Joulun järjestys

Jouluaattona meitä oli suurempi porukka syömässä. Sain idean: miksemme kokeilisi laittaa ruokapöytää olohuoneeseen, jossa haluaisin sen jatkossa olevan, ja lykkäisi sohvaa sivuun? Näkisimme samalla miltä järjestys tuntuisi.

Ennen:

Jälkeen:

Aivan huippu toteutus! Pöydän kuuluu olla valoisassa, keskeisessä paikassa.

Sohva oli kymmenen senttiä liian leveä mahtuakseen pysyvästi välihuoneeseen haitarioven taakse. Mies saa nyt totutella ajatukseen sohvan vaihdosta. Ikkunan edessä oleva lukupaikka olisi kuulemma kuitenkin kiva. Pitää mittailla miten sen voisi järjestää.

Aatonaattona

Hiiriäkin on kuvattu jouluisissa merkeissä.

Herkkuja on haalittu purkkeihin.

Hieno auringonlasku tallennettu muistikortille. Kuvaaja jäätyi.

Lyhdyt sytytetty.

Maailman kauneimmat piparit paistettu ja koristeltu.

Junnun esijoululahjakasaa kauhisteltu. Muurahaispesä??!

Rauhoituttu!

Nyt aattoa odottelemaan - kaikki on hoidettu.

Ihanaa joulua kaikille!

Kun tänään lähden

Tänään aamuja nolla. Tulen vielä ennen vuodenvaihdetta palauttamaan avaimen ja katsomaan olenko unohtanut jotain tärkeää. Muuten, se oli tässä. Kiitos kun olit osa elämääni yli kymmenen vuotta, ensin työnantajanani ja sitten asiakkaana. Toivon kaikkea hyvää ihanille työkavereilleni, jotka tänne vielä jäävät. Tulkoon eteenne mielenkiintoisia projekteja ja mielekästä työtä. Niitä samoja lähden itsekin nyt etsimään vähän eri polulta.

Pois alta!

Eikä edes katkennut luita!

Uusi peti- ja aamukahvikumppani

Herään aamuisin uuden kumppanin vierestä, ja aamulla kahvini valmistaa vasta tänne muuttanut perheenjäsen.

Miestä en ole kuitenkaan vaihtanut, vaan olemme hankkineet uusia vempeleitä - toivoakseni hyödyllisiä, ja ainakin hauskoja.

Ensimmäinen kaveri on herätysvalo. Tai pikemminkin "Värillinen auringonnnoususimulaatio". Kuulostaa huvittavalta, mutta on oikeasti tosi kiva.

Nimensä tämä Philipsin lamppu on saanut siitä, että vähän ennen kuin herätysaika koittaa, lamppu syttyy punaisena kuin nouseva aurinko. Siitä se sitten kirkastuu ja kellertyy, kunnes paistaa valkoisena kuin aurinko. Samalla alkaa kuulua linnun viserrystä. Minulla lamppu jää vähän liian alas paistaakseen kasvoihin, mutta viserrykseen herää kyllä hyvin, ja sitten voi alkaa tuijottaa loistavaa mollukkaa herätäkseen paremmin. Lamppu hiljenee napautuksella ja herättää uudestaan muutaman minuutin kuluttua. Siihen saa ohjelmoitua kaksi herätysaikaa, vaikkapa viikolle ja lopulle omansa.

Toinen, aivan tuore lisä mikroprosessorikomppaniaan on Nespresso kapselikahvinkeitin mallia Pixie (onpa muuten hitaat sivut!). Limen värisenä. Stockmannilla oli maisteluesittely, johon jouduimme. Kupit juotuamme (ja kieleni poltettuani) kerrottiin myös, että kanta-asiakastarjouksena lähtisi viidesosa hinnasta pois ja valmistaja antaisi vielä 40 euroa lisää rahaa takaisin. Kun esittelijä löysi minulle vielä tuon limen värisen laitteen, en voinut lähteä ilman sitä.

Kapselikahvinkeitin sopii minulle sen takia että 1) juon joskus ja jouluna kupin kahvia, ja tällä saan sen äkkiä 2) kahvi säilyy kapseleissa tuoreena 3) makuja on monia 4) se on niin nätti!

Disklaimeri: vaikka niin tykkäisinkin, että minulle läheteltäisiin kaikkia kivoja tuotteita joita saisin ilmaiseksi kokeilla, niin nämä jouduin ostamaan kyllä omilla pennosillani.

