Viimeinen päivä

Vuoden viimeinen päivä. Aloin tuossa selailla tämän vuoden blogikirjoituksiamme, ja bongasin heti tammikuulta ainakin kaksi projektia, jotka on näemmä aloitettu muttei vieläkään vuoden aikana saatu loppuun. Eipäs selailla sen enempää :D Eihän se muulla lailla voisi ollakaan, jos blogin nimi on Kadotettu hetki. Sinne ne hetket jonnekin katoavat, eikä niitä takaisin saa. Tätä on moni jo aiemmin puolestani pohdiskellut syvällisesti, joten annetaan senkin olla.

Muistellaan sen sijaan mennyttä kesää ja mukavaa lomareissua. Hetket eivät katoa jäljettömiin, kun niistä otetaan kuva. Nuoruuden maisemat saavat toimia taustana toivotukselle.

Olkoon ensi vuosi mielenkiintoinen, tuokoon se raikkaita uusia tuulia kaikille jotka niitä etsivät, rauhaa niille jotka eivät muutoksia juuri nyt kaipaa, ja onnea kaikille tasapuolisesti :)

Kuvia parvelta

Tässä on kuvia parven lähtötilanteesta.

Nyt levyhyllykkö on korvattu tällä:

Parempi ratkaisu tarvitaan vielä kirjoille ja sinne liukuovikaappiin. Pitää tutkia, olisiko meillä jotain käyttökelpoista ullakolla, vai ostanko vielä yhden korkean trofast-rungon...

...ja tuo tuuletin olisi paras jo pian viedä huoltoon >:-/

Ne tulivat jo uniinkin

Trofast-hyllyköt nimittäin. Vietimme iltapäivän haalien Ikeasta laatikoita ja illan sitten naputellen puutappeja reikiin ja ruuvaillen kalustusta kasaan. Yölläkin yritin vielä unissani saada laatikoita sopimaan paikoilleen.

 http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/80063673

Ostin myös uudet nupit junnun liukuoviin, kun yksi oli jo ihan hajalla ja irti. Remppakaveri kiinnitti ne tuossa tuokiossa ja nyt ovet toimivat hienosti. Samalla hän vaihtoi kahvan myös rappusten alla olevan kaapinoveen, jota junnu on käyttänyt astinlautana päästäkseen oikaisemaan rappusiin.

Hyvä uutinen on, että saimme kaiken rakennettua eilen. Huono uutinen on, ettei kaikki tauhka mahtunut kalusteisiin. Nyt pitäisi yksi liukuovikaappi sisustaa niin, että sinne saisi tehokkaammin tavaroita. Tällä hetkellä se on melkein tyhjä, siellä on yksi pieni lasten pöytä "hyllynä".

Uusiin kalusteisiin haluaisin pyörät alle, että niitä voisi siirrellä kätevästi leikeissä ja siivotessa. Ne unohtui etsiä eilen.

Ostin myös toisen, isomman automaton lattialle, niin on mukavampi kävellä. Lattia on tosi kylmä, kaapeista hohkaa pakkasta.

Luulen muuten että tiedän vihdoinkin mitä haluaisin tehdä isona :) Nyt vain suunnittelemaan polkua sinne! Tilasin jo muutaman kirjan, että saan paremman käsityksen siitä mihin käteni työnnän :)

Parvisuunnittelua

Junnu on tämän viikon poissa kuvioista ja ajattelin tehdä kunnon makeoverin parvella sillä aikaa. Hänellä on liian vähän säilytyshyllyjä ja muutenkin kalustus on epäkäytännöllinen. Parvella on mm. iso työpöytä, joka ei ole koskaan työpöytäkäytössä, vaan sille kasataan romuja. Mietin pitäisikö se korvata jollain paremmalla ratkaisulla. Tarvitseehan hän pöydän viimeistään läksyjentekopaikaksi, mutta tällä hetkellä pöytä on ihan huonolla käytöllä.

Mietimme eilen miten lego-ongelman saisi ratkaistua. Meille ei todellakaan riitä mikään tällainen pöytä. Pojalla on useita taloja, avaruusaluksia ym, joita ei ole tarkoitus joka leikin jälkeen rikkoa. Niitä pitää pystyä säilyttämään siististi. Rakennelmiahan ei voi pinota päällekkäin, joten ne pitäisi säilöä jotenkin omissa laatikoissaan. Ikean Trofast-sarja voisi olla ratkaisu. Noita muovilaatikoita meillä on jo muutama ja ne ovat ihan hyviä rakennelmien säilytykseen. Legoilla pitäisi mieluusti myös pystyä leikkimään niin, etteivät pikkuiset osat singahda aina minne sattuu ja huku sille tielleen.

