Aikahyppy

Laatikon pohjalla on pyörinyt ensimmäinen digikamerani PowerShot A80, jolla otin vuosia sitten ensimmäisen hienon digitaalisen valokuvani.

Olin mielettömän vaikuttunut siitä, miten taustan saa aukon valinnalla sumentumaan ihan sumean hienoksi. (Näin jälkeenpäin ajatellen olisin varmaan löytänyt tuolta puistosta kauniimpiakin voikukkahöytyviä.)

Kaikkea ei tarvi säästää, joten tämäkin kamera saa nyt mennä. Ennen SERriin joutumistaan se piti kuitenkin tyhjentää, koska junnu otti sillä jossain vaiheessa kuvia. Sieltä löytyikin yli 80 mitä mielenkiintoisempaa näkemystä arkielämästä parin kolmen vuoden takaa.

Vanha kunnon männynväri <3

Oho, onko mulla ollut noin lyhyt tukka!

...ja junnulla pitkä. Olenpa muuten veljeni näköinen.

Ken on tämän perhepotretin ottanut, en nimittäin minä.

Ehkä tämä zombie sen otti.

Seuraavaksi tyhjennän sen kameran, jonka paketti näkyy keittiökuvassa. Junnu saa sen omakseen ja pääsee toteuttamaan napsimisviettiään...

Ihan sairasta

Puolitoista viikkoa on taas mennyt ihan hukkaan hirveän räkätaudin kourissa. Ihan sama tauti kuin Kiinassa ollessa. Kuumetta ainakin viikon verran ja niistoa, yskää, huippausta. Eikä meinaa millään lähteä. Aamulla on muka enemmän voimia, niin puuhailen jotain, ja iltaisin on lapsen harrastuksia (tällä viikolla menee kolme iltaa jalkapallon parissa) joihin kuljettamiseen minua on syystä ja toisesta tarvittu.

Roomba on ollut hyvä ystävä ja käynyt siivoamassa.

Ostin muuten kesäkukkia pari päivää sitten, mutten muistanut kuvata niitä. Ovat ne onneksi vielä hengissä.

Ihanaa muuten tämä kuvien lataus Suomessa, kun se käy sekunneissa verrattuna Kiinan jopa tunteihin. Eläköön vapaa internet.

Tilaa uudelle

Tulisikohan tehtyä jotain betonista tänä kesänä?

Roskalavalle sai kantaa vielä tänään romuja, joten kannoimme sinne loput patiolaatat ja rappusmöhkäleenkin. Saimme rappuset kottikärryjen avulla lavan luo, mutta käsivoimani eivät riittäneet niiden nostamiseen reunan yli. Juuri kun ehdimme sanoa "nyt tarvittaisiin apua", naapurit ajoivat paikalle ja kysyivät tarvitsemmeko apua. Kahden miehen ja yhden naisen voimin raput lensivät ryönäkasan huipulle.

Nyt on piha hiekkainen ja odottaa uutta hienoa terdeä, jonka rakentaminen pitäisi aloittaa ennen kuin kesä pääsee loppumaan. Olisipa nimittäin hieno päästä syömään ulkona!

Lopuksi miehen nappaama uunituore kuva tästä pöytäkoneen ääreltä...

Aika komia tuo intialainen hame!