Ostettiin asunto. Päätettiin tehdä sinne pintaremonttia, kaksi kädetöntä. Rivitalokolmiossamme on pikkupaloista tehty parketti, valkoiseksi maalattua lasikuitutapettia, puunvärinen paneelikatto, ripulinvärinen keittiötaso - ja puukiuas. Kiukaaseen ihastuimme, ja takapihaan. Pitkällisen internetintutkinnan jälkeen kävimme yhdessä ainoassa näytössä, eikä siihen muuta tarvittu. Hiukkasen mielenkiintoiseksi ostotapahtuman teki välittäjä, joka usutti myyjän hyväksymään kaksi tarjousta. Meidän tarjouksemme kuitenkin hyväksyttiin, toisen kohtalo jäi meille epäselväksi.
Remontoijan tie vie K-rautaan. Paneelikatto pitäisi maalata ja seinät myös. Vanha tapetti pitäisi saada pois, joskin olemme kuulleet että lasikuidulle ei kannata yrittää tehdä mitään, ainakaan poistaa. Aiomme alistaa sen(kin) maalitelan alle. Suunnitelmissa on sinistä keittiöön, violettia olohuoneeseen ja oranssia makuuhuoneeseen. Tai sitten jotain ihan muuta.
Rautakaupasta ostimme asiantuntevina ensimmäisenä jonkinlaisen sorkkaraudan tapaisen esineen listojen irroitusta varten, kulman, vatupassin ja työhanskat. Tunsimme itsemme jo melkein ammattilaisiksi. Tämä tunne katosi äkkiä pyöriessämme useammankin hetkisen ensin rakennuspuolella suojamuovia etsiskellen ja sitten maalipuolella maalipesua metsästäen. Raahasimme loppujen lopuksi mukaamme tappokokoisen rullan muovia, ei maalipesua. Avasimme kassalla jopa rakentajatilin, josta rastitettiin pinta-, keittiö- ja saunaremontit. Kaikkea saa kuvitella vielä tässä vaiheessa.
Uudessa kodissa on nyt muuten wc-paperia. Tärkeä yksityiskohta. Muistilistaan: tuo radio.
Leväytettyämme tuomamme tavarat pitkin pöytiä ja lattioita oli aika tarkastella työmaata ankarin silmin. Tuntui helpoimmalta päästä remontin makuun aloittamalla jostain pienestä eikä kovin tuhoisasta, joten aloimme repiä kattolistoja irti. J sai jo naulasta, kun unohdimme pitää toisemme ajan tasalla omista tekemisistä ja aikomuksista. Muistilistaan: älä repäise listaa irti kun toinen ei pidä siitä kiinni.
Sen jälkeen päätimme jakaa työt: toinen repii, toinen naputtaa nauloja listoista. Repiminen kävi rattoisasti, kokemattoman suorittama naputus ilman työpöytää aiheutti jo ensimmäisen kolon lattiaan. Muistilistaan: älä yritä lyödä naulaa parkettiin, edes pientä listanaulaa.
Listat irroitettuamme kävimme ihmettelemään sähköpatteria. Sen taakse pitäisi jotenkin päästä. Nostimme patterin paikoiltaan, mutta se oli tietenkin vielä johdolla kiinni seinässä. Myös patterin kiinnikkeet oli hyvin ruuvattu seinään. Asia tuotti päänvaivaa, kunnes paluumatkalla älysimme, ettei meidän tarvitse irroittaa koko romua - mehän emme aio tapetoida sen takaa! Hyvä kun suunnitelmat ovat molemmilla päivänselvinä. Joka tapauksessa, olematon ongelma ratkaistu!
Pimeys laskeutui kun lähdimme ulkoiluttamaan koiraa. Ihan hyvä alku, tuloksena kasa listanpätkiä lattialla. Mitähän tuhotaan seuraavaksi? Kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!