Vihreää

Käytiin tänään ostoksilla ja saatiin todella hyvin tarpeellisia asioita hankittua. Siinä sivussa kävin ihan nopeasti vaan Bauhausin viherosastolla, ja siellä oli niin ihania pieniä vihreitä etten voinut jättää ostamatta.

Myös sisään tuomani pensaan oksat alkavat vihertää! Kohta niissä on lehdet :)

Tuokiokuva

Tällainenkin otos löytyi isosta kamerasta. Mahatautivitsaus oli kiusannut aamusta asti. Potilas nukahti heti sohvalle kun pystyi.

Eteiskaapin maalaus

Tästäkin muutoksesta on aikaa jo muutama viikko, mutten ole siirtänyt kuvia isosta kamerasta ennen tätä iltaa. Eteisen romukaapin ovi on vaalentunut.

Siinä on nyt reilut kerrokset pohjamaalia. Minun oli tarkoitus laittaa keskiosiin mummon vinttikamarin tapettia, mutten ole vieläkään löytänyt tapettikassiani! Jos jollakulla on meedion kykyjä, olkoon kiltti ja ilmoittakoon missä se on.

Tiskikoneen tuunaus

Tein joku aika sitten pienen tuunauksen tiskikoneeseen. Ylätasolle on ollut hankala laittaa laseja ylimääräisten hyllyjen takia. Yhtenä päivänä ihmettelin, mitä ihmettä moiset hyllyt edes siellä tekevät, revinpä ne irti.

Nyt koneeseen saa juomalaseja hyvät määrät eivätkä hyllyt ole tiellä.

Kissa ja koira

Tässä vakavampi puoli karjastamme.

Kissa, joka ilmeisestikin tykkää miniläppärilaukustani, vaikkei ihan siihen mahdukaan.

Koira, joka hallitsee ns. pystykorvailmeen täydellisesti. Voi elämän surkeutta, aina saa kärsiä ja hävetä. Tässä kuvassa hävetään varmaankin toisen kissan puolesta, joka on tuhonnut ihanan mukavan sohvani !!!

Tässä hupsumpi puolisko. Aina iloinen puuhkahäntä ja punakuono, joka ilmoittaa naapurit ja muut varkaat.

Tässä sohvantuhoaja ja söpöläinen, joka nukkuu öisin mahani päällä. Samassa pienessä kissassa pimeä ja valoisa puoli, kuten turkissakin. Järjen valo loistaa silmistä.

Juhlaprojekti alkaa: paikkojen katsastusta

Meillä on tulossa suuri päivä huhtikuussa. Ei nyt sellainen elämän huippukohta, jollaiseksi se yritetään messujen, lehtien ja keskustelupalstojen avulla paisuttaa, mutta toivoakseni päivä täynnä mukavia muistoja.

Juhlat tarvitsevat paikan. Kävimme tänään katsomassa kahta mahdollisuutta. Ensimmäinen oli hirsimökki metsän keskellä, toinen vanha makasiini keskellä asuinaluetta.

Vaihtoehto 1:

Vaihtoehto 2:

Näistä kahdesta ensimmäinen vaikuttaa mukavammalta tunnelmaltaan, mutta siinä on pari miinusta, kuten lämmittämättömät vessat.

Kirja-ale

Nyt kun sain vanhoja kirjoja siivottua pois, ostin Akateemisen kirja-alen huipennuksesta uusia. Löysin kaksi kädentaitokirjaa ja kaksi pokkaria -40% alehinnasta, ja miltei 50 euroa normaalisti maksaneen vieraskirjan -70% alennuksella.

Vieraskirjalle tulee toivottavasti huhtikuussa käyttöä ;)

Onnentaitojen valmennus

Olen mukana tutkimusprojektissa, jossa suomalaisten onnellisuutta kysellään ja parannetaan. Nyt olen saanut projektista ensimmäisen kotitehtävän.

Pidä päiväkirjaa asioista, joista olet elämässäsi kiitollinen. Tee seuraavan ohjeen mukainen merkintä päiväkirjaasi yhtenä iltana seuraavien viiden päivän aikana:

"Elämässämme on monia asioita, pieniä ja suuria, joista voisimme olla kiitollisia. Mieti viime päivien tapahtumia ja kirjoita päiväkirjaasi viisi asiaa, joista olet kiitollinen."

1. Minulla on ihana perhe. Isäntä on ihana, poikanen on ihana, ja karjakin on ihana.

2. Olen terve. Minulla ei ole juuri diagnosoitua astmaa lukuunottamatta sairauksia. Pystyn tekemään fyysisesti mitä haluankin. Minuun ei koske päivittäin. Jalat toimivat, selkä taipuu ja sormet koukistuvat. Hengityskin kulkee taas hyvin! Hengittäminen on muuten aika ihanaa.

3. Työpaikkani säilyi juuri päättyneissä yt-neuvotteluissa. Sain suoritusarvioinnissa kehuja tehdystä työstä.

4. Minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni suuri unelma, ja se on mahdollista toteuttaa.

5. Olen kiitollinen myös siitä, että kohta suklaa loppuu talosta ja voin lopettaa sen syömisen.

D-C-fiksausta keittiössä

Erään keittiön kaapin ovessa on säilytetty märkää käsipyyhettä, joka on laittanut kalustelevyn irvistelemään rumasti. Ostin joku aika sitten palan d-c-fix -kontaktimuovia korjausyritystä varten.

Hioin ensin hiirellä ylimääräiset pois. Ruuvasin irti (pyyhe?)telineen, jolla emme ole tehneet mitään. (Olipas muuten hankalaa, kun kaappi on todella kapea. Onneksi meillä oli semmoinen pikkuinen räikkä.) Sitten leikkasin muovista suikaleen ja kääräisin levyn reunan siihen.

