Katto on vihdoinkin valmis!

Kello on kymmenen illalla ja J tuli juuri takaisin maalaamasta viimeistä osiota katosta. Lakattu vanha paneelikattomme on nyt

1. pesty maalipesulla
2. hiottu
3. käsitelty oksalakalla
4. maalattu pohjamaalilla
5. maalattu toisen kerran pohjamaalilla
6. maalattu Paneelikatolla
7. maalattu toisen kerran Paneelikatolla

Jos ei laipio nyt pysy valkoisena niin spreijaan sen mustaksi. Niskanikamiin on varmaan tullut pysyviä kulumia jatkuvasta ylöspäin tuijottelusta. Mutta nyt saamme vihdoin siirtyä seiniin! Täytyy hakea huomenna pieniä purkkeja ja lisää suteja ettemme sotke värejä.

Viikko aikaa ja asunnon viimeistelyn (ja siivouksen!) lisäksi pitäisi vanhat asunnot pakatakin. Tilasin juuri ensimmäistä kertaa muuttoliikkeestä vuokralle muuttolaatikoita kotiin kuljetettuna, aiemmin on menty banaanilaatikoilla. Pakettiauto pitää vielä varata viikonlopuksi.

Tulevan viikon aikataulu näyttää tiukalta. Maanantaina ja tiistaina maalataan seiniä, ja voipi mennä keskiviikollekin. Listoja pitää hakea, sahata ja naputella paikoilleen, siinä menee ikä ja terveys mutta onneksi sitä voi tehdä vielä muuttamisen jälkeenkin. (J sanoo että tehdään se myöhemmin... ehkä jouluksi siis :) ) Pakkaamiseen pitää varata jonkin verran aikaa, kun nukkuakin pitäisi jonkin verran. Ja siivous vie aikaa yllättävän paljon - lattiakaivot, hellantaus, jääkaappi ja kaikki sellainen. Luulen että nuo isot keskenään samankokoiset ja yhteensopivat muuttolaatikot pelastavat vielä paljon. Mietin vaan jo mihin ne sitten tyhjennetään, makkarista puuttuu kunnon iso vaatekaappi ja kirjahyllyjä ei tekisi mieli koota ennen kuin on maalannut "viherhuoneen". No, eletään sitten kasojen keskellä ensimmäiset viikot :)

Tänään taioimme valkoisen... valkoisemmaksi!

Eli katto sai toisen kerroksen pohjamaalia. Nyt alkaa näyttämään jo aika hyvältä, eikä vanha puunväri tunge enää esiin kovinkaan pahasti. Kun tuohon vielä vetää paneelimaalin, luulisi sen pysyvän hyvän näköisenä edes jonkin aikaa. Huonona puolena kyseinen toimenpide vaatii vielä yhden tai kaksi päivää kattoon tuijottelua ja hartioiden kiusaamista. Luultavasti lihakset tottuvat sitten, kun ei enää tarvitse kurotella...

Haimme tänään muutenkin maaleja. Hauskan värikkäitä ovat, kun purkkiin tehdystä reiästä katselee. Yritimme saada aikaiseksi vielä viime hetken säätämisen, mutta loppujen lopuksi pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassa. Värikartta-asiantuntija saa kertoa omalla puheenvuorollaan enemmän. Juuri ennen lähtöä huomasimme, että meillä pitäisi varmaankin olla jonkinlainen arvio maalattavista pinta-aloista. Siispä rullamitta käteen ja summittaisia senttimetrimääriä arpomaan. Parissa minuutissa saimme jonkinlaisen kuvan eri seinien ja katon aloista, joten nyt meillä pitäisi olla suurin piirtein oikea määrä kutakin väriä. Makuuhuonetta emme ehtineet mittailla, joten sen värit pitää hakea eri kerralla. Se onnistuu kyllä, sillä sinne tulevia sävyjä ei ole muualla.

Katon ja puolipaneelien maalaamisen jälkeen käväisimme porukalla metsässä. Asunnon osto tuntuu koko ajan paremmalta ratkaisulta. Ympäristö on aivan mahtava ja asunto pintaremontin jälkeen vielä upeampi. Joihinkin naapureihin olemme myös tutustuneet. Tuntuvat kaikki käyneen kurkkimassa meidän ikkunoiden takana, koska niin asiantuntevasti tuli tänäänkin kommenttia sisälle näkyvyydestä ja lattialla olevista muoveista...

