Teki mieli lähteä töiden jälkeen metsään, jossa en ole ollut aikoihin. Kun asuimme keskustassa ja minulla oli vain porokoira, kävimme siellä usein. Ilmeisesti tarpeeksi usein, koska porokoira johdatti meitä varmoin ottein polkuja pitkin - sellaisiakin, joita en olisi itse enää osannut valita.
Tässä parivaljakko poseeraa mättäiden seassa.
Kauhukakarasta on tullut äidin kulta <3
VastaaPoistaIhanan oloista metsätunnelmaa...