Kylpyhuoneongelma

Joulusiivousta tehdessämme löysimme kylpyhuoneen nurkasta hiukan huolestuttavan näköisiä laattoja ja saumoja. Eivät nuo nyt ihan maallikon silmään näytä sellaisilta kuin pitäisi. Ilmoitimme taloyhtiölle asiasta, joten nyt sitten saamme jännittää tuleeko tänne kylpyhuone- ja saunaremontti ennen aikojaan...

Hyvästit nuoruuden kaseteille

Olen kantanut muutosta muuttoon mukanani laatikollista vanhoja c-kasetteja. Minulla ei ole ollut vuosiin edes kasettisoitinta, mutten ole raaskinut edes ajatella niistä luopumista. Tänään tunsin kuitenkin itseni kypsäksi tyhjentämään lootan, eikä se loppujen lopuksi tuntunut edes kovin tuskalliselta. Kävin läpi sisällysluettelot merkiten ylös ne rakkaat kappaleet, jotka olin unohtanut ja jotka voisi etsiä vaikka Spotifystä. Pari kasettia säästin tuholta.

Hei hei, rakkaat muistot! Kyllä teitä kuunneltiinkin. Tässä sopivan melankolinen poiminta - "nothing is forever": The Wallflowers - One Headlight

Tapaninpäivänä

Tänään on luettu joululahjakirjoja, syöty taas, käyty valokuvausretkellä järven rannassa ja koirien kanssa kävelyllä. Viimeisin retki tuotti yhden vikailmoituksenkin, kun huomasimme ison puun kaatuneen valotolppien välisen sähköjohdon päälle. Onneksi johto ei ollut katkennut, joten välitöntä vaaraa ei ollut.

Sinistä taivasta!

Aurinkoa!

Vähän väriä harmauden keskellä löytyi Hämeenpuistosta

Joulupäivänä

Saatiin joulupukkikeikasta palkkioksi yläkuvissa näkyvät maalaukset. Naapurimme harrastaa nimittäin maalausta, ja saimme valita mieluisat taulut.

Alakuvassa onkin karkurikoira ja isäntä joululahjakirjansa kanssa.

Myöhemmin tänään koiraovikellomme soi, ja taiteilijanaapuri toi meille kuvan muistoksi suorituksestamme. Ilmeisesti meni ihan hyvin, kun ollaan vielä puheväleissä!

Aattona

Argh, sotkua - mutta pala kakkua auttaa

Riisipuuron keittoa

Riisipuuro palaa pohjaan

Kuusemme on pieni mutta sitäkin tuuheampi

Pukkikin meille osasi

Huh, lasillinen hyvää portviiniä pelastaa illan

Kuviahan ei aaton tärkeimmistä tapahtumista ole, mutta tässä tiivistelmä:

Aamulla nukuttiin (taas) pitkään ja isäntä käytti koirat ulkona. Imuroitiin vähän ja katsottiin Lumiukko ja joulurauhan julistus. Sitten käytiin joulupuuron keittoon. Puuron sekoittamisesta saatiin aikaiseksi lihava riita, jonka kiehuessa lähdimme käyttämään koiria päivälenkillä mukamas valoisan aikaan.

Kaikki meni hyvin, kunnes nuorempi koirista bongasi jonkin eläimen ja lähti haukkuen perään. Vanhemman saimme onneksi pidettyä. Haukkua kuuluikin sitten sieltä ja täältä ympäröivistä metsistä kunnes taukosi kokonaan. Odottelimme vähän aikaa, mutta päätimme sitten jakaantua. Minä vein toisen koiran kotiin ja isäntä jäi metsään karkuria huutelemaan.

Aika kului ja meillä oli sovittu joulupukkikeikka kello puoli kuusi. Kymmentä yli neljä lähdin takaisin metsään hakemaan isäntää takaisin. Puhelintahan hänellä ei luonnollisesti ollut mukana. Raahustimme surkeina kotia kohti. Ainoa lohtumme oli, ettei vettä satanut.

Aivan talomme takana olevassa metsikössä ollessamme kuulimme haukuntaa. Luulin sitä sisällä olevaksi koiraksemme. Se kuului kuitenkin selvemmin ja oli puolustuskannalla. Huusin karkulaista nimeltä -- ja sieltä se tuli, autokatoksesta! Koira oli löytänyt yksin kotiin. Onneksi matkalla ei ollut autoteitä, ja aattona luultavasti suurin osa ihmisistäkin oli jo jouluaterialla (paitsi me).

Rapainen koira pesuun, meille voileipä suuhun ja joulupukin ja -muorin kamppeet päälle. Naapurimme oli sopinut toisen naapurin kanssa, että tämä olisi hoitanut heillekin pukin, kun neljä lastenlasta oli tulossa jouluksi, mutta tämäpä oli unohtanut koko jutun. Niinpä minä ja isäntä pääsimme tai jouduimme aika lyhyellä varoitusajalla Korvatunturin asukin sijaisiksi.

