Ulkounelma

 

Ehkä vielä tänä kesänä saamme istua iltaa lehtikuusilautojen päällä. Tai no, olen jo istunut näiden päällä, mutta ehkä näistä muodostuu terassin kansi jos oikein lujasti toivon.

***

If I wish really hard, maybe these Siberian Larch boards will transform themselves into a patio.

Hyviä kylppäriuutisia

Saatiin aamulla hyviä uutisia. Remppamies kävi katsomassa kosteuden ja se oli paljolta osin jo haihtunut, ja kosteimmassakin paikassa vain vähän yli raja-arvon. Vielä viikko ja sitä voi alkaa laittamaan! Mikä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy sittenkin päättää sisustus nyt viikonloppuna. Torstainahan lähdemme matkalle kohti Skotlantia ja ennen sitä täytyy olla selvät sävelet.

Kävimme katsomassa K-raudan ja Bauhausin valikoimia ja itse asiassa meillä taitaa olla nyt visio.

K-raudasta löytyi kaksi laattaa, joihin jäimme kiinni. Alemmassa kuvassa on tummanharmaa lattialaatta, joka muistuttaa puukuviota. Ylemmässä kuvassa näkyy "puukivi", laatta joka on tehty muistuttamaan haljennutta hirttä tai mitälie. Alemman kuvan yhdistelmään tulisi seinään pystyviivaksi puukiviraita. Sijoituspaikkaa pitää vielä miettiä, tuleeko se suoraan suihkulaitteen taakse vai johonkin muualle. Valkoiset kivetkin olivat mietinnöissä mukana.

Tänään taioimme valkoisen... valkoisemmaksi!

Eli katto sai toisen kerroksen pohjamaalia. Nyt alkaa näyttämään jo aika hyvältä, eikä vanha puunväri tunge enää esiin kovinkaan pahasti. Kun tuohon vielä vetää paneelimaalin, luulisi sen pysyvän hyvän näköisenä edes jonkin aikaa. Huonona puolena kyseinen toimenpide vaatii vielä yhden tai kaksi päivää kattoon tuijottelua ja hartioiden kiusaamista. Luultavasti lihakset tottuvat sitten, kun ei enää tarvitse kurotella...

Haimme tänään muutenkin maaleja. Hauskan värikkäitä ovat, kun purkkiin tehdystä reiästä katselee. Yritimme saada aikaiseksi vielä viime hetken säätämisen, mutta loppujen lopuksi pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassa. Värikartta-asiantuntija saa kertoa omalla puheenvuorollaan enemmän. Juuri ennen lähtöä huomasimme, että meillä pitäisi varmaankin olla jonkinlainen arvio maalattavista pinta-aloista. Siispä rullamitta käteen ja summittaisia senttimetrimääriä arpomaan. Parissa minuutissa saimme jonkinlaisen kuvan eri seinien ja katon aloista, joten nyt meillä pitäisi olla suurin piirtein oikea määrä kutakin väriä. Makuuhuonetta emme ehtineet mittailla, joten sen värit pitää hakea eri kerralla. Se onnistuu kyllä, sillä sinne tulevia sävyjä ei ole muualla.

Katon ja puolipaneelien maalaamisen jälkeen käväisimme porukalla metsässä. Asunnon osto tuntuu koko ajan paremmalta ratkaisulta. Ympäristö on aivan mahtava ja asunto pintaremontin jälkeen vielä upeampi. Joihinkin naapureihin olemme myös tutustuneet. Tuntuvat kaikki käyneen kurkkimassa meidän ikkunoiden takana, koska niin asiantuntevasti tuli tänäänkin kommenttia sisälle näkyvyydestä ja lattialla olevista muoveista...

Purukumilla me paikkaamme sen...

