Skotlannin terveisiä

Isäntä on päässyt turvallisesti Skotlantiin, mitä nyt rengas puhkesi autosta. Viskiä on jo päästy maistelemaan ja haggiksella herkuteltu. Tämän päivän aikana ymmärtääkseni siirtyvät Orkney-saaren puolelle.

Pari kuvaakin olen saanut matkalta.

Katselin Google Mapsista heidän matkareittiään ja löysin Invernessin ja Wickin väliltä ihanan kuvan.

Jälkimmäisessä kuvassa skotlantilaiset näyttävän nauttivan trampoliinin riemuista. Vähän pulleaa porukkaa, ja taatusti vähäpuheisia.

Puutarhasta löytyy vaikka mitä

Piha on talven jäljiltä täynnä yllätyksiä. En muistanut yhtään mitä kasveja missäkin oli, kun alkusyksystä tänne muutettiin, emmekä muutenkaan ehtineet paljonkaan pihalla aikaa viettämään.

Tässäpä poimintoja rehuista:

Tästä kukasta (vuorenkilpi?) en tykkää yhtään. Se on jotenkin liian tanakka minun makuuni. Voin hyvin kuvitella että jossain jurakauden suolla olisi kasvanut tämän tapaisia kasveja, joiden seassa olisi lennellyt metrisiä sudenkorentoja.

Pihan nurkan on vallannut maata pitkin suikertava kukkanen. Sille olisi kiva saada nimi.

Ruohosipulilöytö!

Tästä kukasta taas tykkään, mutten muista sen nimeä. Särkynyt sydän tai verenpisara tai jotain muuta murhaavaa se vissiin on?

Dinosaurusheinät ovat nousseet ihan muutamassa päivässä korkeuksiin. Ne rullautuvat hauskasti auki.

Tämäkin asetelma on poksahtanut suureksi ja vehreäksi ihan pienessä ajassa. Siinä taitaa olla raparperia keskellä. Ehkä saan tehtyä oikeankin raparperialtaan!

Marjapensaskin kukkii, ei vain ole kovin värikäs tämä kappale.

Sitten kukkii ihana norjanangervo, ainakin luulisin että se on se. Niitä on kaksikin, mutta toinen on niin paksuuntunut että näyttää varsin hassulta eikä siinä ole kuin pari hullua kukkaa.

Muutama kasvi on vielä tuloillaan, jännittää ihan nähdä mitä sieltä paljastuu :D

Lomaan laskeutuminen

Ei ole ihan pehmeä lasku lomaan tällä kertaa. Talon isäntä lähti (tai taitaa olla juuri lentokentällä) tuhkapilviä uhmaten Skotlannin suuntaan ja me ollaan sitten talonvahteina junnun kanssa sunnuntaihin saakka. Huljat vahtikoilat ovat kyllä onneksi tulvanamme.

Onneksi pikkumestari on jo kuitenkin sen verran iso, että pääsen ilman häntäkin koirien kanssa metsikköön. Tai tulkoon mukaan jos haluaa, voidaan tutkia metsän ihmeitä yhdessä. (Yleensä ei vaan ole lenkkiseura kelvannut, kun äidin vauhti on liian kova.) Kohutun tamppaustelineen vierelle huomasimme eilen isojen muurahaisten rakentavan uutta pesää. Säälittää jo valmiiksi, kun tietää, ettei se siinä kauaa saa olla. Pikkutyypit raahasivat niin tohkeissaan havuja ja muuta sälää kivelle.

Eilen saatiin se koiraportti asennettua! Se kaipaa vain vielä toista maalikerrosta. Nyt kelpaa koirien oleilla pihalla. Kissanpitävä se piha ei ole, ja toinen eskapisti mursikin eilen takaoven barrikadit ja molemmat pikkuelukat kirmasivat karkuun. Onneksi mies sai ne haalittua takaisin.

Jalokivimetsä: Puuttuva pala

Miltä tuntuisi, kun olisit koonnut seitsemän vuotta jättimäistä palapeliä, ja lopulta huomaisit, että yksi pala on kadoksissa?

Palapeliharrastaja Jack Harris, 86, sai vuonna 2002 miniältään lahjaksi James Tissotin maalauksesta tehdyn 5000-osaisen palapelin. Seitsemän vuoden uurastuksen jälkeen hän oli melkein valmis - 4999 palaa ja pieni reikä keskellä. Hän käänsi talon ympäri löytääkseen puuttuvan palan, tuloksetta. Ehkä lemmikkikoira oli sen syönyt, ken tietää.

Varapalaa ei valmistajalta saanut, koska palapelin valmistus oli jo lopetettu. Harris oli epätoivoinen.

Mutta luettuaan miehen ahdingosta lehdestä palapeliyhtiö etsi vanhat piirustukset ja valmisti Harrisille puuttuvan palan. Mies sai vihdoinkin urakkansa valmiiksi :)

http://www.dailymail.co.uk

The Sunin artikkeli

Daily Mailin artikkeli

Jordgubbar med mjölkin arvonta

Blogi Jordgubbar med mjölk (mikä herkullinen nimi :P ) pitää arvonnan miljoonan kävijän kunniaksi! Mikä luku.

En vielä ole keksinyt mistä omat kävijät edes saa näkyviin. Kai tässä kapistuksessa joku semmoinenkin kohta on...?

2 x portti sekä sitkeä tappi

Piha on kyllä nyt nätisti aidattu, mutta portti puuttuu. Aloimme eilen askarrella kyseistä kapinetta haettuamme rautakaupasta ulkomaalia ja saranat.

Ilta meni pitkäksi, mutta ei porttia vielä saatu valmiiksi. Jatketaan kun ehditään. Tänään oli Suomen peli Slovakiaa vastaan, niin ei tullut tehtyä mitään. Kuumuuskin väsyttää ja laiskottaa.

Kuumuudesta puheen ollen, olisi mukava pitää takaovea auki, että ilma kiertäisi, mutta meillä on ongelma. Ongelma näyttää kahdelta nelijalkaiselta kissalta, jotka vaanivat jok'ikistä tilaisuutta syöksähtää pihalle ovenraosta.

Tungin nyt oviaukkoon kaikenlaisia esteitä ja ristikkoja, joita vain onnistuin löytämään.

Silti nämä pakotaiteilijat vaanivat ympärillä kuin nälkäiset velociraptorit, ja on vain ajan kysymys milloin toinen niistä - tai molemmat - näyttävät kieltä barrikadin väärältä puolelta.

Betoniruukkunikin valmistui ja kuoriutui ulos pahvikääreestään. Pohjassa oli puutapit, jotka toimivat hienosti, mutta kun oli aika irrottaa ne, ei kaikki sujunutkaan aivan vasarankäänteessä.

Toisen sain irti, mutta toinen vastustaa edelleen kaikkia työkaluja. Seuraavaksi ehkä koitettava poraa.