Katsotaan miten se pysyy! Muovissa ei ole tiukkaa liimaa, vaan sen pystyi ottamaan irti ja siirtämään, kuten teinkin. Toivottavasti se pysyisi nyt paikoillaan mihin sen päätin loppujen lopuksi sijoittaa.

Eilen luin yhtä järjestelykirjaani. Siinä annetaan perheenäideille hyviä vinkkejä miten järjestää elämä stressittömäksi ja sotkuttomaksi. Olen jo ottanut yhden tärkeän säännön käyttöön, junnun on oltava sängyssä kahdeksalta. Hän on iltavirkku ja vaikea saada nukkumaan ja vielä vaikeampi herättää aamuisin. Sääntö on pitänyt yllättävän hyvin nyt viikolla. Tuntuu tosi hyvältä pystyä tekemään vielä omia juttuja lapsen nukkuessa eikä kaatua saman tien itsekin sänkyyn! Hän on kyllä muutoin tosi reipas nuori mies ja pystyy jo hoitamaan itsenäisesti monia asioita. Hän myös pitää siisteydestä :)

Hupiteoria

Volkswagenin sivusto http://thefuntheory.com/ tutkii sitä, kuinka hauskuus vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen. Pullonpalautuksen ja nopeusrajoitusten noudattamisen voi suunnitella peliksi.

Eläinten kouluttajat ovatkin tienneet jo kauan, että positiivisella vahvistamisella saa lisää haluttua käytöstä. Ehkä nyt vihdoinkin tietoa aletaan soveltaa ihmisiinkin...

Tiistaikeittiö

Napsittiin junnun kanssa kännykkäkuvia keittiössä mukavista ja näteistä asioista. Junnu kuvasi seinäkalenteria, kaapin perhosta ja äitiä. Minä kuvasin peltipurkkeja hyllyllä, kirjallisia harrasteitani ja jemmaan unohtunutta ruususuklaata. Picasa sai luoda kollaasin omin päin.

Lehtitilauksia

Nyt laitetaan kielitaito kuntoon! Tilasin tänään kaksi lehteä. Viikonloppuna tulee ensimmäinen numero Hufvudstadsbladetia. Se on meille tullut aiemminkin, kun oli hyvä tarjous.

Lisäksi halusin kerrankin vähän hömppää (ainoa tilaamani aikakausilehti on Tiede), ja löysin ruotsalaisen Kloka Hem -lehden. Sen pitäisi käsitellä ekologista sisustusta ja asumista.

Kirjasiivous

Tykkään kirjoista kovasti ja ostan sellaisia kirjoja, jotka kestävät useammankin lukukerran. Kirjahylly on alkanut pursua yli äyräidensä ja jotain on pakko karsia. Siispä loin illalla kirjahyllyyn kriittisen katseen.

Ensin löysin ehkä viisi kirjaa joista voisin juuri ja juuri luopua. Sitten niitä alkoi löytyä enemmän ja enemmän. Hyllyyn ilmestyi tyhjää tilaa!

Koitin järjestää yhteen hyllyyn kirjat väreittäin, mutta se tuntui typerältä. Mieluummin järjestän kirjat kirjailijan ja aihepiirin mukaan, vaikka värit eivät muodostaisikaan tasaista kokonaisuutta. Enkä halua ottaa kansisuojuksia pois. Hylly saa siis olla iloisen kirjava.

Poistettavia kirjoja oli sen verran monta, ettei muovipussilla selvitä - 18 kirjaa saa vaihtaa omistajaa. Loput saavat vielä asua meillä. Löysin sitäpaitsi heti yhden, jota en ole varmaan vielä lukenutkaan.

Kirjahyllyssä on sen verran vielä levotonta sälää, että tästä paikasta ei vielä voi poistaa työmaateippejä.

Järjestelyhaaste: shakkinappulat

Tiedättehän: olette matkalla, ja näette jossain jotain aivan ihanaa joka on vain pakko ostaa ja tuoda muistona kotiin. Kotona ette voi käsittää mikä teihin meni ja missä ajattelitte matkamuistoanne säilyttää. Se lykätään jonnekin hyllyn nurkkaan tai kaapin perälle. Sitä ei voi heittää pois, muttei sille ole oikein paikkaa.

Ecuadorista asti ovat tänne kylmään Suomeen matkanneet nämä keraamiset shakkinappulat. Ne ovat saaneet nukkua ruususen unta vuosikausia pehmustetussa laatikossaan. Miten ihmeessä ne saisi kauniisti esille niin, etteivät ne keräisi pölyä tai houkuttelisi kissoja krikettipeliin?

Pinaattilettuja ja valokuvia

Isäntä teki junnun kanssa sunnuntairuoaksi pinaattilettuja ja skånenperunoita. Ja voi että me syötiin! Kyllä voi ruoka olla hyvää.

Minulla on ollut jemmassa yläkaapissa pari valokuvakehystä, joihin olen laittanut valokuvia. En ole pitkään aikaan keksinyt kehyksille mitään paikkaa, mutten ole raskinut luopuakaan niistä tai kuvista.

Nyt keksin hauskan paikan toisen kehyksen luontokuville:

Etualalla olevan voikukan kuva on ensimmäinen ottamani digikuva. Muistan, miten ällistynyt olin makrotoiminnosta.

Löysin joskus sattumalta blogiin, jossa yritetään löytää nimiä vanhojen valokuvien ihmisille. Sieltä löytyi mahdottoman suloisia lasten kuvia. Printtasin niitä muutama päivä sitten, ja tänään sain aikaiseksi liimata niitä alustoille ja tehdä vessaan näyttelyn.