Winter Danger

Käytiin Vuokatissa muutaman päivän mökkilomalla miehen äidin lomaosakkeessa. Minulle tuli "mind was blown"-hetki kun ajoimme Talvivaara-kyltin ohi. Täälläkö se on ??

Pitihän sinne sitten ajaa koiria ulkoiluttamaan. Ihan kaivokselle asti emme menneet, mutta sen verran lähelle että joka sivutiellä oli pääsy kielletty -kylttejä.

Lunta oli puolisääreen asti ja pakkasta -20, joten vähän kirpakkaa oli metsässä eteneminen. Näimme metsätiellä mielenkiintoiset jäljet, joihin oli jo satanut lunta joten varpaan/sorkanmuotoja emme erottaneet. Jälkien väli oli 120-150cm ja eläin oli edennyt ravissa aina takajalka etujalan jälkeen. Jälkiä meni vierekkäin kahdet. Hirvikaksikkoko siinä oli juoksennellut vierekkäin vai mikä, älkää meiltä kysykö.

Ulkoilu lisää ruokahalua.

Sen seitsemän mutkaa

P-kyltti kajastaa puiden välistä! Olemme pelastuneet!

Miehen turkulainen kaveri on ollut kesähommissa täälläpäin ja hän halusi lähteä vähän luontoon. Mehän tartuttiin heti koukkuun (no, minä) ja toteutettiin toive lauantaina heti sika-aikaisin alkaneen nappuloiden jalkapalloturnauksen jälkeen (jossa edes oma lapsi ei pelannut, mutta pitäähän joukkuetta kannustaa silti).

Herkut repussa talsittiin ehkä reilun kymmenen kilometrin pituinen lenkki Seitsemisen kansallispuiston hienoissa maisemissa. Kertaakaan ei katsottu puhelimen kartasta missä ollaan. Nähtiin kuusimetsää, suota, mäntykangasta ja harjua. Päiviteltiin olematonta luonnontuntemustamme ja muisteltiin kaiholla ala-asteen ympäristöopin tunteja.

Ehkä jollakin kerralla raahataan vielä teltta mukaan ja hytistään kylmästä ja karhupelosta ummistamatta silmiämme koko yönä. Ehkä se saa vielä odottaa. Tämä reissu oli kiva ja meille sopiva!

Ja illalla tuli junnukin taas kotiin <3 Nyt saadaan pitää se taas monen monta viikkoa. Ensi viikko on vielä lomaa ja sitten alkaa koulu tiistaina.

***

The pictures are from Seitseminen National Park where I, husband and a friend went hiking a bit. We tried to recognise plants and trees but we weren't very good at that. Kid came finally home too after two weeks at grandmother's. The school is starting soon.

Eilen paistoi aurinko

Kummallista miten iso merkitys auringolla on elämään. En nyt tarkoita sitä, että ilman lähitähtemme valoa ja lämpöä ei maapallolla olisi elämää, vaan sitä, että sateisena päivänä mielikin on jotenkin samea ja suttuinen, ja auringon paistaessa ryhti kohenee ja ajatukset kirkastuvat.

Eilen paistoi aurinko, ja halusin ottaa kuvia. Minun ei tarvinnut mennä viittäkymmentä metriä kauemmaksi ulko-ovestamme.

Minusta näytti kovasti siltä, että angervopensas on tekemässä uusia lehtiä. Semmoista joulunodotusta!

Ruskaretki

Teki mieli lähteä töiden jälkeen metsään, jossa en ole ollut aikoihin. Kun asuimme keskustassa ja minulla oli vain porokoira, kävimme siellä usein. Ilmeisesti tarpeeksi usein, koska porokoira johdatti meitä varmoin ottein polkuja pitkin - sellaisiakin, joita en olisi itse enää osannut valita.

Tässä parivaljakko poseeraa mättäiden seassa.

Kauhukakarasta on tullut äidin kulta <3

Metsäpiknik

Pakattiin eväät ja koirat ja viltti mukaan ja lähdettiin vähän tutkimaan metsää. Ei me minnekään ihan sysimetsään asti menty, liikenteen ääniä emme noin vähällä päässeet pakoon. Mutta metsäisiä tuoksuja ja näkymiä kuitenkin saimme nauttia. Isäntä löysi tattejakin :)

Pakkasrallia

Käytiin kaverien kanssa juoksuttamassa koiria metsässä. Heillä on ihana musta villakoiratyttö, jolta ei virtaa puutu.

Tässä vielä malliesimerkki ns. porokoirailmeestä. Voi koiraraukkaa. Miltei kyynel kierähtää silmäkulmasta. Ei ole saanut ruokaa, ei rapsutuksia, ei koskaan ole ulos päästetty, kylmällä lattialla joutuu aina makaamaan.

Päiväauringossa

Isännän ja junnun pulkka vie pitkälle

Hyppyri kaataa pikkulaskijan - mutta se on kivaa

Hyppyri ei enää yllätä

Seitit ovat saaneet kuurapuvun

Iloinen vuorenvalloittaja

Ärsyttää kun ei mahdu kuoppaan

Ihana, ihana aurinkoinen sunnuntai. Oltiin pulkkamäessä kaikki, koiratkin. Valo tekee hyvää.