Luulin, että jättäisimme lahjasäkit sisälle ja häipyisimme suunnilleen saman tien, mutta eihän se niin mennyt. Meille soitettiin nokkahuilua, tanssittiin ja laulettiin, ja sylissäkin käytiin istumassa. Lasten iloisista silmistä ja hihkumisista löytyi meillekin jo välillä kadonnut joulumieli, ja palasimme kotiin aivan eri mielellä.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ajatteli maha, kun jouluruokaa sisäänsä sai. Ruoan jälkeen kävi meilläkin joulupukki, ja ilta päätettiin saunomiseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Aatonaattona

Uusi kynttelikkö ikkunaan

Makoisaa taikinaa

 

Joulupukkeilun suunnittelua

Valmista toscakakkua (sitä on tarpeeksi kahdelle)

Ihana amaryllis

Onnistuin ottamaan oikein taidevalokuvia olohuoneen amarylliksestä. Sammutin muut valot, valaisin kukan jalkalampulla ja otin kuvan suht lyhyellä valotusajalla. On kyllä tosi kaunis kukka. Toisen varsista leikkasin jo maljakkoon, kun halusi taipua kovin paljon.

Tyynyliina

Piti mennä vain nopeasti ruokaostoksille, kun jääkaappi kumotti tyhjyyttään. Kaupan sisääntulossa oli nainen myyntipöydän takana, pöydällä iso kasa erilaisia tyynynpäällisiä. Kiinnostuin niistä ja menin katsomaan.

Nainen myi miniänsä tekemiä tyynyliinoja vitosen kappale. Niitä oli vaikka minkä värisiä, maalaisromanttisia, modernin raidallisia, oli palloja, pitsiä, you name it. Olisin mielelläni katsellut niitä rauhassa, mutta täti oli päättänyt saada jonkun myytyä minulle. Hän esitteli minulle yksitellen melkein joka ikisen, uteli millaisesta tykkään, kehui jokaisen mallia ja väriä. Välillä kehotti katselemaan niitä rauhassa, täytyyhän niihin tutustua, muttei jaksanut odotella viittä sekuntia pitempään vaan myyntipuhe jatkui taas.

Olisin kyllä voinut ostaa useammankin, mutta lompakossa sattui olemaan vain vitonen. Nappasin sillä mukaan seuraavan ompeluksen.

Talvinen takapiha

 Saadaan nauttia on-off -lumipeitteestä. Ensin sataa muutama sentti, sitten se sulaa vesisateen alta pois. Tällä hetkellä maassa on taas lunta ja maisema näyttää jouluiselta.

Kaivon vieressä muutama urhea pieni ruohonkorsi vihertää.

Hyvää joulua

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

ABC

Töissä vaihtuu pian istumapaikka, ja huoneemme pojat siivoavat kovalla tohinalla. Toinen heistä löysi laatikoistaan printattuja kirjaimia. Käyttötarkoitusta hän ei enää muistanut, eikä niitä mihinkään tarvinnutkaan. Minä sieppasin ne heti ja tein niistä taulut, kuten lupasin!

Pikkujoululauantai

Luovuttiin eilen junnusta, hän meni viettämään joulunalusviikkoa toiseen paikkaan. Meillä on nyt isännän kanssa löhöpäivät meneillään. Käytiin tänään joulutorilla vähän katselemassa ja ostoksillakin ja myöhemmin koirien kanssa vuorikiipeilemässä. Nyt on sauna lämmin, Galactica ja herkut odottavat ja laitan vain nopeasti nämä kuvat nettiin!

Presidentiksi

Iskelmäradion juontaja keräsi kannattajakortteja päästäkseen mukaan presidentinvaaleihin. Pitihän pyrkimyksiä tukea, lähetimme isännän kanssa kumpikin omat kortit radioon.

Kortteja oli loppujen lopuksi tullut kuulemma joku kymmen. Kuulimme radiossa että juontaja lupasi lähettää kaikille tukijoilleen lahjan. Mitähän jännää?

Perjantaina meille kummallekin oli tullut postiluukkuun paketti. Isännän paketista paljastui pikkuinen Prahan matkaopas ja minä sain musiikin sanakirjan. Omistuskirjoituksella, tietysti.

Viimeinen kuva ei liity asiaan. Siinä on erityisen kypsä persimon, jota maistoimme junnun kanssa. Oli kyllä makea. Mustat pilkut hedelmälihassa eivät kuulemma tarkoita sitä, että hedelmä olisi menossa pilalle. Ne ovat sokeria.

Pimeitä metsäkuvia

Kamerasta löytyi kasa pimeitä ja tärähtäneitä metsäkuvia. Isännän kokeiluja. Tein niistä taiteelliset kollaasit. Klikkaamalla suurenee.