Hiekkaa ja kultaista valoa

Terassiprojekti etenee hienosti. Juuri kun olin saanut laajennuskuopan täytettyä tilaamallani hiekalla, isäntä muistutti että sinne pitäisi laittaa sellainen erottelukangas alle. No hänpä sai sitten kuopan itse tyhjentää, ilonpilaaja. No eipä, on se kangas oikeasti tärkeä. Kuoppa tyhjättiin ja kangas aseteltiin kauniisti (sattuikin honkkarista löytymään juuri oikean kokoinen pala) ja tänään mätettiin hiekat takaisin. Junnukin oli kovasti hommissa. Hän seisoi hiekkasäkissä ja täytti meille vateja. Hyvin saatiin tiimityönä kuoppa täyteen.

Illemmalla satuin kurkkaamaan makuuhuoneeseen ja ikkunasta tuli kaunista lämmintä valoa seinälle.

***

We forgot to put some landscape fabric under the sand so we had to dig it all out, place the fabric, and fill the hole again. Efficient team work!

Laatikkoleikkiä

Edellisessä viestissä mainitsin ne yli jääneet mutta ehjät vetolaatikot. Kokeilin koota niistä tornin, ja sehän olikin hauska.

Tein siis pikku tornin itselleni yöpöydäksi. Korkeampi pitäisi jo ruuvata seinään, ja tätäkin pitäisi vähän nipistää yhteen.

Mitäpä jäljelle jääneille kolmelle lootalle?
Silmäni osuivat tähän takanreunan kauhistukseen. Muovilaatikko on ajan saatossa ja järjestysinnon pyörteissä vajentunut vanhoista shampoopulloista ja mistä lie, ja se olikin jo melkein tyhjä. Siis miksi se on tuossa vielä?

Ta-daa, sain kaikki säästämisen arvoiset tungettua kolmeen laatikkoon! Ylimmässä esteettisesti tamppari ja tuhkapussi. Olkoon nyt, kun niitä kuitenkin käytetään ainakin kerran viikossa. Hanskankuivaimenkaan ei tarvitse nyt keikkua kasan ylimpänä.

CD-tornin täytöstä tyhjeni kuusi pahvilootaa. Mitäs niihin laittaisi?

Kynttilät saivat paremman paikan kaapin päältä. Ne ovat miehen koulussa tekemässä työkalupakissa (jos en lootan olemusta ole väärin ymmärtänyt). Alla pikku hiiroset, joista toinen näkyy olevan hereillä <3

Koristaan keski-ikäinen tantta tunnetaan

Tein muutamia käteviä ja elämää helpottavia ostoksia.

Eteisen naulakkoon löysin alennuksella aivan sopivan kokoisen kynnysmaton, jonka ansiosta saappaat voi laittaa paikoillaan myös vaikka pohjat ovat vielä vähän kosteat.

Ikean Pränt-vanerilaatikosta sain kauan kaivatun korokkeen kirkasvaloherättimelle, ja samalla sain hyllyn iltalukukirjoja ja rasvaa varten. Nyt hyllyssä vakavampimielinen yrittäjän opas S. Blank & B. Dorf: The Startup Owner's Manual ja viihteeksi tulevaisuudenvisio virtuaalitodellisuudella höystetystä maailmasta V. Vinge: Rainbows End.

Tällaista koria olen pitkään ihaillut muiden keski-ikäisten tanttojen käsivarsilla, ja iloni oli suuri, kun löysin Kodin1:n alennusmyynnistä oman. Kori on kevyt, nätti ja mukava kantaa ja sitä on jo kehuttukin.

Uusi peti- ja aamukahvikumppani

Herään aamuisin uuden kumppanin vierestä, ja aamulla kahvini valmistaa vasta tänne muuttanut perheenjäsen.

Miestä en ole kuitenkaan vaihtanut, vaan olemme hankkineet uusia vempeleitä - toivoakseni hyödyllisiä, ja ainakin hauskoja.

Ensimmäinen kaveri on herätysvalo. Tai pikemminkin "Värillinen auringonnnoususimulaatio". Kuulostaa huvittavalta, mutta on oikeasti tosi kiva.