Joululahjaksi poika sai kassakoneen ja innostui kauppiaan urasta. Olisi kiva tehdä hänelle pieni puotinurkkaus tai ainakin mahdollisuus muunnella kalustusta puodiksi.

Myös kunnon kirjahyllylle olisi tarvetta. Lastenkirjat ovat monesti niin suuria, etteivät ne kerta kaikkiaan mahdu tuohon pieneen hyllyyn, joka hänellä nyt on.

Yksi ongelma on tilan mataluus, toinen ehjien seinien puute.

Haasteita siis on, mutta aion päihittää ne.

Kadotetut jouluhetket

Stressistä tai juuri ennen joulua iskeneestä flunssasta huolimatta pyhistä selvittiin paremmin kuin hyvin. Jouluaaton viettivät kanssamme omat vanhempani ja veljeni, ja tapaninpäivänä kävivät remppakaverin isä ja sisko kahvilla. Joulupäivä rakennettiin Space Police -legoja aamusta iltaan. Nyt pyörii päässä, lieneekö joku flunssan sivuoire vai onko tullut syötyä liikaa makeaa (voiko semmoinen olla mahdollistakaan?!). Paras vain istua tuolissa ja päivittää blogia!

Jouluaattona kuunneltiin perinteiseen tapaan joulurauhanjulistus. Olen ollut siellä parina vuonna itsekin, mutta rentouttavin tapa nauttia siitä on ehdottomasti omalla sohvalla. Sen verran kylmäkin oli, ettei käynyt turkulaisia kateeksi. Rauhan saavuttua keitettiin riisipuuro.

Yritin ottaa pakkaskuvia hienosta päivästä, mutta en voinut olla pitkään ilman hanskoja.

Joku oli menossa johonkin tai ehkä illaksi kotiin.

Koirat nauttivat ulkoilmasta toisin kuin ihmiset.

Ruoat olivat hyviä ja niitä oli riittävästi.

Kahvipöydässä oli hyvää portviiniä ja ne hannatädinkakutkin maistuivat kaikille.

Kynttiläkruunu oli tunnelmallinen, vaikkakin hiukseni meinasivat hulmahtaa palamaan ainakin kaksi kertaa. Kynttilää ei kuulemma voi ohittaa yhtä läheltä kuin hehkulamppua, sanovat.

Nyt junnu lähti seuraavaan paikkaan joulunviettoon ja me jäätiin remppakaverin kanssa kaksistaan. Kuitenkaan ei voi sanoa, että talo on tyhjä, legoja on edelleen joka paikassa. Ensi viikolla teen ristiretken Ikeaan ja hoidan lelusäilytysasiat kuntoon.

Mitähän tästä nyt sitten tuli? vol. 5

Nyt se on sitten (ripoja lukuunottamatta) valmis! Ikuisuusprojektitkin voivat tässä talossa valmistua.


Olohuoneemme sai siis uuden kalusteen. Yritimme aikanaan etsiä jotain kivaa viinipulloteline-(viski)kaappi-yhdistelmää, joka ei olisi liian korkea. Siihen aikaan oli suunnitelmissa vielä laittaa ledvalopaneelit olohuoneen nurkkiin... Mistään ei kuitenkaan löytynyt mitään sopivaa, joten itteriittoonen pohojalaanen totesi kauppojen huonekaluja katsellessaan: "Kyllähän tollaasen teköö äkkiä ittekki." Teki kyllä ja äkkiä on suhteellinen käsite.

Kaappi vielä luonnollisessa elinympäristössään:


miolann lis.: Päästiin tällä Ikea Hackeriinkin!

Mitähän tästä tulee? vol. 4

Mysteeriprojektiin tulikin aiottua pidempi tauko, kun saha päätti hajota ennen kesälomia. Reilun kahden kuukauden odottelun jälkeen saimme huoltoliikkeestä lapun, jolla olisi pitänyt saada uusi tilalle. Luonnollisestikaan kyseistä mallia ei ollut enää saatavilla ja liike tarjosi tilalle kolmea kertaluokkaa huonompaa vekotinta. Samoilla ominaisuuksilla varustetusta sahasta olisi pitänyt jostakin ihmeen syystä maksaa kaksi sataa euroa välirahaa... Kauppa on nyt siis purettu ja uusi saha pitäisi löytää jostakin muualta kuin K-Raudasta.

