Vaatehuone, huhuu

Löysin oveen hauskoja retropöllöjä. Kokeilin samalla ensimmäistä kertaa ostamaani laminointikonetta. Se toimii, juhuu!

Vielä puuttuu se sika, josta oven otsikossa puhutaan.

Vaatehuoneen ovi

Kun muutimme, vaatehuoneen oven sisäpuolella oli ainoa isohko peilimme. Sittemmin laitoimme makuuhuoneen vielä isomman peilin.

Irrotin vanhan peilin ovesta ja laitoin sen tilalle pätkän vanhaa mummilta löytynyttä tapettia. Askartelin siihen valkoisesta dc-fixistä kukkasia (teen niitä vielä lisää) ja printtasin muutaman sanan, jotka kiinnitin läpinäkyvällä kontaktimuovilla.

Projekti jatkuu vielä: ruuvaan seuraavaksi oveen koukkuja, joihin ripustan laukkuja.

Peilikuva

Meiltä on puuttunut hyvä kokovartalopeili. Vaatehuoneen sisäovessa on metrin korkuinen kuvastin, mutta en ole nähnyt siitä päätäni. Käytiin viime sunnuntaina Ikeassa hakemassa peilausväline ja vähän muutakin kätevää.

(Taustalla ihana vaaleanpunainen pikkupöytä, jonka pelastin roskalavalta. Sen voisi maalata, mutten saisi siitä ikuna yhtä tasaisen väristä, joten en ole tehnyt sille vielä yhtään mitään ja se on saanut olla sotkemassa makkarin värit.)

Laitoin käsilaukut kenkähyllylle...

...ja kengät uusiin laatikoihin. Onneksi minulla ei ole kovin montaa paria.

Vessan tippuilevat taulut saivat oikeat kehykset. Käytin asetteluun tapojeni vastaisesti oikein mittanauhaa.

Järjestelyä ja iso pölypilvi

Pojat lähtivät kauppareissulle ja minä jäin taas järjestelyvimman kourissa kotiin. Kohta on kaikki järjestelty, pitäisi saada ne listat olohuoneeseen! Haluaisin ostaa sinne pöydän ja nojatuolin tai pari, ja ison valaisimen pöydän yläpuolelle.

Vaatehuoneesta sain nyt kaikki pussit ja säkit pois lattialta. Käytiin kotimatkalla pojan kanssa hakemassa se puuttuva hyllynkannatin, ja laitettiin viimeinen hylly paikoilleen. Sain varapatjan tungettua pakastimen ja seinän väliin, nyt se ei ole enää olohuonetta rumentamassa, eikä tiellä vaatehuoneessakaan, vaan siististi omassa kolossaan. Onneksi se mahtui juuri siihen.



Kamalasti on tavaraa, mutta ainakin ovat hyllyillä!

Olohuoneesta siirsin epämääräiset laatikot ja pussit, kuten ison kasan johtoja ja kaapeleita, viherhuoneen kirjahyllyyn. (Se on vielä järjesteltävä, mutta ei puhuta nyt siitä.) Alkaa näyttää siistiltä! Meillä on ylimääräisiä valkoisia kaapintakalevyjä, mitäköhän niille voisi tehdä? Jos ei keksitä käyttöä, niin roskikseen menevät. Turha niitä kostealla ullakollakaan on pitää.

Toinen jonka paikasta ei vielä tiedä on varastohylly, joka minulla oli verkkokellarissa.



Heitin vihdoin vanhan ilmoitustaulun pois. Se olisi kyllä sopinut eteiseen, mutta kiinnitysnaru olisi pitänyt tuunata uusiksi ja se oli muutenkin jo väsyneen oloinen. Samasta pussista löytyivät Pariisin-postikortit. Ne pääsivät keittiöön.



Viimeiseksi ennen kauppaväen saapumista ehdin vielä lakaista autokatoksen. Huh, sitä ei ole kyllä tehty pitkään aikaan. Semmoinen pöly nousi että luulin jo naapurin kohta hälyttävän palokunnan.