Nimensä tämä Philipsin lamppu on saanut siitä, että vähän ennen kuin herätysaika koittaa, lamppu syttyy punaisena kuin nouseva aurinko. Siitä se sitten kirkastuu ja kellertyy, kunnes paistaa valkoisena kuin aurinko. Samalla alkaa kuulua linnun viserrystä. Minulla lamppu jää vähän liian alas paistaakseen kasvoihin, mutta viserrykseen herää kyllä hyvin, ja sitten voi alkaa tuijottaa loistavaa mollukkaa herätäkseen paremmin. Lamppu hiljenee napautuksella ja herättää uudestaan muutaman minuutin kuluttua. Siihen saa ohjelmoitua kaksi herätysaikaa, vaikkapa viikolle ja lopulle omansa.

Toinen, aivan tuore lisä mikroprosessorikomppaniaan on Nespresso kapselikahvinkeitin mallia Pixie (onpa muuten hitaat sivut!). Limen värisenä. Stockmannilla oli maisteluesittely, johon jouduimme. Kupit juotuamme (ja kieleni poltettuani) kerrottiin myös, että kanta-asiakastarjouksena lähtisi viidesosa hinnasta pois ja valmistaja antaisi vielä 40 euroa lisää rahaa takaisin. Kun esittelijä löysi minulle vielä tuon limen värisen laitteen, en voinut lähteä ilman sitä.

Kapselikahvinkeitin sopii minulle sen takia että 1) juon joskus ja jouluna kupin kahvia, ja tällä saan sen äkkiä 2) kahvi säilyy kapseleissa tuoreena 3) makuja on monia 4) se on niin nätti!

Disklaimeri: vaikka niin tykkäisinkin, että minulle läheteltäisiin kaikkia kivoja tuotteita joita saisin ilmaiseksi kokeilla, niin nämä jouduin ostamaan kyllä omilla pennosillani.

Tarpeellista laskutilaa jalkopäähän

Päiväpeittomme on ollut öisin rullamytyssä missä lie tuolin, imurin, jakkaran päällä mitä makuuhuoneessa on sattunut seisomaan. Nyt koittaa loppu moiselle epäsiisteydelle. Hankimme sängyn jalkopäähän penkin.

Penkille oli pakko laittaa jotain vaatteita, ettei kuva näyttäisi aivan epäluonnollisen siistiltä.

Siitä tulikin mieleeni, että kuulin tänään radiosta juontajan muistelevan jotain juuri näkemäänsä elokuvaa. Siinä päähenkilö oli ollut viimeisen päälle trimmattu ja lihaksikas, ja joku nainen oli hänelle sanonut: Sä näytät ihan kuin sut olis photoshopattu.

No meidän koti ei ainakaan ole photoshopattu! Aitoa ja alkuperäistä viikon jatkoa toivottaa M.

Lista-ahdistus

Isäntä on urheasti jatkanut talvilomaviikon listaurakkaansa ja viikon kääntyessä sunnuntaihin on laittamatta enää muutama hassu pala jalkalistaa, sitten olisi kaikki laitettavissa oleva laitettu.

Mutta ei ole listoittaminen herkän mielen puuhaa. Ostamamme listanaulat ovat jotain maanantaikappaleita ja suuri osa katkeaa hakattaessa ja singahtaa minne lie. Ne pätkät, jotka piti liimata muuriin, eivät pysy, koska liima tulisi juuri koveraan saumanpaikkaan. Paljon kärsivällisyyttä on tarvittu ja vähän viskiäkin.

Ahkerat miehet naistenpäivänä

Tänään isäntä nakutti monta metriä jalkalistaa makuuhuoneeseen. Osa listasta piti liimata seinään. Seinät olivat niin kierot, että joihinkin paikkoihin seinän ja listan väliin sai sormenpään tungettua. Toista se olisi itse rakennetussa talossa! Siihen hommaan en tosin rupea, haluan säilyttää järkeni.

Junnu taas rakensi tekniikkalegoansa ja sai traktoriinsa tehtyä moottorin. Siinä on männät ja kaikki. Tosi hieno!