800. viesti lumen keskeltä

Vielä 200 viestiä Suureen Pyöreään.

Ulkona on paljon lunta. Ja liukasta. Minulla lähti melkein auto käsistä keskustassa, hitaasti ajelevassa jonossa, 90 asteen mutkassa. Auto lähti kurvissa sivuluisuun, jota oikaisin, ja sitten lähdettiinkin tekemään kaistalla vähän siksakkia. Pelkäsin osuvani johonkin viereisellä kaistalla kulkevaan, mutta onneksi sain kulkupelin kesytettyä.

Koirat tykkäävät mutustella linnuilta tippuneita siemeniä. Varsinaiset lihansyöjät.

Eteenpäin ryömien

Välitilan ruokapöytä. Kuvassa näkyvästä syystä ei ruokapöytäkäytössä.

Kuvasta ovat kuitenkin poissa pöydän päällä (!) säilytetyt pari jakkaraa. Meillä oli 2+2 baarijakkaraa, ja nyt on enää vain kaksi, kun vein selkänojattomat versiot kierrätykseen. Keittiön pöydän ympärillä tilaa on vain kolmelle. Kolmas jakkara on emännänjatkos eli porrasjakkara, johon ostin pehmusteen. Sellaista kuitenkin usein tarvitaan, niin se oli hyvä säästää.

Edelleen pöydällä on lastenvaunujen koppa (vaunut ovat melkein ehjät ja joku voisi saada niistä vaikka parvekevaunut jos ei vallan käyttövaunut - kun vain löytäisin sellaisen henkilön), hiirien ruokaämpäri, myös uutta omistajaa etsivä lasten toppapuku (pian heivaan sen vain Konttiin jos en muuta keksi), kipukoukku ja t-paita, jonka kuva on mennyt huonoksi.

Huvittavaa katsoa kuvista omia sotkujaan. Toisten sotkuista on helppo sanoa että laita tuo pois ja tuo tuonne, mutta omiinsa sokeutuu ja oppii elämään niiden kanssa. Kuva antaa motivaation tehdä jotain asialle!

Juuri sopivat purkit

Olen etsinyt säilytyspurkkeja keittiön kuivakaappiin. Erilaiset jauhopussit ja kartonkiaskit eivät näytä siisteiltä. Kriteerini ovat olleet 1) kantikas 2) pinottava. Yllättävän vaikeaa! Meillä on ollut, ja on vieläkin pari, Orthexin soikion muotoisia taloustölkkejä, joissa on kiertäen avattava reikä, mutta niitä ei ole voinut pinota. Pyöreitä rasioita on vaikka muille jakaa, mutta ne eivät käytä tilaa optimaalisesti.

Vihdoin löysin Kodin ykkösestä nämä:

Pinottavat, kantikkaat, kirkkaat ja valkoiset. Sopivat koot: puoli litraa ja litra. Ja mikä parasta: made in finland!

Oikeaa elämää

Vanha kuva, muttei kukaan huomaa.

 Vietin pitkän itsenäisyyspäiväloman, kun pidin perjantainkin vapaata. Elettiin niin oikeaa elämää, etten edes ehtinyt mitään blogipäivityksiä tekemään. En ole ehtinyt esitellä uutta petikaverianikaan. Mutta kaikki aikanaan!

Minun on pitänyt jo joulukuun alusta lähtien etsiä ullakolta joulukoristelaatikko, johon siivosin viime joulun jälkeen kaikki joulukamat pois eteisen yläkaapista. Jotenkaan ei ole tullut vain sitä etsittyä, ja ainoa joulukoriste meillä on pieni koristevalosarja makkarissa. Mutta kaikki aikanaan.

Jotain jouluista sentään olen ehtinyt. Puhaltelin adventtikyntteliköstä pölyt pois ja ollaan poltettu kahta ensimmäistä kynttilää. Kynttelikkö on vuoka, jossa neljä pöytäkynttilää on upotettu koristekiviin. Siinäpä sitten kävi niin, että kun tarpeeksi matalaksi poltti kynttilää, niin kynttiläneste valui kivien sekaan. Didn't see that one coming. No, poltetaan niin kauan kuin suostuu palamaan.