Tänään jäi sahaamatta listoja, mutta teinpä loistavan seikkailulenkin koiran kanssa.

Koko päivä järjestelyä...

...eikä tulos näy missään. Aloitettiin aamu reippaasti ajamalla K-rautaan vaihtamaan vääränkokoiset Sovella-tuet sopiviin. Pahaksi onneksi kaupassa ei ollut niitä tarpeeksi, mutta otettiin mitä irti saatiin.

Kotona laitoin heti tuet ja hyllyt vaatekaappiin. Pystylistat pitää kyllä vielä ruuvata, sen verran ne heiluivat, mutta aika hyvältä (tai ainakin täydeltä) jo näyttää:



Tyhjäsin myös makuuhuoneen nurkan tulevaa kaapistoa varten. Vietiin pikkuremppaajan kanssa viisi pussia vaatteita SPR:n konttiin ja saatiin se nurkka siistiksi. Muu tavara menikin sängylle.

Nurkka tyhjä todistettavasti on:



Muut huoneet näyttävätkin sitten vielä tältä :/


(varsinainen Tikkurilan maalien mallikuva)



Vielä on siis tekemistä.

Eilisen murheenkryyni on seuraavan päivän bloginaihe

Ensimmäiset hyllyt ovat valmiit! M oli tänään lomalla ja kävi hakemassa päivän aikana hienon (ja laadukkaan oloisen) ruuvauspääsetin, johon kuului tarvittavat torksikoot. Hän lähti käymään etelässä illalla, joten jäin yksin ihmettelemään vaatehuoneen tulevaa lookia. Vaakalistan loput ruuvit menivät loppujen lopuksi helposti. Ei se vaatinut kuin kunnolliset välineet :)

Onnistumisesta innoissani kävin sitten mittailemaan sopivaa kohtaa alalaudalle. Tarkoitus oli saada se pystylistassa olevan ruuvinreiän kohdalle, jolloin listat saisi tarvittaessa kiinni alaosastaankin. Alimman reiän kohdalle ei lautaa voinut laittaa, sillä vierekkäiselle seinälle pitäisi saada samanlaiset laudat samoille korkeuksille ja siellä oli pistorasia kyseisellä kohtaa. Liian korkeallekaan ei sitä viitsinyt sovittaa, koska pystylistojen alaosat olisivat heiluneet silloin liikaa. Sopiva kohta on nyt sitten allekirjoittaneen henkilökohtaisella päätöksellä toiseksi alimman ruuvinreiän kohdalla.

Vatupassin, koolinkiskannerin, ja ylälaudan kokemuksen avulla sujui oikean kohdan merkitseminen rutinoituneesti. Siispä ulos poraamaan ruuvit oikeille kohdille ja sovittelemaan lautaa seinälle. Lattianrajassa saa poralle paremmin painoa, joten tulosta tuli helposti ja nopeasti yksinkin.

Kiinteiden osien kiinntyksen jälkeen roikkuvat osat loksuivat näpprästi paikalleen. Vähän kuin legoja olisi kasannut. Ja nyt meillä on säilytystilaa! Vaatehuone on puoliksi valmis.

Sekalaista touhaamista

Tänään piti olla selkeät sävelet. Sovellojen kiinnittämistä vaatehuoneeseen ja sitten järjestelyä. Koska emme luota tarpeeksi kipsilevyihin, suunnittelimme laittavamme kiinnitysjärjestelmän taakse koolinkeihin ruuvatun laudan, johon sitten puolestaan laittaisimme vaakakiskon. Mitoitukset ja vaakakiskon sahaus sujuivatkin hyvin.

Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi huomatessamme kiinnitysruuveissa olevan torksipäät, joihin sopivia vääntimiä meillä oli lievästi sanottuna rajoittunut valikoima. Eikä insinööri usko ennen kuin näkee, joten nyt meillä on yksi torksiväännin vähemmän yrittäessämme saada ruuveja paikalleen kokoa liian pienellä päällä. Onneksi ystävällinen naapuri lainasi omaa settiään, joten pääsimme hiukan eteenpäin ja tällä kertaa jopa sopivan kokoisella vehkeellä. Kunnes saimme nekin nuljutettua käyttökelvottomiksi. Katonrajassa kun ei saa kunnolla painoa poraan, hyppi terä aika ikävästi heti kipsilevyä kovempaa ainetta kohdatessa. Pitää hakea huomenna naapurille uudet torksipäät. Joten hyllyprojekti jäi kesken.


Pienen miettimisen jälkeen tekemistä oli kuitenkin koko päiväksi. Katon toinen puolisko piti harjata puhtaaksi neulasista, auto piti siivota ja päätimme vaihtaa talvirenkaatkin radiosta kuultujen huonon kelin varoitusten jälkeen. Aurinkoinen päivä meni siis mukavasti ulkona touhuten.

Meidän on jo muutama päivä ollut tarkoitus laittaa valkia takkaan. Edellisestä kerrasta sinne oli vain jäänyt iso kasa tuhkaa, joka piti saada pois. Siispä kokeilemaan juuri ostettua tuhkaimuria! Sen virittäminen oli helppoa ja tuntui jopa toimivan. Imuri tosin alkoi valittamaan täydestä pöypussista ja pussinvaihdon jälkeen se ei enää suostunut käynnistymään. Onneksi ehdimme tyhjätä takan, joten nyt liekit lyövät iloisesti. Lämpiäisiköhän muuri tällä kertaa paremmin kuin viimeksi? Takan pitäisi kyllä olla varaava...

Kaikki valmistuu aikanaan...

Huh. Meno on alkanut onneksi hiukan rauhoittua. Asunto näyttää edelleen panttilainaamon tukkuvarastolta, mutta pikku hiljaa olemme saaneet siirreltyä huonekaluja oikeille paikoilleen. Kyllä tästä vielä asunto tulee! Tosin työtä se vielä vaatii...

Eilen kävimme liikkeessä suunnittelemassa makuuhuoneeseen tulevia kaappeja. Hirveästi ylimääräistä tilaa siellä ei ole, joten totesimme liukuovien olevan paras vaihtoehto. Siten saamme lisää syvyyttä hyllyille ja lisäbonuksena sängyn viereen mahtuu seisomaan.

Vaatehuoneen hyllyköinnissä tuli pienimuotoinen ongelma eteen, sillä sieltä on vaikea löytää runkopuita kiinnityksiä varten. Pelkkä Gyprocci ei kestä suunnittelemiamme hyllyköitä ainakaan ajatuksissa olleen poikkikiskon kanssa. K-raudan myyjä suositteli uuden poikkipuun kiinnitystä, jolloin siihen voisi sitten kiinnittää mitä haluaa. Mutta kyseistä lankkua varten pitäisi löytää ne edes kohtuullisen tukevat puut seinän sisältä. Luottamus talon rakentajiin ei olohuoneen kuprulla olevan koolin jälkeen ole paras mahdollinen, mutta yritettävä on. Säilytystilan vähyys oli tiedossa ennen asunnon ostoa ja suunnitellut hyllyjärjestelmät pitää saada jotenkin seinille.

Tänään koitimme löytää parven kaappeihin sopivia hyllyjä, mutta huonoin tuloksin. Sen sijaan käytimme lähes 600 euroa muovinpaloihin. Tarkemmin sanottuna pistorasioiden ja valokytkimien uusiin kansiin. Renova-mallisto miellytti meidän molempien silmää, joten sarjan valinta oli helppo. Harmittavasti pelkkiä muovilevyjä ei saanut Bauhausista ja jouduimme ostamaan myös koneistot, mitkä nostivat hintaa aika reippaasti. Sisäinen laihialaissydämeni itkee verta. Mutta hienoja ne ovat!