Väridiktaattori iskee vessaan

Sinisiä ja vihreitä kasvopyyhkeitä, kauhistus sentään! Eipä ole enää. Ostin tilalle valkoisia, kun halvalla sain pinkan paksuja ja pehmeitä.

Muistutus

Meinaa aina vähän unohtua, niin kirjoitin sitten (liitutussilla) seinään.

Lavuaari lahosi

Kun ostimme tämän asunnon, vessan lavuaari oli jo silloin vähän haljennut. Sinnittelimme kuitenkin sillä eteenpäin ja se palvelikin hyvin, kunnes siihen tuli reikä.

Reikä teipattiin hopeateipillä ja taas sinniteltiin. Isäntä huomasi kuitenkin, että samaa kohtaa oli paikkailtu jo aiemmin. Alapuolelta lähti nimittäin irti kunnon lipare jotain ainetta.

Emme halunneet ja voineetkaan alkaa nyt samalla vielä vessaremonttiinkin. Siksi olimmekin ylionnellisia, kun teimme Rakennustorilta huippulöydön.

Näiden joukosta...

...löytyi aivan identtinen lavuaari kuin mikä meillä on ollut!

 Nämä ovatkin viimeiset kuvat vanhasta lavuaarista ehjänä. Se nojasi viattomasti seinää varten ja odotteli ulos nostamista, niin jokin karvainen voima kiehnäsi siihen ja - klirsk vain se meni tuhanneksi säpäleeksi. Onneksi karvaiset voimat eivät ottaneet ripleismenttiä kohteekseen vaan saimme sen asennettua hienosti paikalleen (vain remppamiehen hienoisella avustuksella).

Vihainen lintu pukinkonttiin

Koska jälkikasvu ei (toivon mukaan) vielä osaa vierailla tässä blogissa, paljastan tämänpäiväisen joululahjahankintani.

Junnu saa vähän vihaisia lintuja sänkyynsä. Luulen että on mieluisa!

Itselleni ostin uuden poljinroskiksen vessaan. Vanha roskis, vaikka miten kallis ja hieno merkkiroskis olikin, hankittiin junnun vauva-aikana vaippoja varten. Siksi siinä on niin paljon kokoa, ettei sitä saa tavallisella vessaroskalla mitenkään täyttymään ennen kuin se alkaa haiskahtamaan. Siispä vaihto pienempään.

Löysin myös sopivan korin huiveilleni. Tähän mahtuu ullakolta vielä pari kaulahuiviakin. Pakkasia ei vain vielä kuulu ei näy!

Peilikuva

Meiltä on puuttunut hyvä kokovartalopeili. Vaatehuoneen sisäovessa on metrin korkuinen kuvastin, mutta en ole nähnyt siitä päätäni. Käytiin viime sunnuntaina Ikeassa hakemassa peilausväline ja vähän muutakin kätevää.

(Taustalla ihana vaaleanpunainen pikkupöytä, jonka pelastin roskalavalta. Sen voisi maalata, mutten saisi siitä ikuna yhtä tasaisen väristä, joten en ole tehnyt sille vielä yhtään mitään ja se on saanut olla sotkemassa makkarin värit.)

Laitoin käsilaukut kenkähyllylle...

...ja kengät uusiin laatikoihin. Onneksi minulla ei ole kovin montaa paria.

Vessan tippuilevat taulut saivat oikeat kehykset. Käytin asetteluun tapojeni vastaisesti oikein mittanauhaa.

Vessan pyyhesäilytys

Vessassa käytetään monensorttisia pyyhkeitä. Käsipyyhkeet olen saanut kippoon jo joku aika sitten, mutta puhtaat kasvopyyhkeet on vielä pitänyt hakea ylhäältä. Ikeasta säilytyslaatikoita hakiessani nappasin myös mukaan pienen kuutionmallisen hyllyn, jonka tänään suurella vaivalla ähersimme seinälle.

Pinaattilettuja ja valokuvia

Isäntä teki junnun kanssa sunnuntairuoaksi pinaattilettuja ja skånenperunoita. Ja voi että me syötiin! Kyllä voi ruoka olla hyvää.

Minulla on ollut jemmassa yläkaapissa pari valokuvakehystä, joihin olen laittanut valokuvia. En ole pitkään aikaan keksinyt kehyksille mitään paikkaa, mutten ole raskinut luopuakaan niistä tai kuvista.

Nyt keksin hauskan paikan toisen kehyksen luontokuville:

Etualalla olevan voikukan kuva on ensimmäinen ottamani digikuva. Muistan, miten ällistynyt olin makrotoiminnosta.

Löysin joskus sattumalta blogiin, jossa yritetään löytää nimiä vanhojen valokuvien ihmisille. Sieltä löytyi mahdottoman suloisia lasten kuvia. Printtasin niitä muutama päivä sitten, ja tänään sain aikaiseksi liimata niitä alustoille ja tehdä vessaan näyttelyn.

