Tiistaina 26.2. kaikki muuttui. Pääsin hyvin nopealla aikataululla silmälääkärin esitutkimukseen ja FemtoLasik-leikkaukseen.
Kävin ensin hoitajan tekemässä esitutkimuksessa, jossa silmistäni otettiin erilaisia kuvia ja tehtiin testejä. Kuitissa lukee tällaista:
Sarveiskalvon muodon (topograf
Sarveiskalvon taittovoiman mää
Silmänpaineen kertamittaus, yk
Silmänpohjan valokuvaus, filtt
Silmän ja silmäkuopan UÄ
Silmän mittaus UÄ:llä (oculome
Käytännössä silmiin väläyteltiin valoja ja puhallettiin ilmaa. Ultraäänitutkimuksen teki optikko puudutustipan jälkeen.
Sitten sain odotella jonkin aikaa varsinaista leikkausta. En osannut oikein jännittää, kun minulle oli kerrottu ettei se satu.
Mitä leikkauksessa sitten tapahtui?
Leikkaushuoneessa hoitaja laittoi aluksi silmiin verisuonia supistavaa tippaa, antibioottia ja puudutetta.
Sitten piti asettua sängylle päänuppi kuoppaan ja tyyny polvitaipeiden alle. Sain lämpimän huovan, koska huoneessa oli kylmä.
Seuraavat toimenpiteet olivat se epämiellyttävä osuus. Silmät käsiteltiin yksi kerrallaan. Ensin minulle laitettiin luomenlevitin, jotta en pysty räpäyttämään silmää. Sitten päälleni painettiin laite, joka puristi kalloani todella kipeästi. Minulla on melko pieni silmäväli eikä laite ollut päähäni yhtään sopiva. Kuulin (onneksi vasta jälkeenpäin) että joillekin todella pienipäisille joudutaan tekemään silmäkulmaan viillot jotta laite sopii.
Leikkaus tehdään kahdessa vaiheessa. Ensin sarveiskalvoon tehdään läppä kuin ananaspurkkin kansi. Läppä taitetaan sivuun ja alta laseroidaan pois siivu, jolloin tuntuu vähän palaneen käryä. Miinustaitteisilla silmillä silmä on liian pitkulainen, joten sarveiskalvoa vähän ohennetaan. Minulla on kuulemma paksu sarveiskalvo joten siitä oli varaa ottaa. Lopuksi läppä taitetaan paikoilleen ja kuivaillaan.
Leikkaushuonetouhuilu ei kestänyt montaa minuuttia. Laseriakin käytettiin kumpaankin silmään alle minuutti. Säde ei tuntunut miltään, mutta se laite painoi kivuliaasti. Puristin hoitajan käden varmaan mustelmille. Lääkäri selitti koko ajan keskeytymättä mitä hän tekee ja missä vaiheessa leikkaus on, ja optikko laski sekunteja laserin aikana.
Leikkaushuoneesta minut vietiin pimeään huoneeseen. Sain maata ihanassa lepotuolissa viltin alla ja syödä suklaata. Muuten ei ollutkaan niin ihanaa. Silmät olivat arat, en saanut niitä auki juuri yhtään ja päähän koski. Hoitaja toi kosteuttavaa tippaa säännöllisesti ja se auttoi karheaan tunteeseen. Yritin olla reipas, mutta oli kuitenkin ärsyttävää kun vieressä istunut nuori nainen ei saanut juuri mitään jälkihankaluuksia ja pääsi ennen minua pois, vaikka tuli myöhemmin. Jotain hyvää sentään: joillakin silmät vuotavat kovasti, minulla eivät yhtään.
Lääkäri otti vielä kuvat silmistä ennen kuin päästi minut menemään, ja totesi että erittäin hyvältä näyttää.
Nyt ei saa viikkoon meikata, saada silmiin hikeä, hieroa silmiä kovaa taikka muuta vastaavaa. Viikon antibioottitipat ja säännöllisesti kosteuttavaa tippaa niin pitkään kuin tarvis on. Tänään ei ole tuntunut enää lainkaan kuivalta, mutta kuurin aikana pitäisi kuitenkin muistaa kosteuttaa kerran tunnissa.
Näkö tuntuu tarkentuvan koko ajan. Luulen että suurin ongelma on aivoilla, joiden pitää oppia tulkitsemaan uudenlaisia näköaistimuksia.
