Mökissä

Vanhempieni mökki, isäni ja hänen isänsä yhdessä rakentama, pienen suojärven rannalla, on vailla mukavuuksia, eikä siinä juuri neliöitäkään ole - löylyhuone, pukuhuone ja tupa. Mukavuuksia ei ole tarvittu enempää, koska isän sisko miehineen (ja mummikin, kun vielä eli) asuu melko lähellä. Itse en ole tainnut olla sisällä mökissä edes koskaan yötä. Mökille pitää viedä juomavesi eikä siellä ole sähköäkään ollut ennen kuin isä laittoi sinne aurinkopaneelin, jolla ilmeisesti pieni telkkari pysyy päällä. Vanhempani ovat tuoneet pihalle asuntovaunun, jossa on kaasulla toimiva pikku jääkaappi.

Keittonurkkauksessa on ihanat vanhat kaapit, joista kai pitäisi päästä eroon, jos haluaisi saada tilaa vesisäiliölle ja jonkinlaisen juoksevan veden hanaan. Mitä enemmän noita katselen, sitä vähemmän haluaisin niitä purkaa!

Luulin muuten pitkään, että mökillä ei kuulu kuin sellainen mökkikanava, josta tulee vanhaa lavatanssimusiikkia :D Tuosta radiosta on kuunneltu mökkimusiikkia jo ainakin lapsuudestani asti.

Laitoin uudet valkoiset verhot toiseen ikkunaan. Muuten oikein hyvä, mutta verhot ovat ihan liian pitkät! Nostimme verhotankoja jo yhden paneelin verran ylöspäin, mutta verhot ovat vieläkin maassa. Ne ovat kyllä hyvän väriset ja tunnelmaa keventävät kuten arvelinkin.

Katon voisi levyttää, nyt lautojen raoista näkyy mikä lie tinapaperi.

Älkää kysykö mikä installaatio yläpuolella olevassa kuvassa on. Musta mötikkä on kai joku vahvistin tai kaiutin... en todellakaan nyt osaa sanoa miksi mökillä tarvitaan sellaista.

En näköjään ottanut kuvia pukuhuoneesta. Se on kapea ja pitkulainen ja haluaisin maalata sen ihan valkoiseksi.

Aion tehdä ensi viikolla ennen juhannusta mökille vielä yllätysiskun. En nyt ehkä ehdi maalailla ennen sitä, mutta voisin lyhentää verhot käsin harsimalla ja järjestää keittiön kaapeissa ja laatikoissa olevia tavaroita. Haluaisin myös vielä ostaa sen valkoisen peitteen tai viltin.

***

This is how my parents' little cottage looks inside. I'm going to help them to update the decoration a bit. The first step are the new white curtains, which were too long of course.

Edistystä yhdellä sun toisella rintamalla

Tykkään siitä kun asiat etenevät. Tänään saimme ehdotuksen Kiinan-majapaikaksi. Kyseessä on ilmeisesti jonkin sortin huoneistohotelli(?), ainakin he tarjoavat valmiiksi kalustettuja huoneistoja ja nettisivut ovat varsin fiinit. Nyt mies yrittää selvittää mitä hintaan kuuluu ja ettei meille tule mitään yllärimaksuja sekä järjestellä asumista ja lentoja sopimaan suunnilleen samaan ajankohtaan, se olisi todella mukavaa.

Näyttää siis tällä hetkellä siltä että matka toteutuu!

Tuulikaapin maalauskin etenee sillä tavalla, että vedin juuri ensimmäisen maalikerroksen kahteen pieneen puulaatikkoon, jotka ajattelin kiinnittää korihässäkän tilalle seinään.

Nyt pitäisi etsiä jotain syötävää. Olen todella huono muistamaan syömistä. Minulla on aina niin paljon mielenkiintoista tekemistä ja ruoan tekeminen on tylsää, niin sitten se lykkääntyy ja joskus jää kokonaan. Kaapissa olisi hernekeittopurkki...