Ei meillä vieläkään uutta sahaa ole, mutta hätä keksii keinot. Projekti on ollut ruokailutilaa tukkimassa puolisen vuotta, joten nyt taitaa olla pakko saada se valmiiksi ennen huomista jouluateriaa. Pikaisen mietinnän jälkeen päätin sitten unohtaa levyn sahaamisen pitkittäissuunnassa ja tehdä pienennöksen sijaan loven yhteen nurkkaan. Se onnistui käsisahalla, jos pienehköä vinoutta ja murtunutta pintakerrosta ei oteta huomioon.

Tässä projekti aamupäivällä juuri ennen pintamaalaukseen menoa. Tätä kirjoittaessa on maali kuivunut ja palikat tarvitsee enää kasata yhteen. Kuvia lopputuloksesta saatte viimeistään huomenna.

Haista huilu koko joulu.

Nyt on vaikeata keksiä yhtään mitään positiivista ja inspiroivaa kirjoitettavaa. Tällä viikolla on mennyt ylitöiksi sekä maanantai että tiistai, ja jouluvalmisteluja ei ole juuri ehtinyt eikä jaksanut tehdä. Maanantai-iltana yritin leipoa Hanna-tädin kakkuja, mutta niistä tuli vähän liian kuivia mielestäni. (Onneksi eivät ihan menneet pipariksi. Tai ehkä olisivatkin saaneet mennä, kun tuntuu ettei niitä pipareita enää ehdi tehdä.)

Pikkuläppäristä meni laturi rikki eli sitä ei voi käyttää joulunpyhinä. Uuden saan ehkä ensi viikolla ("jo", sanoivat liikkeessä). Molemmille aikuisille on tulossa flunssa. Meillä ei ole tarpeeksi astioita koko porukalle. Ruokapöydän päällä ei ole vielä edes lamppua, kun sitä ei ole käytetty vuoteen ruokapöytänäkään. Olisin halunnut ottaa joulukuvan ja lähettää sen sähköpostilla ystäville, mutta ei ole ollut aikaa. Kaikkein eniten ottaa aivoon ajan puute. Jouluna pitäisi olla aikaa tunnelmoida. Kotona alkaa olla melko kireä tunnelma, kun ei olla nukuttu tarpeeksi ja pitäisi-pitäisi-pitäisi.

Millä tämän saa käännettyä vielä voitoksi?

Vähän erilainen sunnuntai

Suunnitelmissa oli käydä ystävän kanssa ottamassa vastaan hänen uusi arabivarsansa kahden maissa. Käytiin ensin katsomassa yhden pienen talon esittelyä ja mentiin sitten odottelemaan tallille. Pitkän odotuksen jälkeen saimme kuulla, ettei kuljetus ollut vielä edes lähtenyt Helsingistä. Varsa oli yksinkertaisesti kieltäytynyt menemästä kuljetuskärryyn vaikka sitä oli ollut neljä ihmistä sinne änkemässä.

Meidän piti sitten keksiä kolmeksi tunniksi tekemistä. Sinne tänne ajelemisen ja asioiden hoitamisen jälkeen päästiin takaisin tallille ja niin saapui varsakin melkein heti.

Jäi jouluvalmistelut tältä sunnuntailta vähän vähiin, mutta kaipa sitä ensi viikolla vielä tärkeimmät ehtii hoitaa :) Ehdimme sentään aamulla junnun kanssa askarrella yhden joulukoristeen. Hän ei ole kyllä askartelutyyppiä ja olisi mieluummin katsonut vain eläinohjelmaa telkusta, mutta sainpa hänet ainakin piirtämään tontuille silmät!

Hyytävät joulutunnelmat

Käytiin keskustassa joulukaupoilla. Koko päivä siihen meni, eikä edes saatu kaikkea mitä oli tarkoitus. Onneksi oli viisitoista astetta pakkasta ja hyytävä tuuli, niin ei päässyt savu kerääntymään korviin.

Joulutori oli ihana kuten aina. Olisin voinut ostaa melkein kaiken. Sorruin sitten yhteen (1) käsintaottuun S-koukkuun ja ammattiopistolaisten askartelemaan piparitaloon. Mietin vaihtoehtojen välillä: polttaako sormensa sokerilla ja maksaako melkein talon verran koristeluaineksista, vaiko ostaa valmis nätti ja vieläpä kohtuuhintainen talo. Ostin sitten talon. Pihalla istuu mulkosilmäinen tonttu.

