Tuhontaa myös takapihalla

Talon isäntä nykäisi terassiprojektin käyntiin.

Tuhonnan tulokset

Ruusun ainoat elävät osat

Raparperi on vauhdissa

Kukka on mennyt nukkumaan

Ehkä nämä voisi jo poistaa ikkunasta...

Käytin koko aamupäivän männyn alla kyykkien ja hirvittävää harsupensasta leikellen. Astuin puutarhakengillä kuoppaan ja sain ison raapauman nilkkaan. Selkäni melkein hajosi. Tein hirmuisen kasan risua nurmikolle. Mutta nyt se on pois! Vielä juuret lapiolla tai jollakin ylös, ennen kuin se kasvaa takaisin.

Taloyhtiön roskalava on vielä tämän viikonlopun paikoillaan ja päätimme kantaa sinne takapihan vanhat laatat ja kaikki mikä irti lähtee. Ehkä terassiprojekti nyt oikeasti alkaa rullaamaan eteenpäin. Haluaisin niin istuksia ja syödä takapihalla.

Mistä muistankin että meillähän oli aurinkotuolit viime kesänä. Mihinkähän ne on nostettu? Täytyy mennä ullakolle tutkimaan... siellä kaikki muukin on...

Värjäänpä vähäsen

Minulla on mustat lempparicaprihousut, joita olen käyttänyt tosi paljon ja joissa sen takia on mm. maalitahroja. Siitä johtuen en ole enää voinut käyttää niitä niin paljon kuin haluaisin ja olen joutunut ostamaan toiset mustat caprihousut, jotka eivät ole yhtä kivat.

Sitten minulla on myös vaalean beige / luonnonvalkoinen hmh... vaatekappale, ehkä mekko tai pitkä liivi. Se on jäänyt käyttämättä, mutta jotenkin pidän siitä, niin en ole halunnut heittää sitä poiskaan.

Sain kuningasajatuksen ja päätin ostaa mustaa pesukoneväriä. Caprihousuni värjäytyisivät tasaisen mustiksi. Liiviin ajattelin luovasti kokeilla paria solmua, jos siitä tulisi kiva kuvio.

Oikeastaan kaikki lähti punaisesta jakusta, joka minun piti laittaa sunnuntaina kaverikoirapalkitsemiseen. Huomasin viime hetkellä toisessa etutaskussa kynän piirrosjäljen näköisiä viivoja. Olinko jotenkin onnistunut piirtämään takkiin kirjoittaessani viime hetkellä nimilappuun nimeäni? Takki oli kuitenkin pilalla. Paitsi jos värjäisin sen kokonaan mustaksi.

Yritin kuitenkin vielä sappisaippualla, mutta jälki ei näyttänyt menevän pesussa miksikään.

Annettuani takin kuivua kunnolla jälki oli kuitenkin haalistunut sen verran, etten halunnutkaan värjätä sitä. Naamioin jäljen ovelasti filosofisen rintanapin alle piiloon.

Niin paljon odotettavaa tosiaan. Kohta saisin kätösiini ihanan tasaisen mustat rakkaat caprini ja hauskasti värjäytyneen liivini.

Tämän avulla.

Suolaa ei löytynyt tarpeeksi kotoa, joten piti käydä lähikaupan kautta ennen kuin pääsin aloittamaan alkemistin harjoitukset. Värijauhe rumpuun ja suolaa, suolaa, enemmän suolaa, ja kone päälle.

Värjäyksen ja pesun jälkeen avasin koneen jännityksestä täristen. Housut olivat mustat kuin pakasta otetut, mutta...

GRAAH! Tahrat ovat vielä tiukasti paikoillaan!

Entä liivi? Toinen solmu oli auennut pesukoneessa. Toinen oli tehnyt liiviin siniset(!) tasaiset vaakaraidat. Väri oli harmaa eikä musta.

Seuraava nerokas suunnitelmani on ostaa lisää kangasväriä, semmoista itse käytettävää, ja roiskaista vähän omaa kuviota tuohon liiviin. Tuurillani saan sitten selkään jonkin härskin musteläiskätestikuvion.