Tärkeä lisäys. Unohdin ihan täysin edistyksen kolmannella rintamalla. Menen tiistaina silmien laserleikkaukseen. Tuumasta toimeen tosiaan! Keskiviikkona kävin lääkärin ennakkotarkastuksessa ja kysyin että kannattaako leikata ennen vai jälkeen matkan. Lääkäri sanoi että leikataan hetimiten ja pääset ilman laseja Pekingiin. Niinpä siis tehdään!

Designiä vai kierrätystä

Haluaisin laittaa käsisaippuan ja käsitiskiaineen keittiössä katseenkestäviin purkkeihin esille tiskipöydälle.

Googlailin vähän ympäriinsä ja löysin Cult Designin kulmikkaat pumppupullot, jotka saisi sopivalle yhteiselle alustalle. Yhteishinta 50 euroa.


Voisin myös hankkia jotain halpispulloja, ehkä jopa käytettyjä saippua/tiskiainepulloja, ja vaikka sprayata ne valkoisiksi jos tarvis. Hintaa tuskin tulisi montaa euroa.

Milloin tukea suunnittelijoita ja milloin tuunailla itse, siinäpä pulma.

Kirjahyllykipristelyä

Olohuoneen kirjahylly pitäisi vaihtaa käytännöllisempään. Haluaisimme kalusteen, johon saisimme lempparikirjamme aiheesta jalkapallo, koirat ja järjestäminen, hiirten laatikon, CD-levyt, ja muita vielä vähän määrittelemättömiä itemeitä. Syvyys saisi olla noin 40 cm.

Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä hylly laudoista, sitten inspiroiduin tästä laatikkosysteemistä ja mietittiin tee-se-itse -toteutusta. Valmiita laatikkoja ei tunnu löytyvän oikein mistään, joten ne pitäisi ensin nikkaroida itse. Käytiin paikallisessa puuliikkeessä katselemassa vaihtoehtoja, ja siellä olisi kaunista vanerilevyä, jota voisi käyttää laatikon päätyinä.

Sitten ajettiin rakennustorille ja koitettiin löytää sieltä jotain sopivaa. Junnu löysi jonkin kiehtovan metalliristikon, jossa luki "kylpyhuonekaluste". Emme keksineet mikä se oikein oli. Sitä olisi ehkä voinut käyttää jonkinlaisena naulakkona, koska siinä oli neljä semmoista törölenkkiä. Jätimme sen kuitenkin torille roikkumaan, eikä muutakaan tullut mukaan.

Viimeiseksi käytiin Ikeassa. Bestå-kalusteista saisi juuri sopivan kokonaisuuden, mutta voih niin kliinisen näköisen. Plussana niihin saa tarvittaessa hyvät ovet. Toinen vaihtoehto olisi Ivar-sarja, jonka voisi maalata. Organisointiosastolta löytyi myös Pränt-vanerilaatikko, joita voisi käyttää ainakin osittain.

Vaihtoehtoja siis löytyi. Nyt pitää määritellä mitä haluamme olkkarissa säilyttää, arvioida minkälaisia hyllyjä ja laatikoita ne tarvitsevat, ja päättää mikä ratkaisu täyttää tarpeet parhaiten.

Eteenpäin ryömien

Välitilan ruokapöytä. Kuvassa näkyvästä syystä ei ruokapöytäkäytössä.

Kuvasta ovat kuitenkin poissa pöydän päällä (!) säilytetyt pari jakkaraa. Meillä oli 2+2 baarijakkaraa, ja nyt on enää vain kaksi, kun vein selkänojattomat versiot kierrätykseen. Keittiön pöydän ympärillä tilaa on vain kolmelle. Kolmas jakkara on emännänjatkos eli porrasjakkara, johon ostin pehmusteen. Sellaista kuitenkin usein tarvitaan, niin se oli hyvä säästää.

Edelleen pöydällä on lastenvaunujen koppa (vaunut ovat melkein ehjät ja joku voisi saada niistä vaikka parvekevaunut jos ei vallan käyttövaunut - kun vain löytäisin sellaisen henkilön), hiirien ruokaämpäri, myös uutta omistajaa etsivä lasten toppapuku (pian heivaan sen vain Konttiin jos en muuta keksi), kipukoukku ja t-paita, jonka kuva on mennyt huonoksi.

