Winter Danger

Käytiin Vuokatissa muutaman päivän mökkilomalla miehen äidin lomaosakkeessa. Minulle tuli "mind was blown"-hetki kun ajoimme Talvivaara-kyltin ohi. Täälläkö se on ??

Pitihän sinne sitten ajaa koiria ulkoiluttamaan. Ihan kaivokselle asti emme menneet, mutta sen verran lähelle että joka sivutiellä oli pääsy kielletty -kylttejä.

Lunta oli puolisääreen asti ja pakkasta -20, joten vähän kirpakkaa oli metsässä eteneminen. Näimme metsätiellä mielenkiintoiset jäljet, joihin oli jo satanut lunta joten varpaan/sorkanmuotoja emme erottaneet. Jälkien väli oli 120-150cm ja eläin oli edennyt ravissa aina takajalka etujalan jälkeen. Jälkiä meni vierekkäin kahdet. Hirvikaksikkoko siinä oli juoksennellut vierekkäin vai mikä, älkää meiltä kysykö.

Ulkoilu lisää ruokahalua.

Kaikissa koloissa

Turun linnassa visiteeraaminen on ollut suunnitelmissa jo usean vuoden. Opiskelin Turussa ja linna oli minulle tuttu, mutta siippa ja jälkikasvu eivät olleet sitä nähneet. Aukko sivistyksessä oli ehdottomasti paikattava, ja onnistuimmekin saapumaan paikalle kerrankin niin, ettei satanut. Linnan tienoilla on nimittäin käyty aiemminkin, mutta aina kaatosateessa. (Ei sillä että se liittyisi käymättömyyteen, onpa vain ollut huvittava yhteensattuma.) Velikin liittyi joukkoon, hänen edellinen käyntinsä oli tapahtunut yläasteella.

Junnu huomasi pian että linnan seinissä oli paljon hyllyjä ja lokeroita. Pieni ihminen mahtui melkein jokaiseen :)

Ihan koko näyttelyä emme ehtineet läpi, esilinna jäi näkemättä, koska meillä oli kiire jalkapallomatsiin (taas). En oikein tiedä miten tässä on näin käynyt, että olen ollut tänä kesänä jo vaikka miten monessa futisottelussa.

Olisipa muuten kiva, jos ihmiset vähän lämpenisivät noissa otteluissa. Nyt kaikki vain tuijottavat ja hurraavat vain jos maali tulee. Mitään kannustusta ei kuule muualta kuin huutosakista. Tylsää! Junnun nappulaliigan otteluissakin on enemmän säpinää :)

Sen seitsemän mutkaa

P-kyltti kajastaa puiden välistä! Olemme pelastuneet!

Miehen turkulainen kaveri on ollut kesähommissa täälläpäin ja hän halusi lähteä vähän luontoon. Mehän tartuttiin heti koukkuun (no, minä) ja toteutettiin toive lauantaina heti sika-aikaisin alkaneen nappuloiden jalkapalloturnauksen jälkeen (jossa edes oma lapsi ei pelannut, mutta pitäähän joukkuetta kannustaa silti).

Herkut repussa talsittiin ehkä reilun kymmenen kilometrin pituinen lenkki Seitsemisen kansallispuiston hienoissa maisemissa. Kertaakaan ei katsottu puhelimen kartasta missä ollaan. Nähtiin kuusimetsää, suota, mäntykangasta ja harjua. Päiviteltiin olematonta luonnontuntemustamme ja muisteltiin kaiholla ala-asteen ympäristöopin tunteja.

Ehkä jollakin kerralla raahataan vielä teltta mukaan ja hytistään kylmästä ja karhupelosta ummistamatta silmiämme koko yönä. Ehkä se saa vielä odottaa. Tämä reissu oli kiva ja meille sopiva!

Ja illalla tuli junnukin taas kotiin <3 Nyt saadaan pitää se taas monen monta viikkoa. Ensi viikko on vielä lomaa ja sitten alkaa koulu tiistaina.