Ennen kaupunkiretkeä sattui ja tapahtui taas. Olin juuri toipunut edellisen viikon ratsastuksesta ja ajattelin, että täytyy harrastaa sitä vähän useammin, niin ei aina saa siitä viikon lihaskipuja. Lähdettiin liikkeelle ja ehkä sadan metrin päässä tallista kehotin hevosta ravaamaan kaverini kiinni. AAUUUH! Se kipeä lihas revähti jotenkin ja meinasi taju lähteä. Ei voitu sitten mennä kovin kauas, tosin siinä viimassa ei muutenkaan olisi pystynyt. Niin vaan on nuoruuspäivät takana, pakko on hoitaa kroppaa eri tavalla että se kestää.

Iloa kattilasta

Minulla on ollut koko syksyn jemmassa kynttilänvalutarpeita, mutta valamisesta ei kuitenkaan ole tullut mitään, kun sulatuskattila on puuttunut.

Tänään minulla oli mahdollisuus käväistä nopsasti ruokakaupan viereisellä kirpparilla. Muistin kerrankin mitä olin vailla, ja löysinkin kolmen euron kattilan. Harmi vain, että se on kaunis valkoinen emalikattila. Raskinko uhrata sitä kynttilamassalle? Toisaalta en kyllä sitä ruoanlaittoonkaan käyttäisi.

Ja maltoinko ostaa vain tuon kattilan? No en. Reppuuni mahtui juuri ja juuri myös kaksi kynttilänjalkaa ja valurautainen lettupannu. Saatiin kotona heti laittaa "Afrikka" olohuoneen pöydälle. Kynttilät lämmittävät kuulemma niin paljon, että on kuin Afrikassa.

Joulurauhan toivotukset kaikille!

Tämän kortin myötä haluan toivottaa kaikille stressitöntä joulunaikaa :)

Paleontologiaa ja uusi taito

Junnu sai avata ensimmäisen joululahjan tässä äskettäin. Sisältä paljastui dinosauruksenkaivuusetti. Kipsilevyn sisältä pitää varovasti rapsutella esiin dinosauruksen luuranko. Aloitettiin jo vähän, kun ei malttanut olla aloittamattakaan.

Täytyy kirjata tähän eräs tärkeä virstanpylväs elämässä. Kyseinen nuori mies on alkanut lukea! Kirjaimet hän on osannut jo pitkään, mutta muutama päivä sitten hän tavasi yllättäen ovesta muistilappumme "vedä ovi kunnolla kiinni". Ohhoh! Sen jälkeen hän on lukenut kaikenlaista shampoopulloista karttakirjaan. Minulla on vielä tuoreessa muistissa venäjän kirjainten avautuminen ja nyt viimeisimpänä kiinan merkkien ymmärryksen lisääntyminen, joten osaan hyvin kuvitella miltä tuntuu kun aiemmin käsittämätön syherö muuttuukin ymmärrettäväksi.

Julfest

Työtapaturma tonttupajassa

Pyysin eilen illalla remppakaverin paketointiseuraksi. Hyvä että sainkin apua, koska vammauduin heti ensimmäisen paketin käärimisessä. Kihartaessani nauhoja sakset pomppasivat ja sain syvän palkeenkielen peukaloon.

Päätin etten tänä jouluna käytä myrkyllisiä ja kierrätyskelvottomia joulupapereita, vaan kääräisen lahjat sanomalehtipaperiin. Ihan juhlallisia niistä silti tuli.

Tänään kävin sitten ystävän kanssa hevostelemassa maastolenkillä, josta oli sovittu jo viikko sitten. Suunnitelmaan ei tosin kuulunut, että pakkasta olisi -20 astetta. Urheasti ratsastimme sen pari tuntia kunnes nenämme ja varpaamme tippuivat pois. Tässä huuruinen ratsuni.

Ikään kuin tämä kylmennys ei ollut kylliksi, lähdettiin koko porukka vielä vähän pulkkailemaan kotosalla. Koirille laitettiin valjaat ja junnu sai kyytiä. Nuorempi koira oli eka kertaa vetämässä, mutta sekin kekkasi idean aika äkkiä. Junnu vähän pelkäsi alussa vauhtia, mutta keksimme sitten kiinnittää hidastusremmin.

