Ollapa Dalai Lama

Jos teidän lemmikiltänne uhattaisiin potkaista kuono halki ja ampua haulikolla, miten suhtautuisitte? Entä jos kolme vuotta sen jälkeen uhkaaja kieltää kirkkain silmin mitään sen tapaista koskaan sanoneensakaan?

Mietin vain miten muut olisivat reagoineet.

Kim Jong-Il olisi varmaan laittanut joka tapauksessa keskitysleirille loppuiäksi syömään rottia ja torakoita.

Joku entisajan opettaja ehkä olisi sanonut: noh noh, eipäs nyt haukuta, en halua kuulla kuka aloitti, paiskatkaapa kättä ja se siitä.

Karjalainen mummeli olisi naureskellut: kuule mitä sie höpäjät, eihä se noin ollut, elähä unoha ottaa niitä muistilääkkeitäs ku näemmä siulakkii alkaa pyörä heittää.

Dalai Lama olisi kumartanut syvään ja antanut rakkautensa ympäröidä kaikki ja kiittänyt hienosta kokemuksesta.

Olen vielä Kim Jong-Il -asteella.

Kaikissa koloissa

Turun linnassa visiteeraaminen on ollut suunnitelmissa jo usean vuoden. Opiskelin Turussa ja linna oli minulle tuttu, mutta siippa ja jälkikasvu eivät olleet sitä nähneet. Aukko sivistyksessä oli ehdottomasti paikattava, ja onnistuimmekin saapumaan paikalle kerrankin niin, ettei satanut. Linnan tienoilla on nimittäin käyty aiemminkin, mutta aina kaatosateessa. (Ei sillä että se liittyisi käymättömyyteen, onpa vain ollut huvittava yhteensattuma.) Velikin liittyi joukkoon, hänen edellinen käyntinsä oli tapahtunut yläasteella.

Junnu huomasi pian että linnan seinissä oli paljon hyllyjä ja lokeroita. Pieni ihminen mahtui melkein jokaiseen :)

Ihan koko näyttelyä emme ehtineet läpi, esilinna jäi näkemättä, koska meillä oli kiire jalkapallomatsiin (taas). En oikein tiedä miten tässä on näin käynyt, että olen ollut tänä kesänä jo vaikka miten monessa futisottelussa.

Olisipa muuten kiva, jos ihmiset vähän lämpenisivät noissa otteluissa. Nyt kaikki vain tuijottavat ja hurraavat vain jos maali tulee. Mitään kannustusta ei kuule muualta kuin huutosakista. Tylsää! Junnun nappulaliigan otteluissakin on enemmän säpinää :)