jossa tämä kaksikko on jyrsijäntapporetkellä kaikkien eläintensä kanssa.

v. 2007

v. 2014

P.S. Julkaiseminen kännykästä ei onnistunut, ehkä kuvien takia. En tiedä miten suuria ne ovat, mutta menköön tämän yhden kerran.

Fairphone - reilu puhelin

Tässä se nyt on! Puoli vuotta hartaasti odotettu Fairphone.

"A seriously cool smartphone that puts social values first."

Fairphonen idean ja tarinan voi lukea heidän nettisivuiltaan, jos lisätieto kiinnostaa.

Puhelin lähetettiin ilman laturia tai muita ylimääräisiä härpäkkeitä, koska useimmilla on ne jo.

Koska olin yksi ennakkotilaajista, tiesin saavani jonkinlaisen erikoispainoksen. Mutta millaisen?

Akkukin on tekstitetty. Luulin ensin että personointi tarkoitti tätä.

Mutta ei! Älysin sitten kääntää kannen ympäri. Siellä luki teksti: "Sinä ja 10 185 muuta ihmistä autoitte tekemään Fairphonen mahdolliseksi."

Puhelinhan piti maksaa ensin, ja sitten sitä alettiin vasta tekemään. Monenlaista viivytystä sattui matkan varrella, kun kaikki olivat ensi kertaa pappia kyydissä. Joku raaka-ainekin oli lopussa, kun tehdas oli "vahingossa" sattunut käyttämään erän jonkun toisen asiakkaan tuotteeseen.

Sisällä puhelimessa on Android-käyttöjärjestelmä. Se on minulle neljäs opeteltava S40:n, S60/Symbianin ja Windows Phonen jälkeen. Hiukan monimutkaiselta vielä tuntuu, mutta opin koko ajan paremmin.

Paketissa tuli muutama hassu postikortti. Yhdessä oli jopa kiinalaisen ruokalajin ohje, kokoamistehtaan työntekijöiltä saatu, hieman länkkärimakuun tuunattu. Voi olla liian tulista minulle!

Tuntuu tosi hienolta olla mukana tällaisen tuotteen tekemisessä :)

Winter Danger

Käytiin Vuokatissa muutaman päivän mökkilomalla miehen äidin lomaosakkeessa. Minulle tuli "mind was blown"-hetki kun ajoimme Talvivaara-kyltin ohi. Täälläkö se on ??

Pitihän sinne sitten ajaa koiria ulkoiluttamaan. Ihan kaivokselle asti emme menneet, mutta sen verran lähelle että joka sivutiellä oli pääsy kielletty -kylttejä.

Lunta oli puolisääreen asti ja pakkasta -20, joten vähän kirpakkaa oli metsässä eteneminen. Näimme metsätiellä mielenkiintoiset jäljet, joihin oli jo satanut lunta joten varpaan/sorkanmuotoja emme erottaneet. Jälkien väli oli 120-150cm ja eläin oli edennyt ravissa aina takajalka etujalan jälkeen. Jälkiä meni vierekkäin kahdet. Hirvikaksikkoko siinä oli juoksennellut vierekkäin vai mikä, älkää meiltä kysykö.

Ulkoilu lisää ruokahalua.