Anna minulle maalipurkki

ja maalaan koko maailman. Tämän päivän tuotoksia:

Teksti syystä että jyrsäisty on

Ripustin

Tällainen pikaripustin tahtoi syntyä:

Nämä kaksi vanhaa Arabian kulhoa ovat kuuluneet mummolleni. Toinen on vähän soikea ja toisessa on timantinkaltainen muoto.

Seuraavan kuvan sai aikaiseksi kuvankäsittelyohjelma ihan itse. Yritin vain muuttaa taustan väriä ja sitten siitä tulikin tämmöinen taidekuva.

Jos onnistuisin kiinnittämään nuo piparimuotit taustana olevaan huopaiseen sydämeen, siitä tulisi kiva koriste vessan oveen.

Ja mitä on haudottu

Astinkivi kuopattiin portille. Ainakaan vielä se ei haljennut.

Toisin kuin tämä raukka, jonka päälle polkaisin kokeeksi.

Senkin kyllä hautasin sitten maahan. Täytyy tehdä toinen samanlainen, se näytti kivalta ehjänä.

Lasisesta vuoasta ei kakkuni irronnut vaikka miten taputtelin, hakkasin ja heittelin vuokaa ruohikkoon. Grr.

Keittiön seinän valkaisu

Kävin tänään tapaamassa teehetken merkeissä ala-asteen aikaista kaveriani, jota en ole nähnyt 20 vuoteen. Hän osoittautui olevan melkein sukua Hemma hos Ada och Emil -blogin pitäjälle :)

Muutoin tämä päivä on mennyt lähinnä maalauspuuhissa. Suurin aikaansaannokseni on tämä.

Ennen:

Jälkeen:

Hain myös pari värilastua kaappeja varten, mutta ihan oikeaa sinistä ei vielä löytynyt.

Käsittelin myös puunsuojalla kissatarhan puuosat autokatoksessa. Siitäpä tulikin projekti, kun minua tuikkasi ampiainen! Autokatoksen katossa on jossain sisällä ampiaispesä. Kylläpä pistos ottaakin kipeää. Vielä näin tuntien päästäkin kylkeen sattuu. Yritimme suihkuttaa Raidia amppareiden kulkuaukosta, mutta surina vain kiihtyi. Pesään on niin hankala päästä käsiksi, että on paras turvautua ammattiapuun.

Tulitikkutyttö

Remppakaveri meinasi lähteä rautakauppaan ostamaan ruuveja, että pääsisi eteenpäin mysteeriprojektissaan, ja erehtyi kysymään minua mukaan. Minä käytin heti tilaisuutta hyväkseni ja ajatin noutopihalle, jossa autoon lastattiin puunpätkä jos toinenkin. Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni sellaista napista painamalla toimivaa katkaisusahaa, eikä se ollutkaan yhtään vaikeaa :D

Mies osti siis kuusi ruuvia ja muutaman pienen valkoisen kulmaraudan, ja minä ostin

• 18 metriä puuta
• kilon sinkilöitä
• kahdet saranat

Kotona huomattiin, ettei ole tärpättiä pensselin pesuun, joten puunsuojaus jäi tälle asteelle:

Tämä projekti ei ole mysteeri, vaan siitä pitäisi tulla kissoille ulkoilupaikka ja meille mahdollisuus tuulettaa olohuonetta. Kunhan se valmistuu, helteet loppuvat.

Hautomon kuulumisia

Kyllä saa varmaan taas kommenttia miehen palatessa kun takapiha on muovipussien valtaama. Mutta nyt on tulossa kaikenlaista. Ostin nyt ekaa kertaa S 30 -betonia enkä S 100. Tässä ei ole lainkaan pikkukiviä mukana ja hinta oli kuitenkin sama. Saa nähdä irtoaako se mistään muotista, kun nimeke oli "betonilaasti".

Vielä ei näytä kovin kummoiselta :)

Tästä tulee ehkäpä semmoinen astinkivi tuohon portin sisäpuolelle. Palaset ovat mustaa ja läpinäkyvää lasimosaiikkia. Ehkä kokeilen joskus ihan oikean mosaiikkityönkin tekemistä! Nuo palat oikein kutkuttavat sormia.

Aika unelias tunnelma takapihan paratiisissa.

Seuraavaksi saavat varmaan betonityöt riittää hetkeksi ja alan maalailla. Aloittelin jo spraymaaleilla tuolla ulkona. Aion valkaista keittiön kellastuneen seinän ja pitäähän niitä sapluunoita testata. Niin ja se vessan decoupageprojekti on vielä tekemättä. Tällä viikolla sen toteutan tai mörkö minut syököön.

PS. Mysteeriruohon nimi on pihatähtimö (Stellaria media). Toiselta nimeltään vesiheinä.

Lomapäivä sitissä

Lähdin ekan lomapäiväni kunniaksi vähän shoppailemaan keskustaan nukuttuani ensin hieman nurmikolla. Kävin Sinooperissa, Clas Ohlsonilla ja yhdellä kirpparilla.