Porokoiraraukka, joka ei ole koskaan väsynyt, makaa nyt raatona eteisen lattialla. Toivottavasti siitä ei tarvitse olla huolissaan...

Iloinen tulitus

Räpsin tirpakassa pakkasessa niin monta kuvaa itsenäisyyspäivän ilotulituksista kuin pystyin, ja olihan siellä muutama ihan mukavakin.

Toisaalta tuntuu hullulta että euroja pamautellaan näin kirjaimellisesti savuna ilmaan, mutta oli siellä niin paljon väkeä katsomassa ja hurraamassa, että kyllä kaupungin ilotulituksella on selvästi paikkansa kaupunkilaisten yhdistäjänä.

Lapsellista

Kuuntelin sivukorvalla täällä työhuoneessamme käytyä keskustelua. Joku oli löytänyt netistä tutkimuksen, jonka mukaan pariskunnat ovat onnellisimpia ennen lapsia ja sitten taas kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Toinen ällisteli varsin rehellisen kuuloisesti, että miksi niitä (lapsia) sitten pitää hankkia. Vastaukseksi keksivät, että sitä ne luonnolliset halut ja liika alkoholi teettävät.

Hetkeksi tuli vähän höntti olo.

Nämä lapsettomat kolmikymppiset poikamiehet varmaan pitäisivät ideaalina tilannetta, jossa suomalaiset eivät enää tekisi lainkaan lapsia vaan kuolisimme sukupuuttoon toinen toisiamme rainaisina vanhuksina hoivaillen alkeellisissa olosuhteissa. Olisihan siinä jotain tieteisnovellin aineksia, mutta itse näkisin vähän toisenlaisen Suomen mukavampana paikkana elää ;)

Minulla ei ole kokemusta kuin yhdestä lapsesta. Onhan näihin reiluihin viiteen vuoteen mahtunut rankkojakin aikoja, univelkaa, turhautumista, avuttomuutta, paljon pyykinpesua ja sen Oman Ajan vähentymistä.

Mutta mitäpä on tullut tilalle? Meillä on mahtava perheenjäsen, jonka kanssa saa päivittäin nauraa, halia ja pusia. Hän ajattelee asioita kantilta, jonka itse on jättänyt huomiotta. Hän on ilopilleri ja ajattelee positiivisesti. En unohda ikinä käyntiä HopLopissa, kun tuli pissit housuun. Olin ihan raivoissani kun ei ollut varavaatteita ja pitäisi lähteä kesken kotiin. Hänen hyvä tuulensa ei haihtunut voisihan siellä leikkiä vielä nakupellenä :)

Kyllä minä olen kaikesta huolimatta onnellisempi lapseni kanssa kuin ilman häntä. Kiitos junnu kun tulit meille :)

Kultahippuja hiuksiisi heitän,
suukoilla pienet kasvosi peitän.
Onnea sulle tahdon vaan,
enkelin vierelles kulkemaan.

Miljardit menemään

Jo 57 miljardööriä on mukana hyväntekeväisyyskampanjassa, jossa he sitoutuvat lahjoittamaan vähintään puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen. Myös Facebookin perustaja Mark Zuckerberg on liittynyt kampanjaan.

Kyse ei ole pienistä rahoista. Lahjoittajat sitoutuvat antamaan valtaosan omaisuudestaan joko elinaikanaan tai kuolemansa jälkeen. Esimerkiksi Bill Gates vaimoineen on tähän mennessä antanut yli 28 miljardia säätiölleen.

HS:n uutinen

Ei keppiä vaan lottoa

Mitä jos peltipoliisin ohitus ei toisi pelkästään sakkolappua kaahailijoille, vaan jotain palkitsevaa rajoitusten mukaan ajaville? Ideakilpailu poiki lottokuponkikameran, joka kokeilussa laski keskinopeuksia 32 kilometristä tunnissa 25 kilometriin tunnissa.

Aamulehden uutinen

Mättäitä

Ennen kuin remppakaverini tapasin, en ollut koskaan kuullutkaan mättäistä muussa tarkoituksessa kuin minkä päällä Mikki Hiiri laulussa loikkii. Nyt tiedän, että niitä voi syödäkin.

Pääsin tänään myös paketointipajafiiliksiin. Viime vuonna en ehtinyt osallistua firman Joulupuu-keräykseen, mutta nyt olin ajoissa (jos vain muistan ottaa lahjan mukaan huomenna töihin). Joku pieni poika toivottavasti ilahtuu jossain jouluaattona :)

Nurkan pikku joulupuu sai vähän koristeita. Latvan metallilankatähti on kirpparilta jonkun vääntelijän omaa tuotantoa, auringot ovat tuikuista ja sitten siellä on vielä jemmassa muutama herkkusuklaa.