(Pohja)väriä pintaan

Tänään saimme paljon aikaiseksi. Kaikki tarvittavat pinnat on nyt kertaalleen pohjamaalattu! Katto pitää mennä vielä toiseen kertaan, mutta seinät näyttävät aika hyviltä tuolla yhdelläkin kerroksella. Meillä oli ylimääräistä työvoimaa, kun eräs ystävämme lupautui viettämään vapaailtansa meitä autellen. Kiitos avusta!

Päätimme sitten samalla vauhdilla maalata myös eteisen puolipaneelit. Tai oikeammin M päätti ja ilmoitti minulle puolivälissä urakkaa. Mutta hyvän näköiset niistä tuli, joten kelpaavat ne minullekin oikein hyvin. Samalla totesimme parin roiskeen jälkeen, että paneelien alla olevat listat olisivat turhan työläitä irroittaa, joten nekin saivat värityksen. Paneelien ja listojen lopullista sävyä en vielä tiedäkään.


Lisäksi olohuoneen seinistä on nyt tasoitettu ne kohdat, mitä ei ennen yhtenäistä väriä huomannut. Huomenna päästään hiomaan uudet pakkeliläiskät pois ja maalaamaan kyseiset kohdat, jonka jälkeen onkin enää jäljellä värittäminen oikean väriseksi pintamaalilla. Tarvitsee muuten käydä rautakaupassa hakemassa ne maalit. Remonttikaverilla/sisustuspäälliköllä pitäisi vähitellen siis olla selvillä käytettävä värimaailma.

Vihdoinkin edistystä!

Tuntuu että tänään saatiin tehtyä enemmän kuin tähän asti yhteensä. J meni kohteeseen jo aamusta ja laittoi suojaukset maalausta varten kohdalleen. Sitten hän käsitteli koko olohuoneen katon oksalakalla. Sen tehtävä on estää pihkan pursuminen oksanrei'istä maalipintaa pilaamaan.

Tulin itse perästä varhain iltapäivällä. Tela ja pensseli syyhyttivät sormia sen verran että oli pakko aukaista pohjamaalipönikkä. Maalia sutiin ja heilumaan! J aloitti telanvarressa ja maalasi paneelin sileät osat, ja minä tulin sudin kanssa perässä käsitellen paneelinvälit. Asento kohti kattoa oli taas kerrassaan lihaksistoa riemastuttava. Silmälasit piti käydä pesemässä tasaisin väliajoin pikku roiskeista. Suojuksiakin piti teipata seinään lisää kun en aina oikein pysynyt tarkoitetulla alueella.

Saatiin tämän päivän aikana pohjamaalattua olohuoneen katto ja seinät kaikki! Huoneen ilme muuttui paljon valoisammaksi katon myötä. Mutta yhtään valkoista seinää ei jätetä, sen vannon. Olen aina asunut valkoseinisissä tylsissä vuokra-asunnoissa, ja nyt saan revanssin.

Illalla J meni kurssille ja minä palasin hommiin pikkumestarin kanssa. Lakkasin ensin eteisen ja sitten makuuhuoneen oksanpaikat, ja tietysti myös itseni. Siinä ylöspäin killistellessäni kallistelin huomaamattani lakkapurkkia, ja kaadoin ainetta paidan kautta lattialle. Onneksi purkillinen riitti viimeisiinkin oksiin eikä tarvinnut lähteä ostamaan lisää.

Koira nauttii olostaan uudessa kodissa. Se laitetaan nykyisin takapihalle naruun ja se makoilee siellä tarkkaillen ympäristöään. Tänään olikin tarkkailtavaa: orava!


Juteltiin vähän yhden naapurin kanssa, vaikutti oikein mukavalta. Hän kertoi aikoneensa asua tuolla ehkä pari viikkoa, mutta jäikin sitten hiukan pidemmäksi aikaa - heillä tulee juuri viisitoista vuotta täyteen. Yhtiössä on lähinnä vanhempia ihmisiä, ei lapsia, mutta kai sukupolven on jossain vaiheessa pakko vaihtua. Tämä lähin naapurini ainakin vaikutti tykkäävän lapsista ja sanoi että lapsien ääntä on mukava kuulla.



