Punainen syksy

Eilen paistoi aurinko

Kummallista miten iso merkitys auringolla on elämään. En nyt tarkoita sitä, että ilman lähitähtemme valoa ja lämpöä ei maapallolla olisi elämää, vaan sitä, että sateisena päivänä mielikin on jotenkin samea ja suttuinen, ja auringon paistaessa ryhti kohenee ja ajatukset kirkastuvat.

Eilen paistoi aurinko, ja halusin ottaa kuvia. Minun ei tarvinnut mennä viittäkymmentä metriä kauemmaksi ulko-ovestamme.

Minusta näytti kovasti siltä, että angervopensas on tekemässä uusia lehtiä. Semmoista joulunodotusta!

Valoilmiö syysaamuna

Olipa erikoista, aurinko paistoi viikonloppuna. Marraskuussa ei viikonloppuaurinkoa usein näe. Tein vähän pihasiivoushommia: haravoin lehtiä, tyhjensin vihdoin kesäkukka-astiat ja sen sellaista. Auringossa myöhäissyyspihakin näyttää kauniilta, kun rajaa sen harmaan osan kuvasta pois.

Irrallista

Kerkesin sitten vielä todistaa viimeiset yt-neuvottelut töissä ennen kuin lähden. Kuinkahan monissa olen yli kymmenen vuoden aikana ollut mukana, en jaksa laskea... Näissä neuvotteluissa en kuitenkaan ole enää osallisena, vaan saan seurata ulkopuolisena kahvipöytäkeskusteluja aiheesta.

Tunnelmat eivät ole kovin hääppöiset - tosin kaikki muutkin ovat näissä yt-liemissä niin marinoituja ettei kukaan jaksa erityisemmin jännittää. Tältä alalta voi olla vaikeaa löytää nyt uutta paikkaa, joten luovuutta ja joustavuutta vaaditaan. Joillakin on käynyt hyvin: useat työkaverit ottivat irtisanoutumispaketin ja työllistyivät heti. Siinä voi varata sitten halutessaan vaikka talviloman Mauritiukselle. All-inclusive hotelli omalla niemellä, golffausta, surffausta ja snorklausta, aurinko päällä ja pehmeä hiekka alla.

Sää on tänään täällä kaikkea muuta kuin mauritiusmainen. Nyt on se kahden pimeän välissä oleva hämärä jota päiväksi kutsutaan, ja pahemmaksi vain menee ennen kuin kääntyy taas kevättä kohti. Marraskuussa saisi varmaan jo vähän laittaa ulkovaloja. Olen vähän miettinyt ripustaisiko tuolla koirien kanssa pimeydessä kävellessä pattereilla toimivat koristevalot kaulaan joko itselle tai nelijalkaisille, ainakaan ei olisi näkymisongelmia. Niitähän on kaikenlaisia nättejä lumihiutaleita ja helmiä ja mitä vielä. Miksi tyytyä pelkkään heijastimeen?

Googlen runousoppia

Hiekkalaatikko odottaa kesää

Kävin Varsinais-Suomessa kutsuttuna päivällisvieraana, vanha työkaverini järjesti tapaamisen. Huomasin huvituksekseni istuvani kolmen maahanmuuttajanaisen kanssa samassa pöydässä ainoana suomalaisena. Puhuimme puolet ajasta suomea ja puolet englantia. Ystäväni tarjosi iranilaista minttulammasta sahramiriisillä ja vadelmatorttua.

Koko päivän paistoi aurinko ja sain ihania, joskin vähän surumielisiä kuvia vanhempieni luota. Leikit ovat jääneet odottamaan seuraavaa kesää. Nyt on edessä vain pimeää ja märkää.

Lehdet keltaiset

Käytiin keskustassa ruokatorilla ihmettelemässä pizzakojun pitkää jonoa ja syömässä nepalilaista ruokaa. Autolle mennessä pojat olivat vähän lehtisotaa. Junnu sai lehtikasan sisällä nenäänsä jonkin kovan köntin.

Alimman kuvan parvekkeelta vähän karannut huonekasvi huvitti.