Vessakyltti

Kaivelin taas päättäväisenä kauan sitten ostamani piparimuotit ukon ja akan esille. Nyt laittaisin ne vessan oveen maksoi mitä maksoi.

Kokeilin ja mallailin erilaisia alustoja, muttei oikein mikään sopinut. Sitten keksin hajottaa vanhan clip-it -kehyksen ja otin siitä pohjalevyn irti. Teippasin siihen kiinni kopion vanhaa sanomalehteä samaan tyyliin kuin vessanoven sisäpuolellakin.

Sitten erilaisia huonoja ideoita miten saada kyltti kiinni rimanpätkään. En saanut naulaa uppoamaan listaan, kuumaliima ei liimannut... Kaksipuolinen teippi voisi toimia, mutta missä se on ?!

Lopulta teippi löytyi ja koko komeus saatiin naulattua oveen kiinni.

Tätä kirjoittaessa kuului räsähdys ja kyltti romahti alas, teippi ei pitänyt ja ukkokin irtosi. Ei kun korjaamaan...

...
Jälkikirjoitus. Ainakin seuraavan yön pysyi korjattu versio ovessa. Katsotaan onko se iltapäivällä vielä siinä siivoojien jäljiltä!

Jäljet peitetty

 Sain vihdoin aikaiseksi liimata uudet sivut vessan oveen. Nyt korpikotien revityt lapset on peitetty jauhoilla ja melodicalla.

Pelargonia se vaan kukkii ja kukkii! Alareunassa ensimmäinen valmistamani pehmolelu. Possu, jolle unohtui kiinnittää häntä ja korvat. Ei se kai niin tarkkaa.

Löysin Plantagenista ihanan kukan, syklaamin. En ole ikinä katsonut sellaista tarkasti. Kukka roikkuu hauskasti ylöspäin :)

Kuvia päivien varrelta

Elämä häiritsee tätä elämästä raportointia taas kerran. Illat saisivat olla pari tuntia pidemmät. Nyt pimeäkin tulee jo ennen kahdeksaa, tuntuu oudolta... en huomannut ollenkaan päivän lyhenemistä.

Laitan tähän muutaman kuvan mitä on napsittu vessapäivityksen jälkeen.

Tämä vessan nurkkaus on pikkumiehen luovuuden puuskan ja vangitun kissan raivokkuuden yhteisnäytös. Pitää liimata korpikotien pikkulasten päälle joku uusi sivu. Onneksi en ehtinyt vielä lakata ovea.

Samaisen pikkumiehen kanssa kävimme metsäretkellä keräämässä airsoft-pallosia, joita on metsä pullollaan. Miten voi olla edes sallittua ammuskella sulamattomia muovipalloja ympäri luontoa? Eikö omatunto kolkuta yhtään?

Tässä kytätään taas oravia.

Siitä pääsemmekin tämän päivän harjoitukseen, luumupuun istutukseen. Isäntä kaivoi kukkapenkin päätyyn kuopan ja poisti isot säleet tolppaa, runkoa, mikä ihme puupölkky maan sisässä onkaan.

Tolpan ympärillä oli tuntemattomasta syystä myös muoviputkea.

Kuoppaan meni puun lisäksi yli 50 l multaa, piti käydä hakemassa lisää kesken puuhien. Katsotaan selviääkö puuraukka talven yli. Pitää suojata se jyrsijöiltä.

Tukanlaittotausta

Tässä taustaa taustalle.

Tumma tukka ei näy tummaa seinää vasten, laita tässä nyt sitten kikkurat kuntoon. Siispä toteuttamaan jotain vaalentavaa.

Leikkasin paperista kirjaimia, jotka olin piirtänyt läpi näytöltä, kun printteriä ei ole. Laitoin päälle kontaktimuovia ja sain näin negatiivisen sapluunan.

Peilistä katsottuna näkyykin teksti oikein päin.

Mutta koska haluamme tekstin olevan tumma vaalealla pohjalla, maalasimme ympärille kehykset. Nyt odotellaan maalin kuivumista ja sitä saanko sinitarran irti seinästä.

Epilogi:

Tämmöinen siitä sitten tuli. Taidekuvakin syntyi taistelun jälkeen yhteistyön avulla.

Nettisurffain

Täten juhlallisesti kirjoitamme ensimmäisen blogikirjoituksen uudella sievällä miniläppärillä. Ostin eilen punaisen Acer Aspire One 532:n, kun oli hyvässä tarjouksessa. Nyt pääsee keittiöstäkin nettiin ja mistä vain! Junnu puhui pitkät pätkät Skypessä isänsä kanssa parvelta käsin langattomasti. Minulla ei ole ollut koskaan muuta kuin pöytäkone, joten tämä liikkuvuus on ihan ihmeellistä :D (Työläppärikään ei toimi kotona kuin piuhan päässä.)