Perjantaina varmistui, että vanhempani ja veljeni tulevat jouluaatoksi meille, kuten junnu olikin jo sopinut heidän kanssaan. He tuovat kinkun ja perunalaatikkoainekset, ja me värkkäämme muut. Olisi kiva saada se olohuoneen ja välihuoneen muutos valmiiksi jo ennen joulua, mutta voipi olla hiljaista. Jotenka mennään vanhalla setillä.

Olen saanut luvan toteuttaa muuten tämän muutoksen ja hankkiutua eroon epäsopiviksi katsomistani huonekaluista, mutta sohvaa en saa kuulemma vielä hävittää. Mitä kummaa sille keksin??

Itsenäisyyspipareita

Paistettiin junnun kanssa neljä peltiä eläinpipareita. Vain viimeinen pelti vähän kärähti, ja koiratkin siis saivat omat herkkunsa. Muut menevät kyllä parempiin suihin!

Ennen joulua saa kyllä tehdä toisenkin satsin. Myös Hanna-tädin kakkuja on suunnitelmissa, ne ovat lapsuudessa aina kuuluneet jouluherkkuihin.

Tämä postaus on tehty aikakoneella menneisyyteen. Oikeasti nyt on jo tiistai 11.12. On se blogspot sitten taitava!

Kuuraiset puut

Älysinpä ottaa mukaan kameran töihin. Aurinko on nimittäin näyttäytynyt jo ainakin kolmantena päivänä peräkkäin, mutta luonnollisestikin vain työpäivän aikana. Nyt yhytin sen tuosta lähipuistosta. Kuvat saa tavalliseen tapaan klikattua isommaksi.

Aamuja jäljellä

Varastettu idea venyttää hyllyä

Näin jossain blogissa hyvän idean miten kuivauskaappiin saa lisätilaa. Anteeksi, en ottanut ideoijaa ylös. (Muokkaus: täällä se on!) Tällä tavoin sitä kuitenkin tulee:

En nyt tarkoita sitä päivänselvää mutta yllättävän hankalaa juttua, että kuivaushylly kannattaa tyhjentää aika ajoin. (Meillä ainakin sinne kertyy kummasti kaikkea kuivatettavaa, joka on unohtanut missä se oikeasti asuu.) Hyllynaluskorin kiinnittäminen kaappiin tarjoaa kätevän paikan kuivatella jotain pieniä märkiä esineitä. Minä laitoin tuonne juomapullot korkkeineen.

Rohkea poika

Tuttavan samanikäisellä pojalla on jo reikiä, joita hän ei anna paikata. Tämä kaveri aukaisee rohkeasti suunsa ja antaa katsoa ja putsailla. Ylpeä äiti!

Valtaajat

Olen jostain syystä säästänyt junnun vanhoja rattaita. Tiistaina tuli tuttavan kanssa puhetta, että hänen ystäväpiirinsä on suuressa määrin jakautumassa ja rattaiden tarpeessa. Kaivoin kapineet ullakolta, putsasin ja jätin esille.

No, ketkäs siihen heti muuttivatkaan:

Paniikkituholainen

Tällaista jälkeä syntyy, kun koira parka pelkää ukkosta ja muita sen kaltaisia ääniä, ja lennosto harjoittelee ilmatilassa. Karkuun on päästävä ja äkkiä.
 

Tällainen tämä tuholainen on normaalisti <3

Lumihiutaleet

Junnu oli oppinut koulussa tai eftiksessä leikkaamaan taitetusta paperista lumihiutaleita. Hyvin ylpeänä aikaansaannoksistaan hän esitteli nämä hiutaleet ja ilahtui, kun laitoin ne olohuoneen ikkunaan.

Tänään tuli sitten sitä kauan odotettua oikeaakin lunta, tosin Antti-myrskyn kera. Helsingissä sitä on ilmeisesti tullut vähän enemmänkin kuin tarvis.

Alkemistina

Kirjoittelinkin täällä aiemmin siitä hieman huvittavasta avoimen yliopiston kurssistani ja erityisesti ryhmäläisistä. Ajattelin tänään avautua raportista, joka meidän on kirjoitettava saadaksemme kurssin läpi.

Tarkoituksena siis olisi saada tuotettua yhdessä noin 20 sivua pitkä selvitys, analyysi ja pohdinta tieteellisen kirjoituksen muodossa lukemistamme artikkeleista.