Huvittavaa katsoa kuvista omia sotkujaan. Toisten sotkuista on helppo sanoa että laita tuo pois ja tuo tuonne, mutta omiinsa sokeutuu ja oppii elämään niiden kanssa. Kuva antaa motivaation tehdä jotain asialle!

Oikeaa elämää

Vanha kuva, muttei kukaan huomaa.

 Vietin pitkän itsenäisyyspäiväloman, kun pidin perjantainkin vapaata. Elettiin niin oikeaa elämää, etten edes ehtinyt mitään blogipäivityksiä tekemään. En ole ehtinyt esitellä uutta petikaverianikaan. Mutta kaikki aikanaan!

Minun on pitänyt jo joulukuun alusta lähtien etsiä ullakolta joulukoristelaatikko, johon siivosin viime joulun jälkeen kaikki joulukamat pois eteisen yläkaapista. Jotenkaan ei ole tullut vain sitä etsittyä, ja ainoa joulukoriste meillä on pieni koristevalosarja makkarissa. Mutta kaikki aikanaan.

Jotain jouluista sentään olen ehtinyt. Puhaltelin adventtikyntteliköstä pölyt pois ja ollaan poltettu kahta ensimmäistä kynttilää. Kynttelikkö on vuoka, jossa neljä pöytäkynttilää on upotettu koristekiviin. Siinäpä sitten kävi niin, että kun tarpeeksi matalaksi poltti kynttilää, niin kynttiläneste valui kivien sekaan. Didn't see that one coming. No, poltetaan niin kauan kuin suostuu palamaan.

Perjantaina varmistui, että vanhempani ja veljeni tulevat jouluaatoksi meille, kuten junnu olikin jo sopinut heidän kanssaan. He tuovat kinkun ja perunalaatikkoainekset, ja me värkkäämme muut. Olisi kiva saada se olohuoneen ja välihuoneen muutos valmiiksi jo ennen joulua, mutta voipi olla hiljaista. Jotenka mennään vanhalla setillä.

Olen saanut luvan toteuttaa muuten tämän muutoksen ja hankkiutua eroon epäsopiviksi katsomistani huonekaluista, mutta sohvaa en saa kuulemma vielä hävittää. Mitä kummaa sille keksin??

Muutoksia suunnitelmiin

Niinhän siinä kävi, ettei eilinen mennyt ollenkaan niin kuin meinasin. Ilmeni nimittäin että illansuussa oli päiväkodin/koulun vuotuinen taskulamppusuunnistus.

Tapahtumassa ahkerat tätöset ovat valmistaneet harjulle heijastimin merkityn reitin, jonka varrella on kysymysrasteja. Vastauksen kirjain siirretään lappuun ja siitä tulee sitten jokin sana. Lapset ovat tästä aina ihan innoissaan. Oma suosikkitehtäväni oli: Tanskan lipulla on oma nimi. Onko sen nimi Dannebrogen, Svedubryggan vai Finnmyggan? (brygga=laituri, mygga=hyttynen)

Suunnistelussa, munkinsyönnissä ja sitä seuranneessa piilos-hipassa menikin koko ilta. Univelkainen isäntä sammui yhdeksältä kuin saunalyhty. Minä pesin yöllä ennen nukkumaanmenoa vielä auton likaiset ikkunat, jotka piti pestä jo päivällä, ja tietenkin naapurin mies käy vielä tupakalla siinä vieressä. Vähän ihmetteli pesenkö tosiaan autoa tähän aikaan. Luonnollisestikin suoritin pesun kylpytakki päällä. En tiedä kumpaa nolotti enemmän... :D

Illalla on työpaikan pikkujoulut, mutta joudun jättämään ne väliin. Viikko sitten alkanut flunssa ei hellitä kröhäistä otettaan, enkä halua mennä sinne vaan niistämään. Olisin halunnut laulaa karaokea... mutta nyt saan tehdä sen Youtuben kanssa. Siellä on kyllä parempi valikoimakin. Ja voin tehdä senkin kylpytakki päällä.