Saatiin vessan hylly vihdoin koottua ja tavarat paikoilleen. Valkoinen näyttää ehdottomasti paremmalta kuin mäntyinen. Seuraavaksi pitäisi saada se seinämaalaus. Olen hylännyt Audreyn ja aion toteuttaa toisenlaisen idean. Näette sitten kun se valmistuu.

Autokatoksessa on taas maalausstudio. Vessan patterista tulee kivenvärinen ja yhden korin ja purkin suihkutan valkoiseksi. On kyllöä tekniikkalaji tuo maalaus. Helposti suihkuttaa liikaa ja väri alkaa valua. No, eivätpä ole kalliita nämä kokeilukappaleeni, ja omaan käyttöön vain tulevat.

Oma vessa etenee kovin hitaasti

Tämmöistä se sitten on kun tuunailee vanhaa eikä osta uutta, aikaa tuhraantuu. Vessassa on kaikki pikkusälä muuttanut pöydälle, kun vein hyllyt maalattaviksi. Iltaisin joko ehtii maalata yhden kerroksen tai ei mitään.

Ensin ajattelin vaan sutaista jotenkuten, mutta sitten huomasin että hyllynkannattimina olleet puutapit kannattaa ottaa pois. Jäljelle jäi reiät. Yhden hyllyn olen poistanut käytöstä aiemmin, ja ne reiät pitää pakkeloida umpeen. Muiden peitoksi laitetaan rimanpätkät ja tapit lentävät kuikkaan. Pikku pätkätkin ovat nyt maalauksessa.

Nyt kun peilien edessä ei ole hyllyjä ja sälää, vessa tuntuu ihanan isolta. Mutta ei tavaroille ole muutakaan paikkaa, ja kaksi isoa peiliä on ehkä vähän liioittelua.

Peräseinälle pitää keksiä jotain säilytystilaa. Hiuslakat ja muut korkeat purkit ovat nyt vain tangon päällä. Muutenkin haluaisin säilyttää tavaroita siistimmin. Ehkä suunnattava purkkikauppaan.

Isännän hiuksienlaitto-ongelmaa ei ole vielä ratkaistu. Itse en ole viime aikoina juuri tukkaa väännellytkään joten en edes tajunnut propleemaa. Mietin jotain seinämaalausta. Audrey Hepburn olisi kiva!

Äidin vessan makeover

Kävin viikonloppuna taas vanhempieni luona. Siellä on alakerrassa kaksi vessaa, miesten ja naisten vessa. Naisten vessassa istuessani kauhistelin taas puoliksi irronneita tapetteja ja päätin siltä istumalta tehdä asialle jotain, mitä on pitänyt tehdä jo pitkään.

Tämäkin vessa odottaa suurempaa putkiremonttia ja laatat ovat ihan ok kunnossa, joten remppanaisen varusteiksi riittivät maalipurkki ja kasa tavaraa Ikeasta. Ostin kaksi seinähyllyä ja yhden metallitangon s-koukkuineen sekä paria sorttia säilytyspurkkeja ja -koreja.

Revin seinälistat ja tapetinriekaleet irti. Ne oli aseteltu alunperin taiteellisesti jättäen alla oleva sininen seinä näkyviin vuotien välissä.

Tässä vaiheessa mietin tuleeko projektista valmista ennen sunnuntai-iltaa, kun pitäisi jo kotiin lähteä, vai jääkö vessa onnettomasti kesken. Sininen värikään ei tahtonut peittyä, vaikka maalikerroksia kertyi. Sain kuitenkin isältä hyllynkiinnitysapua, ja pienistä takaiskuista huolimatta lopputuloksesta tuli näin siisti:

Äiti vaikutti tyytyväiseltä lopputulokseen. Pitää ensi kerralla katsoa ovatko tavarat löytäneet purkkeihin!

Väriä vessaan

Tänään halusin vihdoin tehdä vessalle jotain. Siispä suunta K-Rautaan ja maalipurkit kainalossa kotiin.

Tästä siis lähdettiin.

Ensimmäinen kerros Tikkurilan V488 tummanharmaata:

Toinen kerros:

Pohjamaali paneeleihin:

Jo on eri näköinen, vaikkei ole vielä edes valmis. Harmaa vaatii vielä paikkaamista, paneelit päällysmaalia, hyllykkö on ihan kesken ja kaakeleihin tulee varmaankin myös uusi maali.

Törmäsin siinä kyykistellessäni patteriin sillä seurauksella, että etulevy irtosi ja paljasti valtavat pölypallerot. Siinä olisi ollut onnettomuus vain kipinää vaille valmis.