Pikkumaalarikin pääsi telan varteen ja rullaili makuuhuoneen seinillä sitä vauhtia, että naama meni ihan pilkulliseksi. Huolehtiva äiti haki tällä kertaa ensin pyyhkeen eikä kameraa :)

Hartiat huutavat hoosiannaa

Hain pikku työnjohtajan päivähoidosta aiemmin, koska hän oli vielä toipilaana. Mentiin sitten ajoissa katsomaan mitä voitaisiin tehdä remontin eteen. Seinissä oli vielä jonkin verran tapetinresuja, joita irrottelin suurella pieteetillä. Voiko turhempaa hommaa ollakaan kuin rapsuttaa jotain postimerkin kokoisia paperinpaloja. Kokeilin myös pakkelointia, se olikin varsin hauskaa. Vanhat naulanpaikat ovat vajonneet ja täyttelin niitä, kuten myös joitain muita kuoppia. Seinät murenevat joistain paikoista pelottavasti, kuten eteisen oven listan alta lattianrajasta. Hioin myös J:n eilen pakkeloimat paikat tasaisiksi. J tuli bussilla paikalle ja laittoi vain hieman rikkinäisen keskuspölynimurin iskuun, ja siivosin kaikki erinäiset tapetinpalat ja epämääräiset murut pois lattialta muovien päältä, väleistä ja alta.

Levätessäni takapihalla huomasin että ruoho on polveen asti. Siispä etsin ruohonleikkurin lukon avaimen ja suoritin viikon hauistreenit lykkien laitetta takapihan yli ja ympäri. Olipa raskasta tottumattomalle. Olisi ehkä kannattanut tehdä se jo viime viikolla.

Mutta ei siinä vielä kaikki.

Varsinainen hiomishomma oli makuuhuoneen katto. Kunhan olimme havainneet unohtaneemme ylimääräisen jatkojohdon kotiin, piti makkariin laittaa sähköt jotta saimme hiireen voimia pesuhuoneen puolelta. J tarttui hiireen ja minä palikkaan ja aloitettiin huoneen vastakkaisista päistä. Argh! Putua tippui silmiin ja meni tukkaan ja suuhun ja ihan joka paikkaan. Havaitsin miellyttävimmäksi hinkata silmät kiinni, kapula liukui hyvin kourua pitkin katsomattakin.

Katto oli äärettömän kokoinen. Asento oli äärettömän hankala. Pöly oli äärettömän ärsyttävää. Työnjohtaja oli äärettömän yksinäinen oven toisella puolella. Välillä oli pakko mennä ulos leikkimään hippaa ettei olisi ihan tukehtunut. Jotenkin äärimmäisillä voimanponnistuksilla saimme kuitenkin homman hoidettua. Nyt sattuu selkään ja huomenna varmaan hartiat huutavat hoosiannaa.

Säästön hinta

Saimme ensimmäisen lukijapalautteen! Kuulemma se 120-karhea paperi on jopa parempaa lakan pinnan rikkomiseen kuin karkeammat. Siispä meillä ei olekaan mitään hätää ja sain viettää tämän päivän kattoa rapsutellen. Tai oikeammin hiomahiirelöiden. Kiitos vinkistä!

Muuten eivät uutiset olekaan niin hyviä. Remonttikaverit parantuivat kotona, joten työn edistyminen oli allekirjoittaneen hartioilla. Kirjaimellisesti. Tämä päivä meni kokonaisuudessaan eteisen ja olohuoneen katon läpikäymiseen. Pohjapiirustuksen mukaan tuli hiottua 22,4m² paneelikattoa ja sen kyllä huomaa istumatyöläisen hartoissa ja käsissä. Mutta nyt onkin enää makuuhuone jäljellä siltä osin. En ole ihan varma, oliko halvemman pohjamaalin valinta sittenkään oikea ratkaisu. Rahan puolesta olisimme voineet ostaa sen tarttuvamman version, mutta ajasta meillä on pulaa. Katon ylimääräiset työt vievät nyt puolitoista päivää.

Paneelien päällysosat menivät hyvin hiomahiirellä vedellen ja välikköjä varten löysin irroitetun listanpalasen, joka suorastaan kerjäsi hiomapaperia ympärilleen. Ratkaisu oli toimiva ja väliköt eivät tuottaneet minkäänlaista ongelmaa. Onneksi ei tarvinnut kuin rikkoa pinta. Jos olisi pitänyt hioa puuhun saakka, olisin luovuttanut ja mennyt lähikuppilaan kaljalle...