Niin, ja hyvää itsenäisyyspäivää! Käytiin keskustassa katsomassa kaupungin ilotulitusta, tai ainakin minä ja junnu nähtiin se, remppakaveri ei löytänyt parkkipaikkaa. Vähän harmitti, mutta saatiin onneksi hyvät itsenäisyyslöylyt sitten kotona.

Saumakynäilyä

Pääsin kokeilemaan kaakeliseinän virkistystä saumakynällä. En tiedä oliko vika kynässä vai kynäilijässä, mutta väriä tuli tussista tosi huonosti ja homma oli vähän hidasta. Seinä kyllä virkistyi kovasti. Tummanruskeat saumat vaativat kyllä varmaan kolmannenkin kerroksen, vaikka kynässä puhuttiin kahdesta.

Otin kotona vanhatuudet lamppumme pois kuljetuslaatikosta, ja eihän siinä mennyt kuin sekunteja kun laatikossa oli kissa.

Kotiin tultuamme laitoin heti joulukalenterikynttilän palamaan, siitä piti saada pois monta päivää. Adventtikynttilöitäkin piti polttaa. Ja pöytäkynttilät pääsivät kattilaansa :) Olen polttanut niitä niin ahkerasti, että tarvitsen kohta oikeasti lisää. Olen aina kaupassa hipelöinyt ihania kynttilöitä ja jättänyt ne hyllyyn, koska onhan meillä muka pöytä täynnä kynttilöitä. Mutta ne on kohta poltettu!

Huomenna (tai no tämän vuorokauden puolella) on itsenäisyyspäivä. Ihanaa saada välillä pitkä viikonloppu. Ohjelmassa on toivottavasti herkuttelua, pulkkamäkeä ja ilotulitusta... ja jouluvalojen laittoa. Sain mukaani monta pakettia jouluvaloja, jotka pitäisi asentaa nätiksi kokonaisuudeksi taka- tai miksei etupihallekin.

Laitoinpa muuten ensimmäiset kuusenkoristeet pikku pöytäkuuseen!

Ostoksilla

Tästä tuleekin mobiili päivitys, kun en ole kotona. Kuvat on otettu kännykällä ja pikku läpyläppärini ne muuntaa teidän katsottaviksenne.

Tultiin eilen tänne Etelä-Pohjanmaalle sukuloimaan. Matkasta yön yli toivuttuamme suuntasimme Seinäjoelle vähän shoppailemaan. Halusin käydä kirpparilla, lahjatavaraliikkeessä ja lelukaupassa. Kaikkiin paikkoihin ehdimme, ja vielä Arnoldsille donitsillekin.

Kirpparitarjontaa edusti Vanhankylän Ullakko. Se olikin iso ja siisti paikka, jonne ei edes huolita uuden tavaran myyjiä. Bongasin sieltä melkein heti hauskat seinävalaisimet vitosen kappale, jotka toivottavasti saavat hyvät paikat makkarista. Ostin sieltä myös villasukat, vanhan kattilan viidellä sentillä (niin halvalla en ole lapsuuden nallekarkkien jälkeen mitään saanutkaan!) ja muutaman muun pienen esineen. Siellä oli mm. kansio, joka oli täynnä vanhoja potretteja ihmisistä. Yksi kolmen kuvan setti maksoi euron. Olisin halunnut ostaa koko kansion, kun tuntui pahalta ottaa kuvia erilleen muista. Raskain sydämin ostin kuitenkin vain yhden sivun.

Sitten kävimme Enkelin Eväspussissa. Siinä kyllä ihana kauppa! Ostin glögitiivistettä punaviinin kanssa nautittavaksi, koristenauhaa, kaksi lankakoukkua ja meidän kaikkien nimikirjaimet pieninä puukirjaimina.

Matkalla huomasin hienon talon, joka poikkesi ympäristöstään. Kyseessä oli jonkinlainen Lotta Svärd -museo.

Enkelin Eväspussin edessä oli mainio otus :)

Illalla koiralenkillä näin jo ensimmäiset tontut!

Keittiön väri

Halajan tällaista väriä keittiöön:

http://www.google.fi/images?q=tunisian+blue

Olisikohan tämä tarpeeksi lähellä?