Keskustan kaupoissa tulee nykyään jostain syystä käytyä todella harvoin. Nyt kyllä Sinooperissa hykerreltiin kun tämä tyttö sulki perässään oven, sellainen kassillinen lähti mukaan. Jopa kilo parafiinia :D Jos vaikka kokeilisi sitä kynttiläjuttua jonain pimeänä iltana.

Ostin myös pari sapluunaa. Remppakaverin kanssa aina vitsaillaan, että tämän ja tuon esineen voisi maalata valkoiseksi ja kirjailla siihen sitten "belle maison" ja "nro 3" ja arvo kohoaisi moninkertaiseksi. Nyt minun on ihan pakko maalata johonkin belle maison oikeasti.

Haalin myös pari pakettia lasimosaiikkia. Kokeilin heti tehdä yhden betonilaatan mustilla koristeilla. Teippasin kaksipuoleisella teipillä palat kiinni muotin pohjaan. Ylihuomenna nähdään lähtevätkö palat irti muotista vai betonista.

Clasulta ostin Dymoon sellaista silitettävää tarraa, jolla ehkä saa jotain ipanan vaatteita merkattua. Pelastusarmeijan kirppis oli taas oikea kultakaivos tällaiselle hamsterille ainakin.

Kaksi sinkkistä tötteröä, joista toisessa on tuikku jumissa. Varsin tiukasti. Ei lähde pihdilläkään.

Näistä leikkuulaudasta meinaan tehdä pienen liitutaulun, ja tuosta toisesta... en tiedä vielä. Se on vain hauskan muotoinen.

Muoto on kiva tälläkin lasimaljalla. Aion laittaa siihen betonia, jollei minua ala kaduttaa.

Kotonakin on ihanaa

Visiitiltä oli kiva tulla kotiin. Remppaystäväiseni oli purkanut vanhan kaasugrillin ja muut osat olivat sopineet metallinkeräykseen, mutta alataso ei. Minä katselin sitä hetkisen, käänsin nurinpäin ja a vot, siitä tuli pöytä!

Laitoin siihen remppakaverin mansikan ottamaan mallia jalan juuressa kasvavista metsämansikoista. Se näytti kuitenkin yksinäiseltä, joten laitoin toiseen astiaan harvinaista indostanilaista roikkosaniaista. Eikun siis nyppäisin tätä joka pellon reunassa kasvavaa rikkaruohoa, jota olen aina ihan väärällä nimellä näemmä kutsunut. Mitä se on oikeasti? Nättiähän se on kun laittaa valkoiseen ruukkuun!

Blogger halusi nyt laittaa tämän kuvan poikittain, joten olkoon niin. Olen niin ylpeä tästä pikku kukkapenkistä. Minulla ei ole ollut kukkapenkkiä vuosiin. Nyt se kasvaa ja rehottaa ja kohta viimeinenkin kukkanen, joka otti kuivuudesta nokkiinsa ja tiputti kukkansa, suunnittelee uutta tulemista.

Viimeisen kuvan hujopit ovat outoja lintuja. Emme ole varmoja onko ne istutettu tuohon vai ovatko vain hurjaksi venyneitä rikkaruohoja saniaisten ja tarha-alpien keskellä.

Vihdoinkin pääsin Turkuun käymään

Sain sunnuntaina veljen kaveriksi Turun visiitille. Kuljin jokirantaa kamera kaulassa kuin paraskin turisti. Etelän lämpötilakin oli ympärillä.

Kesken

Isi valmisti maittavat grillipihvit ja tuli syötyä vähän liikaa.

Äiti haluaisi lisää kärhöjä. Tämä nykyinen kappale kukkii kauniisti. Nimikin sillä oli, mutta en pistänyt sitä muistiin. Olisiko ollut Nelly jotain.

Tässä talossa asuessani aloitin koristelemaan kaivonkatta mosaiikinpalasilla. Vauva syntyi, työ jäi kesken, muutettiin pois. Palat odottavat edelleen työn jatkajaa.

Kävin tervehtimässä vanhaa kaveria. Oli tehnyt vähän liian hyvää mustikkapiirakkaa ja sitten vasta olikin maha täynnä. Heillä on kaunis ja hauska nuori kissa vanhemman seurana.

Telttailua ja mölkkyilyä

Vietin lomanalkajaisiksi viikonlopun vanhempieni luona. Junnu on ollut siellä tämän viikon ja menee kahdeksi seuraavaksi vielä toiseen mummolaan, joten oli kiva nähdä häntäkin. Nukuttiin eka yö yhdessä teltassa. Se taisi olla naperon ihka ensimmäinen yö teltassa. Jännää oli ja hän nukkui kyllä hyvin, mutta minä heräsin kylmyyteen (sic). Ei ole juuri tarvinnut palella herra ties kuinka moneen viikkoon!

Otettiin myös pieni perheen sisäinen mölkkyturnaus. Junnulle helpotettiin sääntöjä hitusen niin että hän mm. sai heittää hutiheiton uusiksi, mutta siinä suunnilleen kaikki. Ja miten kävi? Hän voitti koko kisan! Ensi kerralla ei helpoteta!

Koirat ovat painineet koko viikonlopun.