Viikonloppuna aion muuten ottaa löysät pois meidän keittiötarvikkeista, mies ei tätä tosin vielä tiedä. Käytän ehkä kahta kauhaa ja lastaa, ja laatikko on täynnä kaiken maailman ihme esinettä mistä en edes tiedä mitä ne ovat. Kohta lähtee!!

Pikapäivitys

Sunnuntai-iltainen pikapäivitys:

• selvisin torstain matkustushässäkästä erinomaisesti, joskaan en oikein tiennyt olisiko minun lähijunassa pitänyt leimata lippuni tai näyttää se jollekin
• minulla oli tänään koiralenkillä kaulassa koristevaloketju ja hohdin pimeässä loistavasti
• ensi viikko on lomaa, joskin joka aamu täytyy herätä ihan normaaliin aikaan, koska harjoittelemme junnun kanssa taas bussilla matkustamista. Upeaa (not)

Tällä mennään, nyt iltapesulle!

Varsinainen maailmanmatkaaja

Tässä taustaa: Minulla ei ole suuntavaistoa. Eksyn aina, siis ihan aina. Jos en ole varma kumpaan suuntaan tulisi kääntyä, käännyn poikkeuksetta väärään suuntaan. En löydä perille.

Torstaina minun pitäisi seikkailla täältä Pirkanmaan syrämmestä Pitäjänmäkeen saakka kuulemaan mielenkiintoisia eläinkoulutusluentoja. Heti kun ajattelenkin asiaa, täytyy juosta vessaan. Stressimaha, nääs.

Varasin juuri junalipun Pasilan kautta Valimon asemalle ja takaisin. Jännittää ihan pirusti löydänkö Pasilassa oikean raiteen. Olen tehnyt tarkkoja taustatutkimuksia ja löytänyt tiedon, että A-juna lähtisi raiteelta 8. Jos eksyn ja myöhästyn, voinkohan käyttää lippuani seuraavassa junassa? En tiedä, paras olla myöhästymättä.

By junafani (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], via Wikimedia Commons

Yritän saada voimaa siitä tiedosta, että olen selviytynyt pienen lapsen kanssa lentäen Heathrowhun ja sieltä eteenpäin bussilla. En eksynyt enkä myöhästynyt mistään. Kyllä minä Valimotielle selviän. Ehkä!

Kuukiviä vai hypnoosia

Organisaatiokäyttäytymisen kurssilla opettajani mainitsi käyneensä NLP-koulutuksen ja käyttänytkin kyseisiä tekniikoita menestyksekkäästi tilanteessa sun toisessa. Olin kuullut kirjainyhdistelmän aiemminkin, mutta halusin ottaa lisää selvää aiheesta.

Tilasin ensimmäisenä Kindleeni edullisen perusteoksen aiheesta. Sitten aloin plärätä nettiä. Löysin paikkakunnalta yhden firman, joka järjestää koulutuksia (viikko 1570 euroa) ja yhden työväenopistokurssin. Löysin lopulta sitten myös edellämainitun firman järjestämän ilmaisen tutustumisillan aiheeseen.

(Tähän väliin asiaatuntemattomille tiedoksi, että NLP tulee sanoista neuro-linguistic programming. Asiasta voi googlettaa enemmän, lyhyesti kyse eräänlaisista mielen- ja tunteidenhallintatekniikoista, "aivojen käyttöohjeet".)

Tänään kävin istumassa kaksi tuntia yrittäjänaisten tiloissa ja kuuntelemassa kahta NLP-kouluttajaa. Saimme kuulla NLP:n historiasta ja millaisia tuloksia on saatu aikaan. Teimme itsekin pari rentoutumisharjoitusta. Session päätteeksi meillä oli mahdollisuus ilmoittautua tuleville kursseille.