Päivä alkoi aivan muissa merkeissä sairaan pikkumiehen vuoksi, joten pääsimme lähtemään kohteelle vasta joskus kolmen jälkeen. Rautakauppa oli auki, joten päätimme käydä hakemassa lisää tavaraa tuvan täytteeksi. Mukaan tarttui tällä kertaa pohjamaalia, saha ja hiomapalikka varustettuna 120:sellä hiomapaperirullalla käsinhiontaa varten. Arvoimme hetken aikaa maaliosastolla, sillä Tikkurilan mainosohjeet suosittelivat Otexia. Yhdeksän litran pönikkä sitä maksoi kuitenkin päälle satasen ja vieressä oli tarjoushintaan (22,90€) jotakin Sisä 2 -peruspohjamaalia. Myyjä kertoi halvemman kuitenkin käyvä oikein hyvin, jos vain rikomme kattolakan pinnan. Maalipesu oli tehnyt jo suurimman työn, joten katto tarvitsee enää kevyehkön hiomakäsittelyn. Kokeillessamme huomasimme kuitenkin, että ostamamme hiomapaperi oli liian hienoa. Onneksi hiomahiiren mukana tuli muutama eri karkeusluokkaa oleva paperi, joista 60 tai 80 alkoivat olemaan sopivia tarkoitukseen.



Tässä on ystävämme, herra pakkeli. Hän auttaa meitä piilott... korjaamaan kaikki vekit, mitä tuhotessamme saimme aikaiseksi. Sillä aikaa, kun M pesi viimeisenkin huoneen katon, minä tutustuin reikien peittelyn ihmeelliseen maailmaan. Tosin ensin tein vielä muutaman poraamalla proput sisään seiniin tai sitten irti, jos vain lähtivät. Aika mollukoita olivat ja jättivät hauskan kokoiset reiät seiniin. Juuri sellaiset, millä oli mukava harjoitella niiden peittämistä.

Kahdella lastalla pakkelin levittäminen onnistui melko tehokkaasti ja huomasin jopa melko pian, ettei pönttöä kannata pitää auki jatkuvasti. Mitään pikkuämpäriä meillä ei kuitenkaan ollut, joten kokeilin hiomamokkulaa jäljelle jääneisiin tapetinpaloihin. Lähtiväthän ne.

Makuuhuoneen kattopesu vaati hiukan ylimääräisiä voimanponnistuksia. Meidän piti päästä eroon yhdestä kaapinraadosta, joka melkein hajosi nostettaessa. Onneksemme saimme sen siirrettyä vähin vaurioin autokatokseen odottamaan seuraavaa peliliikettä ja M pääsi puhdistamaan kattoa. Kun hän oli valmis, lähdimme hyvin ansaitulle ruokatauolle.

Itse palasin vielä illalla leikkimään pakkelilastojen ja hiomavermeiden kanssa ja remonttikaverini jäivät hoitamaan toisiaan terveiksi. Hiomahiiri on todella tarpeellinen katon karhentamisessa, sillä sen kanssa saa jotain aikaiseksikin. Voinee johtua tosin paperin karheudesta... Käsipalikalla jatkoin tapettien poistelua ja epämääristen kohtien tasoittamista. Pakkelilla sitten hoitelin sellaiset kohdat, joihin ei tavaran poistaminen sopinut. Vielä jäi tasoiteltavaa, mutta ne ovat nyt huomisen murheita.

Listoja, muovia ja yksi ongelmallinen loisteputki

Päivän tauon jälkeen jatkettiin siitä mihin jäätiin. Vein pojat uudelle asunnolle ja menin itse taas rautakauppaan shoppailemaan. Mukaan tarttui tällä kertaa pensseli, tela, tapettiharja, jatkovarsi, maalipesuainetta, mattoveitsi, tapetinpoistoainetta ja värilastuja.

Sitten itsekin pelipaikalle. Pojat olivat jo ahkeroineet muovirullan kanssa ja olohuoneen lattia oli suojattu. Poistettiin vielä muutama lista makuuhuoneesta ja siirryttiin sitten tarkastelemaan verholistaa. Senpä kiinnityksessä olikin tehty aikoinaan muutama hommaa hankaloittava juttu, joista J saa kertoa lisää.

Routakoira haukkui minut kun tulin kaupasta. Toivottavasti se ei nyt ala vahtia, kun se ei kerrostalossakaan ole sanonut koskaan mitään. Lenkkeily on kyllä ihanaa. Ollaan tehty vasta ihan lyhyitä kierroksia viereisessä metsässä, mutta ollaan jo ihan myytyjä luonnon läheisyydelle. Metsä alkaa ihan ulko-oven vierestä.