Illalla vietin vielä tovin seiniä tasoittaen ja löysin aika reippaasti vielä kiinni olevia tapetinpaloja. Ne täytyy ottaa irti kostuttamalla, sillä hiomapaperilla niiden irroittaminen veisi iän ja terveyden. Lisäksi remonttia kaipaavat kohdat lisääntyvät. Nyt kiinnitin huomiota olohuoneen ikkunoiden tiivisteisiin. Näyttäisivät nekin olevan alkuperäiset ja sen mukaisessa kunnossa. Kuuluukohan niiden vaihtaminen taloyhtiölle vai asukkaalle? Joka tapauksessa ne täytyy vaihtaa, sillä tuollaisena ne eivät estä ilman liikkeitä käytännössä mitenkään.

Purukumilla me paikkaamme sen...

Päivä alkoi aivan muissa merkeissä sairaan pikkumiehen vuoksi, joten pääsimme lähtemään kohteelle vasta joskus kolmen jälkeen. Rautakauppa oli auki, joten päätimme käydä hakemassa lisää tavaraa tuvan täytteeksi. Mukaan tarttui tällä kertaa pohjamaalia, saha ja hiomapalikka varustettuna 120:sellä hiomapaperirullalla käsinhiontaa varten. Arvoimme hetken aikaa maaliosastolla, sillä Tikkurilan mainosohjeet suosittelivat Otexia. Yhdeksän litran pönikkä sitä maksoi kuitenkin päälle satasen ja vieressä oli tarjoushintaan (22,90€) jotakin Sisä 2 -peruspohjamaalia. Myyjä kertoi halvemman kuitenkin käyvä oikein hyvin, jos vain rikomme kattolakan pinnan. Maalipesu oli tehnyt jo suurimman työn, joten katto tarvitsee enää kevyehkön hiomakäsittelyn. Kokeillessamme huomasimme kuitenkin, että ostamamme hiomapaperi oli liian hienoa. Onneksi hiomahiiren mukana tuli muutama eri karkeusluokkaa oleva paperi, joista 60 tai 80 alkoivat olemaan sopivia tarkoitukseen.



Tässä on ystävämme, herra pakkeli. Hän auttaa meitä piilott... korjaamaan kaikki vekit, mitä tuhotessamme saimme aikaiseksi. Sillä aikaa, kun M pesi viimeisenkin huoneen katon, minä tutustuin reikien peittelyn ihmeelliseen maailmaan. Tosin ensin tein vielä muutaman poraamalla proput sisään seiniin tai sitten irti, jos vain lähtivät. Aika mollukoita olivat ja jättivät hauskan kokoiset reiät seiniin. Juuri sellaiset, millä oli mukava harjoitella niiden peittämistä.

Kahdella lastalla pakkelin levittäminen onnistui melko tehokkaasti ja huomasin jopa melko pian, ettei pönttöä kannata pitää auki jatkuvasti. Mitään pikkuämpäriä meillä ei kuitenkaan ollut, joten kokeilin hiomamokkulaa jäljelle jääneisiin tapetinpaloihin. Lähtiväthän ne.

Makuuhuoneen kattopesu vaati hiukan ylimääräisiä voimanponnistuksia. Meidän piti päästä eroon yhdestä kaapinraadosta, joka melkein hajosi nostettaessa. Onneksemme saimme sen siirrettyä vähin vaurioin autokatokseen odottamaan seuraavaa peliliikettä ja M pääsi puhdistamaan kattoa. Kun hän oli valmis, lähdimme hyvin ansaitulle ruokatauolle.

Itse palasin vielä illalla leikkimään pakkelilastojen ja hiomavermeiden kanssa ja remonttikaverini jäivät hoitamaan toisiaan terveiksi. Hiomahiiri on todella tarpeellinen katon karhentamisessa, sillä sen kanssa saa jotain aikaiseksikin. Voinee johtua tosin paperin karheudesta... Käsipalikalla jatkoin tapettien poistelua ja epämääristen kohtien tasoittamista. Pakkelilla sitten hoitelin sellaiset kohdat, joihin ei tavaran poistaminen sopinut. Vielä jäi tasoiteltavaa, mutta ne ovat nyt huomisen murheita.