Mies ei ole ihan varma meneekö NLP kuukivien ja energiakristallien kanssa hömppäosastolle vai ei. Minua aihepiiri kiinnostaa kovasti ja tekniikoista olisi tulevassa toivetyössäni koulutuksessa ja ihmisten käytöksen muuttamisessa varmasti hyötyä. Viikon peruskurssilla syvennytään lähinnä itseen, mutta sen perusteella voi pienimuotoisesti auttaa muitakin.

Kurssille osallistuminen jäi vielä mietintään. Luen ensin kirjan ja päätän sitten mitä teen.

Viikot valuvat

Kiirusta, kiirusta on arki, ei kulu sohva maatessa. Mutta viikko viikolta lähenee hetki, jolloin kiire loppuu. Töitä olisi vielä 13 viikkoa ja siitäkin jokunen viikko on ansaittuja lomia. Ennen lähtöä pitää siirtää kaikki opittu ja osattu seuraavalle tekijälle.

Tällä hetkellä tauko tuntuisi tulevan enemmän kuin tarpeeseen. Haluaisin esimerkiksi heittää pois vaikka mitä roinaa, mutta lajittelu vie aikaa.

Pitäisi myös suunnitella, mihin haluan elämääni kuljettaa. Mistä tulee se voimia antava VAU-fiilis, missä työssä antaisin itsestäni eniten ja olisin eniten hyödyksi? Missä olisin hyvä? Töitä olen valmis tekemään kovasti, mutta haluan mennä oikeaan suuntaan. Yritän kuunnella pientä sisäistä ääntäni.

Minulla on paljon juttuja joita haluaisin tehdä.

- tehdä kännykkäpelin
- tehdä sosiaalisen nettisivuston tietystä aiheesta
- järjestää ihmisten koteja ja parantaa elämää
- opettaa ihmisiä kouluttamaan koiriaan
- kirjoittaa ja kuvittaa lastenkirjan
- säveltää musiikkia
- ...
Miten saan esille sen punaisen langan tästä kaikesta silpusta? Mikä on se tavoittelemisen arvoinen päämäärä?

Ajautumassa epämukavuusalueelle

Olen suorittanut lapinporokoirani kanssa kaksi tasoluokkaa neljästä mahdollisesta, ja kolme vuotta sitten kesällä kokeilimme osallistua kolmanteen luokkaan. Sehän meni ihan penkin alle enkä ole juuri asiaa sen jälkeen ajatellutkaan.

Nyt olen taas hankkiutumassa epämukavaan tilanteeseen ihan vapaaehtoisesti. Selailen nimittäin tottelevaisuuskoekalenteria. Kokeeseen osallistumisen idea on alkanut kutkutella tietoisuuden reunoja ja mietin mitä hävittävää siinä olisi muuta kuin pari kymppiä rahaa.

Sitä ennen pitäisi tietysti saada kisaliikkeet kuntoon, mitä ennen pitäisi saada koira taas innostumaan koulutuspuuhista... Mutta jos sittenkin!

Kutkuttava kehikko

Meillä on töissä tämmöinen kehikko, jonka joku muuttaja on jättänyt jälkeensä. En tiedä mihin sitä on käytetty, mutta se on selvästikin nykyään täysin hyödytön. Katselen sitä joka päivä ja mietin mitä siitä voisi tehdä... Lampunvarjostimen? Hiirien leikkipuiston?

Lastenjuhlien suunnittelu on hauskaa - NOT

Junnu on täyttänyt jo seitsemän, eikä hänellä ole koskaan ollut varsinaisia lastensynttäreitä. Viime vuonna kutsuttiin harjoituksen vuoksi kolme, mutta kaksi heistä tuli äitinsä luku- tai ajatusvihreen takia jo edellisenä päivänä. Ei siinä mitään, lähikauppaan herkkuja hakemaan ja saatiin bileet pystyyn kuitenkin.

Syntymäpäivä on heinäkuussa, jolloin kaikki ovat lomalla, joten oikea päivä on juhlimiseen varsin väärä päivä. Tänä vuonna synttäreitä on mietitty jo kauan ja hartaasti. Olen surkea juhlanjärjestäjä (itsekritiikkiä on varmaan vähän liikaa) ja tämä on suuren stressin aihe. Hop Loppia on pyöritelty, mutta se on toisaalta tuttu jo monista muista synttäreistä. Ahdistaa vähän ajatus siitä, että juhlia vertailtaisiin ja mietittäisiin kenellä on hienoimmat. Toivottavasti näin ei vielä (tai koskaan) ole.