Remontti alkaa K-raudasta

Ostettiin asunto. Päätettiin tehdä sinne pintaremonttia, kaksi kädetöntä. Rivitalokolmiossamme on pikkupaloista tehty parketti, valkoiseksi maalattua lasikuitutapettia, puunvärinen paneelikatto, ripulinvärinen keittiötaso - ja puukiuas. Kiukaaseen ihastuimme, ja takapihaan. Pitkällisen internetintutkinnan jälkeen kävimme yhdessä ainoassa näytössä, eikä siihen muuta tarvittu. Hiukkasen mielenkiintoiseksi ostotapahtuman teki välittäjä, joka usutti myyjän hyväksymään kaksi tarjousta. Meidän tarjouksemme kuitenkin hyväksyttiin, toisen kohtalo jäi meille epäselväksi.

Remontoijan tie vie K-rautaan. Paneelikatto pitäisi maalata ja seinät myös. Vanha tapetti pitäisi saada pois, joskin olemme kuulleet että lasikuidulle ei kannata yrittää tehdä mitään, ainakaan poistaa. Aiomme alistaa sen(kin) maalitelan alle. Suunnitelmissa on sinistä keittiöön, violettia olohuoneeseen ja oranssia makuuhuoneeseen. Tai sitten jotain ihan muuta.

Rautakaupasta ostimme asiantuntevina ensimmäisenä jonkinlaisen sorkkaraudan tapaisen esineen listojen irroitusta varten, kulman, vatupassin ja työhanskat. Tunsimme itsemme jo melkein ammattilaisiksi. Tämä tunne katosi äkkiä pyöriessämme useammankin hetkisen ensin rakennuspuolella suojamuovia etsiskellen ja sitten maalipuolella maalipesua metsästäen. Raahasimme loppujen lopuksi mukaamme tappokokoisen rullan muovia, ei maalipesua. Avasimme kassalla jopa rakentajatilin, josta rastitettiin pinta-, keittiö- ja saunaremontit. Kaikkea saa kuvitella vielä tässä vaiheessa.

Uudessa kodissa on nyt muuten wc-paperia. Tärkeä yksityiskohta. Muistilistaan: tuo radio.

Leväytettyämme tuomamme tavarat pitkin pöytiä ja lattioita oli aika tarkastella työmaata ankarin silmin. Tuntui helpoimmalta päästä remontin makuun aloittamalla jostain pienestä eikä kovin tuhoisasta, joten aloimme repiä kattolistoja irti. J sai jo naulasta, kun unohdimme pitää toisemme ajan tasalla omista tekemisistä ja aikomuksista. Muistilistaan: älä repäise listaa irti kun toinen ei pidä siitä kiinni.

Sen jälkeen päätimme jakaa työt: toinen repii, toinen naputtaa nauloja listoista. Repiminen kävi rattoisasti, kokemattoman suorittama naputus ilman työpöytää aiheutti jo ensimmäisen kolon lattiaan. Muistilistaan: älä yritä lyödä naulaa parkettiin, edes pientä listanaulaa.

Listat irroitettuamme kävimme ihmettelemään sähköpatteria. Sen taakse pitäisi jotenkin päästä. Nostimme patterin paikoiltaan, mutta se oli tietenkin vielä johdolla kiinni seinässä. Myös patterin kiinnikkeet oli hyvin ruuvattu seinään. Asia tuotti päänvaivaa, kunnes paluumatkalla älysimme, ettei meidän tarvitse irroittaa koko romua - mehän emme aio tapetoida sen takaa! Hyvä kun suunnitelmat ovat molemmilla päivänselvinä. Joka tapauksessa, olematon ongelma ratkaistu!

Pimeys laskeutui kun lähdimme ulkoiluttamaan koiraa. Ihan hyvä alku, tuloksena kasa listanpätkiä lattialla. Mitähän tuhotaan seuraavaksi? Kivaa!