Ryhmäläisillämme on tunnetusti kova kiire koko ajan, eivätkä he oikeastaan ehtisi osallistua raportin tekemiseen, mutta kaikki ovat kuitenkin raapustaneet kasaan oman henkilökohtaisen raporttinsa omista artikkeleistaan lähdeluetteloineen kaikkineen.

Sanomattakin on selvää, ettei näiden tekstien yhdistäminen sujuvaksi yhtenäiseksi raportiksi onnistu ihan vain laittamalla ne peräkkäin. Miksi käyttää kallista aikaa ja vaivaa kirjoittamalla teksti, jota ei voi käyttää??

Keskustelu aiheesta käydään satunnaisten sähköpostiviestien välityksellä. Joku tekee jotain, ja joku toinen sitten jotain ihan muuta.

Minäkin olen kantanut korteni kekoon tässä epäryhmätyössä. Olen yrittänyt järjestellä teksteistä leikkaamiani pätkiä sopivien otsikoiden alle ja saada niistä aikaan jotain järkevää, mutta punaista lankaa ei vain löydy. Ureasta ei kultaa tule vaikka miten tislaisi... Työn pituus ylittää nyt jo maksimin, enkä ole kirjoittanut omista artikkeleistani vielä sanaakaan.

Turhaumaani rajoittaa vain se ihana ajatus, ettei minun TARVITSE saada kurssista yhtään opintopistettä. Olen omat oppimistavoitteeni jo saavuttanut.

"Tiedon luominen organisaatiossa edellyttää aiemman tiedon tai informaation lisäksi ihmisten välistä vuorovaikutusta sekä oivaltamista. Uutta tietoa syntyy, kun yksilöt jakavat tietoaan muiden kanssa, jotka puolestaan yhdistävät sitä omaan tietoonsa."

Muutakin luopumista

Viikonlopun suunnitelmissa oli päästä jonkin verran turhasta eroon. Olinkin juuri sitä tekemässä, kun kävi tämä hiiriepisodi :(

Aivan mahalaskuksi ei karsiminen jäänyt, vaan löysin paljon joutavaa kaapintäytettä.

Keittiövälinelaatikko oli organisatorinen katastrofi. Nyt se odottaa vain parin laatikonjakajan hankkimista.

Pois!

Kävin läpi myös pohjattoman kulmakaapin, josta löytyi mm. liian monta valkoista kulhoa, söpö oranssi retrorasia jonka kanssa olisi tehnyt mieli mennä eväsretkelle ("Se on vain muovipurkki!!1", sanoin itselleni varsin topakasti) ja liian pieniä piirakkavuokia. Meillä tehdään aina isoja piirakoita kun tehdään.

Kaivoin yläkaapista korin, jossa oli milloinkahan-tätä-on-viimeksi-käytetty-vedenkeitin ja duplikaattisähkövatkain, ne saivat lähtöpassit.

Siirsin yläkaappiin muutamia hyvin harvoin tarvittavia tavaroita kulmakaapista, jonne ilmaantui jotenkin tyhjä takakulma. Sain sinne kertakäyttöastioita sisältävän laatikon, joka ei enää mahtunut ylös. Milloin ihmiset käyttävät kertakäyttöastioita? Nuo säästettiin juhlistamme, "jos joskus tarvitsee". Emme ole tarvinneet, kun ei ole nuotioretkillä käyty.

Junnun paitakorista löytyi vielä pieneksi jääneitä vaatteita. Nyt on piippu ladattu ja täräytän satsin kiertoon!

Murha!

Tänään sitten kävi mitä ollaan muutama kuukausi pelätty: elokuussa perheeseen saapuneista siimahännistä yksi jäi pedon saaliiksi. Kaiken lauantaihässäkän keskellä toinen kissoista oli hiipinyt saunaan, missä hiirulaisten laatikon piti olla turvassa. Peto oli työntänyt laatikon lauteelta alas, jolloin kansi oli jäänyt hiukan raolleen ja valkea Milli-tyttönen oli ilmeisesti pyörähtänyt ulos tai lähtenyt seikkailemaan.

M löysi laatikon mennessään sitä siivoamaan, mutta Millin hyväksi ei pystynyt enää tekemään mitään. Kaksi muuta hiirosta olivat turvassa purun seassa laatikon perimmäisessä nurkassa. Kolmannesta oli jäljellä enää verinen takaosa saunan lattialla.