Päätettiin tässä sitten muutama päivä sitten, että järjestetään synttärit kuitenkin kotona. Teemaksi ehdotin poikien rakastamaa Beybladea. (Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että kyseessä on eräänlainen koottava hyrrä, jolla voi taistella muita hyrriä vastaan koveralla areenalla tai missä vain. Ensin pysähtynyt häviää.) Järjestäisimme Beyblade-turnauksen tähän tyyliin (oops, linkki antaa nyt DNS-erroria).

Tein hienon kutsun ja lähetin sen aamulla kaikille luokan poikien äideille. Ja eikös yhden lähimmän kaverin äiti vastaa heti että samana päivänä on jalkapalloturnaus! Voi äh. No, ei auta kuin odotella, mitä muut vastaavat. Ehkä b-turnausta pystyy siirtämään. Toivottavasti en tuota suurta pettymystä junnulle tämän kanssa :(

Etsytilaus

Tein ensimmäisen tilauksen Etsystä, vähän jännittää miten siinä käy ja milloin tuotteet tulevat. Toivottavasti ennen joulua.

Ja mitäpä tilasin? Kaksi Chalk Ink -liitutussia, valkoisen ja vihreän. Kunhan ne saan, kirjoittelen joka paikkaan nasevia iskulauseita ja muita merkintöjä.

Voi ei, taas idea

Olen taas saanut idean. Mies ei ole ihan vielä ostanut tätä. Mutta se on tosi hyvä idea.

Meillä, kuten monessa muussakin paikassa, on sohva, musiikinkuunteluvehkeet, Wiit ja sen sellaiset olohuoneessa. Sen viereisessä "välihuoneessa" on ruokapöytä, joka ei ole ruokapöytäkäytössä vaan sen päällä on epämiellyttävää romua. Syömme kolmistaan aina keittiön baaripöydän ääressä, ja siinä tehdään kaikkea muutakin. Istun hyvin harvoin sohvalla muuten kuin elokuvaa katsoessani.

Olemme siis osoittautuneet pöydänääressäistujaihmisiksi.

Meiltä vain puuttuu iso hyvä pöytä.

Ideani kuuluu näin: siirretään viihde-elektroniikat sohvineen välihuoneeseen, joka on sopivan pimeä koppero. Laitetaan valoisaan olohuoneeseen keskelle iso ruokapöytä. Keittiön baaripöytälevyn voi poistaa käytöstä.

Eikö kuulostakin mahtavalta?!

Seuraavaksi

Sauna on lauteita ja kiuasta vaille valmis. Olen niin onnellinen. Ehkä tämän vuoden puolella pääsemme jo kokeilemaan miltä uuden kiukaan löylyt tuntuvat!

Seuraavaksi haluaisin: *päästä eroon ylimääräiseksi jääneistä kaakeleista ja siivota makkarin hyvin *tehdä vielä yhden satsin pyöreitä betonilaattoja *tehdä tuet vadelmille ja viimeisille marjapuskille *leikata naapurin puolelta harottavat aroniat kesymmäksi *maalata keittiön kaapin ovia

Kun junnu on poissa, ehtii vaikka mitä! Hänellä on tulossa tärkeät 7-vuotissynttärit aivan pian. Kaverisynttärit pitää pitää varmaan elokuun puolella, mutta oman väen kesken voidaan herkutella. Olen ajatellut hankkia hänelle oman pienen cd-soittimen, kun hän tykkää kuunnella musiikkia. Nyt hän on kuunnellut pienellä kannettavalla dvd-soittimellaan, jonka äänenlaatu on aika kamala.

Kalustuspulmia

Nyt olisi aika miettiä kylpyhuoneen kalusteita. Ensimmäinen ideamme oli laittaa työtaso, jonka alla olisi kaappeja/hyllyjä. Nyt kuitenkin ajattelin, että kalusteet voisivat ehkä olla erillisiäkin.