Järjestelyä ja tuhontaa

Olen ollut tänään tuhoisalla tuulella. Kuume ei ole tänään enää vaivannut, tukkoinen nenä vain, joten minua ei pidellyt mikään, vaikka lupasin miehelle ottaa vielä ihan rauhallisesti. Äh, nyt se paljastui.

Laitoin vihdoin talvihanskat, villasukat ja sen sellaiset talvisäilöön. Onnistuin mahduttamaan kaiken kahden smartstore31:n sijasta yhteen, loput pussitin ja ne saavat mennä kierrätykseen. Siellä on ihania pikkuruisia sukkia ja vaikka mitä, mikä on meillä jäänyt täysin käyttämättä.

Kävin myös läpi meidän kynät. Kun järjestin ne käyttötarkoituksen mukaan, kävi ilmeiseksi ettemme tarvitse kahtatoista lyijytäytekynää tai kaikkia niitä ikean pikku lyijäreitä mitä on jäänyt laukun pohjalle. Säästin kyllä vielä vähän liikaa tusseja, mutta ne toimivat kaikki niin hyvin.

Toisena olevassa kuvassa on sieltä akvaariosta ostamani kurkitaulu. Laitoin sen muiden taulujen viereen välihuoneen seinälle, johon se juuri kahta taulua siirtämällä sopi. On se vaan aika iso.

Loput kuvat saavat jäädä päiväkirjamuistoksi kevään edistymisestä. Ruoho on vihreää, jasmikkeessa ei ole vielä nuppuja, mutta angervossa on.

Jalokivimetsässä

Olen ollut jo pitkään täysin kyllästynyt ikäviin, pelkoa lietsoviin, lohduttomiin uutisiin meiltä ja muualta. Päätin pari kolme vuotta sitten alkaa kerätä positiivisia ja mukavia uutisia talteen. Perustin sitä varten Jalokivimetsä-blogin.

En ole aina muistanut päivittää sitä aktiivisesti, joten päätin tuoda vanhat tekstit tähän blogiin ja julkaista tässä myös uusia löytöjäni. Laitan niihin Jalokivimetsä-tagin ja -otsikon, niin erottuvat paremmin.

Mikäs parempaa toipilaspuuhaa kuin istua koneen ääressä... 

Jalokivimetsä: Rikoksista villieläimiä vastaan rangaistaan kovempaa

Japani ja Venäjä lisäävät rangaistuksia villieläinten salakuljettamisesta. Asenteet näitä rikoksia vastaan tuntuvat kovenevan maailmalla.

WWF:n uutinen

Kevät Kiinassa

No niin, nyt luulen että Kiinan päiväkirja on valmis luettavaksi. Hypätkääpä siis kuvaa klikkaamalla toiselle puolelle maapalloa:

Takaisin arkeen

Palasimme viime torstaina takaisin kahden kuukauden työkomennukselta Pekingistä. Perjantaina ja lauantaina haimme porokoiran hoidosta ja sunnuntaina kävimme monirotuisen kanssa Helsingissä vastaanottamassa kiitosmitalin kaverikoiratoiminnassa mukana olemisesta. Nyt on maanantai, lapsi koulussa, mies töissä ja minä flunssassa.

Olen pitänyt matkan aikana blogipäiväkirjaa joka ikinen päivä. Kunhan sen postaukset on hiukkasen anonymisoitu, laitan linkin tänne, niin saatte käydä lukemassa miten reissumme sujui ja mitä kaikkea näimme ja koimme.

Aivan mahtava päästä sieltä paahtavasta alkukesästä +30 asteen kuumuudesta ja paikoillaan vellovasta savusumusta tänne suomalaiseen raikkaaseen kevääseen katselemaan koivun hiirenkorvia ja tutkimaan mitä takapihan mullasta nousee! Saamme kokea kaksi kevättä :)

Ihanaa olla kotona!