Muuten niin hyvin alkanut päivä on edennyt sittemmin hiukan surkeissa tunnelmissa. Toisaalta mitään "väärää" ei tapahtunut, kissa vaan seurasi vaistojaan ja hankki itselleen ruokaa. Mutta ikävältähän lemmikin menettäminen aina tuntuu, varsinkin näin pian sen saapumisen jälkeen. Junnu on onneksi nähnyt niin paljon luontodokumentteja, että ymmärsi ainakin jollakin tasolla tällaisen olevan luonnollista.

Laitoimme Millin jäännökset tyhjän talouspaperirullan sisälle, koska eläessään se viihtyi rullissa. Samoin se sai seurakseen talouspaperinpaloja, joilla voi sitten pehmustaa asumuksensa siellä minne se nyt pääsikään. Hautasimme sen takapihalle ja laitoimme ruusunkukkia haudalle.

Lepää rauhassa, Milli!

*5.8.2012

+24.11.2012

Muutoksia suunnitelmiin

Niinhän siinä kävi, ettei eilinen mennyt ollenkaan niin kuin meinasin. Ilmeni nimittäin että illansuussa oli päiväkodin/koulun vuotuinen taskulamppusuunnistus.

Tapahtumassa ahkerat tätöset ovat valmistaneet harjulle heijastimin merkityn reitin, jonka varrella on kysymysrasteja. Vastauksen kirjain siirretään lappuun ja siitä tulee sitten jokin sana. Lapset ovat tästä aina ihan innoissaan. Oma suosikkitehtäväni oli: Tanskan lipulla on oma nimi. Onko sen nimi Dannebrogen, Svedubryggan vai Finnmyggan? (brygga=laituri, mygga=hyttynen)

Suunnistelussa, munkinsyönnissä ja sitä seuranneessa piilos-hipassa menikin koko ilta. Univelkainen isäntä sammui yhdeksältä kuin saunalyhty. Minä pesin yöllä ennen nukkumaanmenoa vielä auton likaiset ikkunat, jotka piti pestä jo päivällä, ja tietenkin naapurin mies käy vielä tupakalla siinä vieressä. Vähän ihmetteli pesenkö tosiaan autoa tähän aikaan. Luonnollisestikin suoritin pesun kylpytakki päällä. En tiedä kumpaa nolotti enemmän... :D

Illalla on työpaikan pikkujoulut, mutta joudun jättämään ne väliin. Viikko sitten alkanut flunssa ei hellitä kröhäistä otettaan, enkä halua mennä sinne vaan niistämään. Olisin halunnut laulaa karaokea... mutta nyt saan tehdä sen Youtuben kanssa. Siellä on kyllä parempi valikoimakin. Ja voin tehdä senkin kylpytakki päällä.

Viikonloppuna aion muuten ottaa löysät pois meidän keittiötarvikkeista, mies ei tätä tosin vielä tiedä. Käytän ehkä kahta kauhaa ja lastaa, ja laatikko on täynnä kaiken maailman ihme esinettä mistä en edes tiedä mitä ne ovat. Kohta lähtee!!

Kiitoksen päivä

Pohjoisamerikkalaiset sivut pullistelevat thanksgivingiä ja pumpkin pieta. Siellä kiitospäivä on melko pitkä perinne yhteisine kalkkunaillallisineen.

En kaipaa uusia syitä lahdata kalkkunoita (tai syödä kakkua), mutta mietin, että kiitokselle omistettu päivä voisi Suomessakin olla ihan hyvä. Suomalaiset ovat vähän kiittämätöntä ja kärttyisää kansaa. Silti meillä jokaikisellä on paljon asioita joista olla kiitollisia.

Minä olen tänään kiitollinen

• ihanasta perheestä
• lämpimästä kodista
• puhtaasta juomavedestä
• sisävessasta
• siitä, että on työpaikka
• siitä, että saan kohta hypätä tuntemattomaan ja kokeilla miten siivet kantavat
• suklaapatukasta, jota on vielä vähän jäljellä
• ohjelmattomasta illasta
• astian- ja pyykinpesukoneesta

Kiitollisuus parantaa tutkitusti elämänlaatua ja terveyttä. Kiitosta ei tarvitse kohdistaa erityisesti millekään tai kenellekään, jos ei siltä tunnu. Pääasia on tunne siitä, että on saanut paljon, on onnistunut - ja mikään ei ole itsestään selvää.