Puhtaita pyyhkeitä varten kävisi vaikkapa tällainen korkea hyllykkö

Hemnes-hylly, IKEA

Käytössä olevat pyyhkeet roikkuivat aiemmin siinä vastapäätä suihkua olevalla seinällä vanhalla kuivausnarulla. Se oli siitä hyvä paikka että ne kuivuivat nopsasti ja olivat hyvin junnunkin saatavilla. Kaikenlaisia oskarinoksia katseltuamme totesimme, että pingotettavalla suihkuverhotangolla voisi saada samanlaisen tuloksen poraamatta reikiä kaakeleihin, jos vain tanko kestää kolmen pyyhkeen painon.

Vielä pitäisi ratkaista puiden säilytys. Puusaunaan liittyvät läheisesti halot, jotka tiputtavat kaiken maailman kuonaa ympärilleen. Niitä pitäisi voida kantaa ja säilyttää jotenkin siististi. Aiemmin ne ovat olleet pärekorissa. Olemme tuoneet halkoja ulkoa käsivarrella ja laittaneet koriin.

Myös pesuaineputelien säilytys on vielä vähän auki. Korivaunu, hyllykkö vai mitä?

Takapiha odottaa

Tai oikeastaan minä odotan jo innokkaasti, että kylppäriprojekti saadaan päätökseen ja voidaan siirtyä ulkohommiin. Junnu on ollut nyt kolme viikkoa pois kotoa ja käski meidän tehdä terassin valmiiksi sinä aikana, mutta se on nyt vähän siirtynyt.

Ennen terassia olisi - tavallisen optimistisesti arvellen - yhden illan homma laittaa puiset tuet marjapuskien ympärille (materiaali on jo hankittuna) ja siirtää vadelmanharotukset parempaan paikkaan.

Terassimateriaaliksi olisi kiva saada lehtikuusta, olen siinä käsityksessä ettei sitä tarvitse käsitellä ja se harmaantuu kauniisti vanhetessaan. Terassin viereen voisimme rakentaa myös istutuslaatikoita ja laittaa sinne jotain näkösuojaksi kasvamaan.

Sadekatosta tuskin voimme saada, mutta jos nuo itikat jotenkin voisi häätää... onkohan ne tehokkaat hyttysimurit taas jo myyty loppuun tämän kesän osalta? Sääressä on niin mojova paukama, ettei tarvitse hameisiin pukeutua muutamaan viikkoon.

Valoa etsimässä

Kirjoitellaanpa vielä kylpyhuoneestakin. Remontti on nyt siinä vaiheessa, että kylpyhuoneen seinät on laatoitettu valkoisiksi ja lattian kaadot on valettu. Saumoja ei seinissä vielä ole.

Seuraavaksi meidän pitäisi suunnitella sauna valaistuksineen ja valita myös suihku. Sauna-asia on vähän kiperä. Isännän kanssa on vähän erimielisyyttä väristä, kun itse haluaisin tumman saunan ja hän tavallisen värisen. Valaistuksesta olemme samaa mieltä, haluamme tunnelmalliset valot, ehkä lauteiden alta, ei mitään kirkasta pitkin seiniä. Täytyy kuitenkin nähdä laittaa puuta kiukaaseen ettei polta sormiaan.

Kiuasta pitäisi myös korjata sen verran, että saisimme luukkuun nupin. Nyt nuppi on irtonainen ja pitää sovittaa ruuviin joka kerta kun luukun haluaa avata. Oikein ihmettelen etten minäkin, laseitta puolisokea, ole vielä saanut palovammoja.

Saunassa on keltainen tiiliseinä joka pitäisi maalata, mutta vaaleaksi vai tummaksi, siinä pulma :)

Suihkuun tarvittaisiin mukava käsikappale ja se alahana saunaveden ottamista varten. Sadesuihkuja kehutaan, mutta itse en ainakaan kastele hiuksia päivittäin, joten täytyy voida käydä suihkussa myös ilman että tukka kastuu.