***

The pictures are from Seitseminen National Park where I, husband and a friend went hiking a bit. We tried to recognise plants and trees but we weren't very good at that. Kid came finally home too after two weeks at grandmother's. The school is starting soon.

Maannouseman rannalla

Mies on aina halunnut näyttää minulle Vaasan saaristoa ja merenrantaa, joka siirtyy joka vuosi vähän kauemmaksi kutistaen Merenkurkkua sentti sentiltä.

Tällä viikolla toteutimme suunnitelman. Ajoimme Vaasan ohi, läpi Raippaluodon ja Björkön saarien ihan tien päähän asti. Siellä on musta näkötorni "Saltkaret" ja luontopolku sekä ihana rantakahvila nimeltä Café Salteriet.

Villien tyrnipensaiden ja villin näköisten ylämaanlehmien ihastelun jälkeen söimme kahvilassa omenapiirakat vaniljakastikkeen ja merellisten näkymien kera, ja hoidinpa vielä herkkuostoksemme ruotsiksi. Onneksi myyjä ei puhunut paikallista murretta, jota ei kukaan ulkopuolinen pysty ymmärtämään.

Ilta huipentui jalkapallo-otteluun, jonka kotijoukkue VPS valitettavasti meni häviämään.

***

We visited Vaasa and the coast where the land rises a bit each year. During the ice age there was a thick heavy ice coat over the area which pressed the land down, and now it's rising up again slowly.

There were a few huge but cute Highland Cows taking care of the grass near the water. We had some delicious apple pie with vanilla sauce at a café with a nice view of the sea.

In the evening there was a football match between Vaasa and Lahti which unfortunately didn't go very well for the local team.

Tutustuminen saksikylään

Lapsonen piti viedä famolaan Länsi-Uudellemaalle ja Fiskarsin kylä oli siinä sopivasti lähistöllä. Miehelle koko maakunta on ihan mustaa aukkoa, joten retkellä oli myös yleissivistävä tehtävä.

Hämeenlinnan ohi ajaessani tuli yhtäkkiä mieleen ettemme ole koskaan nähneet Hämeen linnaakaan. Käänsin rohkeasti poistumisliittymään navigaattorin (ja junnun) vastustaessa tiukasti. Vähän rannassa sompailtuamme löysimme oikean kohdan ja kävimme linnanpuistossa jaloittelemassa. Siellä oli ollut juuri festarit viikonloppuna, joten maisemat eivät olleet kaikkein puhuttelevimmillaan. Linna on nyt kuitenkin nähty ainakin ulkoapäin, mistä kuva todisteena.

Fiskarsissa palloilimme jokirannassa ja kävin muutamassa pikkukaupassa. Lapsien iloksi torinlaidassa oli iso leikkipuisto. Sivuutin kaikki kalliit design-teepannut ja rautalankalampaat ja ostin kukkarolleni paremmin sopivan matkamuiston, postikortin.

Paluumatkalla ajoimme Valkeakosken kautta. Säädin navigaattorin tekemään välietapin Valkeakosken keskustassa. Jossain metsäpätkällä se sanoi yhtäkkiä "välietappi saavutettu" emmekä todellakaan käyneet keskustan kautta. Sen sijaan näimme ihania järvimaisemia ja istuimme vähän aikaa Sääksmäen sillan kupeessa rantakalliolla.

Lämmin ruoka jäi syömättä päivällä, joten ahmimme kotimatkalla aidot grillistä ostetut makkaraperunat maidon kera. Muistan aina lapsuudesta kun mummolamatkalta illalla kotiutuessamme ostimme Viremon grilliltä lörtsyt ja maitopurkit.

***

We visited Fiskars village today. There are lots of galleries, small handicraft shops and exhibitions. The famous Fiskars brand has its roots in there too.

On the way we stopped at Hämeenlinna castle, because none of us had seen it before. Maybe some day we'll see inside too.

Found a nice stopping place next to a bridge before driving the last kilometers home.