Lopuksi vielä iloinen asiaan liittymätön laulu, jonka avulla lapset voivat opetella värit kiinaksi. Youtubestakin voi olla kiitollinen!

Jalokivimetsä: Kaatopaikkajätteen määrä vähenee

Tilastokeskus kertoo tuoreessa julkaisussaan, että kaatopaikoille sijoitetun yhdyskuntajätteen määrä on vähentynyt Suomessa jo viiden vuoden ajan. Syynä kaatopaikkajätteen vähenemiselle on suomalaisten kierrätysinnon paraneminen. Kaatopaikalle kuljetettiin yhdyskuntajätteitä noin 206 kiloa asukasta kohden.

Parannettavaa löytyy kuitenkin vielä: esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa kaatopaikkajätettä kertyy vain muutama kilo asukasta kohden.

Talouselämän uutinen

Blue Helena

Lomaviikkoni huipentui hyvän työntekijän tyypilliseen lomaflunssaan, joka ei olisi voinut tulla juuri huonompaan aikaan. Perjantaina oli organisaatiokäyttäytymisen kurssin viimeinen luento ja lauantaina kaikkien ryhmien esitykset. Heitin panadolit kitusiin kumpanakin päivänä ja sorruin jopa kahviin ja kaakaoon. Onneksi ryhmäni muut jäsenet hölöttivät niin pitkään, ettei minun tarvinnut sanoa jopa mitään.

Vaikka aiheemme on mielenkiintoinen, ryhmätyöstä ei ole tullut oikein jees-fiilistä. Esimerkkinä lauantain lounas, jolloin ryhmän muut neljä jäsentä menivät neljän hengen pöytään ja minä en siihen enää mahtunut. En oikein tiedä mitä aikuiset ihmiset ajattelevat noin tehdessään. Meidän pitäisi tehdä yhdessä vielä 20 sivua pitkä raportti aiheesta, ja motivaationi on vähän heikohko.

Sunnuntai ollaankin oltu laiskoina. Isäntä, joka ei ole ihan täydessä terässä hänkään, käytti sentään vähän koiria ulkona ja teki meille hyvää ruokaa, mutta muuten pelasimme Syberiaa. Saimme ensimmäisen pelin pelattua läpi ja aloitimme toisen. Seikkailupelit ovat ihan lemppareitani: parhaimmillaan hienoja maisemia, mielenkiintoinen juoni ja sopivan vaikeita pulmia ratkottavaksi omaan tahtiin.

Blue Helena on muuten se drinkki, joka piti entiselle laulajatähdelle Helena Romanskille sekoittaa, jotta hän saisi äänensä takaisin. Näin se tehtiin pelissä: 1 osa votkaa, 1 osa sinistä curacaota, hunajaa, limettiä ja jääpaloja. Ja katsos, sellainen näyttää olevan oikeastikin olemassa!

P.S. Hahah, eikös olekin hienosti sävyjen mukaan stailattu kuva myynnissä olevasta junnun vanhasta maastotoppapuvusta:

Iloista syntymäpäivää minulle!

Tulossa hyvää musiikkia ja etumaksuna namisuklaata rakkaalta mieheltä :)

Kerroin junnulle viikolla että minulla on perjantaina synttärit. Hänen naamansa muuttui ihan myrtsiksi ja kysyin syytä. - No sitten tänne tulee kamalasti jotain ihmisiä! Lohdutin, etten järjestä juhlia, ollaan ihan rauhassa. Introvertti poikaseni...

Eilen paistoi aurinko

Kummallista miten iso merkitys auringolla on elämään. En nyt tarkoita sitä, että ilman lähitähtemme valoa ja lämpöä ei maapallolla olisi elämää, vaan sitä, että sateisena päivänä mielikin on jotenkin samea ja suttuinen, ja auringon paistaessa ryhti kohenee ja ajatukset kirkastuvat.

Eilen paistoi aurinko, ja halusin ottaa kuvia. Minun ei tarvinnut mennä viittäkymmentä metriä kauemmaksi ulko-ovestamme.

Minusta näytti kovasti siltä, että angervopensas on tekemässä uusia lehtiä. Semmoista joulunodotusta!