Yli puolet katosta pesty!

Tänään olikin sitten hiukan yksinäisempi päivä asunnolla, kun toinen puolisko oli hoitamassa sairasta pikkuremppamestaria. Tekijöiden vähyyttä kompensoi tosin se, että nyt ei tarvinnut lähteä ennen kahdeksaa pois iltatoimille. Siispä koira takakonttiin ja matkaan.

Perillä huomasin, että olohuoneen suojamuovit oli siirretty eteiseen. En viitsinyt alkaa siirtelemään niitä enää takaisin, koska lattiasuojaus on tarpeen taas eteisen kattoa maalatessa. Sen sijaan löysin suojamuovirullan patterin alta ja levitin uudet muovit koko olohuoneeseen. Suojalasit päähän ja tuju setti maalipesua ämpäriin. Työ eteni yllättävän vauhdikkaasti ja olinkin pian levittänyt tökötin koko huoneen kattoon. Nettiohjeiden mukaan aineen pitäisi antaa vaikuttaa, joten tässä oli hyvä hetki käyttää koira lenkillä. Ensin kuitenkin piti pestä välineet. Maalipesu haisee yhtä pahalta kuin koiran...ska.

Lenkki oli vauhdikas. Elukka sinkoili eri suuntiin kuin jojon päässä. Olisikohan metsässä sen ketun hajua, vai asuuko joka puussa orava?

Palattiin asunnolle, kun alkoi tulemaan kylmä. Ämpäriin puhdasta vettä ja halpispyyhe tikun nokkaan. Ei se vesi kauaa puhtaana pysynyt ja totesinkin viruttamisen kraanan alla olevan tehokkaampi keino saada rätti puhtaaksi. Pyyhkiminen vei jonkin verran kauemmin kuin levittäminen lähinnä liinan jatkuvan puhdistamisen vuoksi, mutta nyt on jäljellä enää makuuhuone tätä lajia.

Päivällä olin käynyt asunnolla erään itse talonsa rakentaneen ystävän kanssa. Hän antoi melkoisen ison pakkelipurkin ja ohjeita sen levittämiseen. Lisäksi kertoi vähän muitakin yleisiä ohjeita urakan seuraavaan vaiheeseen. Kiitos niistä! Seuraavana onkin sitten vuorossa seinässä olevien proppujen pois poraaminen ja seinien tasoitus. Ja katon kevyt läpikäynti hiomapaperilla... Ostoslistaan hiomapaperia ja pohjamaali.

Maalipesua

Eilen illalla päästiin ottamaan tuntumaa maalipesuun. Vanhat tummuneet kattopaneelit on siis tarkoitus pestä maalipesuaineella, hiaista pikkuisen jaksamisen mukaan, käsitellä oksalakalla ja pohjamaalilla ja lopuksi maalata vielä valkoisella.

Maalipesu oli jo hankittuna, mutta ostettiin vielä suojalasit ja rätin puuttuessa yksi pieni halpispyyhe loppupyyhintää varten. Eteisen madallettuun kattoon olisi yltänyt käsinkin, mutta laitettiin silti sudinpidennys kiinni.

Käsittely vaikutti sujuvan kätevästi. Testiliuosta riitti ja riitti, joten käsittelimme myös eteisen puolipaneelit.

Katosta irrotettiin siinä varmaan sen neljännesvuosisadan ollut laatikkomainen lamppu. Huoneiston ilme tulee kyllä niiiin päivittymään tälle vuosituhannelle :) Katosta tulee ihana kunhan se on valmis!

Eteisen paneelitkin tuntuivat vaalenevan hitusen käsittelyssä. Ainakin huuhtomisvesi meni aika mustaksi, kyllä vuosien mittaan pintaan tarttuu yhtä jos toista.

Eteisen uusi ilme on vielä avoinna. Siinä on monta pientä seinää, jotka voisi maalata jollain pirteällä värillä. Seinälevyt ovat tapetinpoiston jäljiltä aika kuoppaiset, ja voipi olla että kokeillaan eteiseen jotain hauskoja kuviomaalausjuttuja!

Pienin remonttimies sairastui viime yönä joten meidän pitää varmaan pärjätä vaan kahdestaan tänään.