Sitten jurputusta naistenpäivästä jurputtajista. Joidenkin mielestä ei saisi viettää naistenpäivää, ei ystävänpäivää, ei mitään erityistä päivää, koska kyllähän joka päivä voi muistaa ystävää ja naisia ja kaikkia, ei siihen mitään kalenteripäiviä tarvita.

Vietetään vaan joka päivä joulua, Runebergin päivää, uutta vuotta, naistenpäivää, vappua ja kaikkia muitakin erikoispäiviä sameassa harmaassa sekasotkussa. Mikään päivä älköön erottuko toisesta millään tavalla. Onhan kaikki vain kaupallista salajuonta.

Vai olisiko sittenkin kivempi nousta välillä vähän arjen yläpuolelle ja ottaa juhlan aiheeksi vaikkapa nyt tänään meidät ihanat naiset?

Kaksi ratkaisua yhdellä iskulla

Ongelma yksi. Sängyssä ei ole tyynyä, koska en ole löytänyt tarpeeksi isoa sisätyynyä.

Ongelma kaksi. Junnun vauva-aikojen haalarin ja makuupussin säilytys. Pois en henno heittää, mutten tiedä missä niiden paikka olisi.

Jo kekkasin: laitan pehmoiset tavarat tyynyliinan sisälle!

Nyt on sängyssä koristetyyny, ja täytteenä rakkaat pehmoiset muistotavarat!

Makkari muuttui

Koiransyömä ja tabascolla kauniisti kirjailtu runkopatja pääsi Repsikan kyytiin. Ajatus yöstä lattialla tai sohvalla ei houkuttanut paljoa, joten vietimme illan Ikeassa, matkalla sinne tai sieltä sekä kooten ostoksia.

Kissa rakastui uuteen patjaan heti :)

Sängyn korkea pääty ei tällä hetkellä lamppujen vuoksi mene paikoilleen, mutta siirretään joko lamppuja tai laitetaan pääty jalkopäähän. Sillä välin se on toiminut majan kattona olohuoneessa.

Junnu palasi kotiin

Kiva kun on taas elämää talossa :)

...vaikka mukana tulikin kasa kaaosta.

Valko on tämän hetken rakkain tutikamu. Se on valkohain poikanen.

Uusi häntä haikailee lajitovereidensa seuraan seinälle.

Tämä vanha ostos pääsi jo virkaansa.

Nyt on helpompi ripustella vaatteita, kun ei tarvitse laittaa kaikkia hengareita samaan ovennuppiin.

Ihmeellinen yllätys

Olen jo pitkän aikaa valittanut, kun makuuhuoneessa ei ole lukuvaloa. Olen ostanut seinään sopivat lamput varmaan vuosi sitten, mutta koska ne vaativat vähän sähköasennusta, homma on jäänyt.

Tänään isäntä päätti sitten yllättää minut. Tullessani koirien kanssa lenkiltä hän oli työn touhussa laittamassa lampulle valmisteluja. Hän sai illan aikana aikaiseksi sähköt ja vielä minun puoleni lampunkin seinään. (Toista varten tarvitaan lisää kiinnitystarvikkeita.) Täytyy kokeilla sitä heti tänä iltana!

Kun isäntä kunnostautui miehisissä toimissa, niin minä sitten leikin kilttiä vaimoa ja tein marjapiirakan. Ulkonäkö ei ehkä ollut maailman kaunein, mutta hyvää se oli vaniljakastikkeen kanssa. Ja omista punaherukoista :)

Meinasi aivan unohtua, mutta onneksi oli kuva muistuttamassa. Minäkin tartuin ruuvimeisseliin ja kiinnitin eteisen seinälle hauskan vempeleen. Ollaan saatu pitkän aikaa sitten lahjaksi sellainen kapine, jonka avulla voi etsiä kadonneita muita kapineita, joissa on sellainen killuke kiinni. Minulla on aina puhelin hukassa, joten päätin tänään laittaa yhden killukkeen siihen ja asentaa kaukosäätimen käyttövalmiiksi. Nyt minun tarvitsee vain painaa nappia kun haluan löytää puhelimen, ja killuke laulelee minulle jostain tyynyn alta.