Ruokabloggausta

Kuten vähän tuli ennustettua, ei täällä arki-iltaisin kerkiä oikein kuin etsiä jotakin syötävää ja menemään nukkumaan. Joten reipas kirjeenvaihtaja raportoi ruokakokemuksistaan.

Tiistaina oli jälleen vuorossa tuttujen tapaamista, joten ruokasuunnitelmaksi muodostui hiukan kauempana hotellilta oleva Sanlitun (三里屯) -niminen alue. Kyseisessä korttelissa on pahamaineisen kuuluisa juottolakatu, Sanlitun Lu (三里屯路), jonne länsimaiset turistit ahtautuvat, koska eivät muuta tiedä. Onneksi alueelta löytyy fiksumpaakin liiketilaa.

Matka toimistolta kesti metrolla puolitoista tuntia, mutta oli silti hyvä vaihtoehto. Toiset tuttavat olivat lähteneet samalle matkalle taksilla ja viettivät kaksi ja puoli tuntia ruuhkassa. Molemmat paikat ovat kuitenkin samalla puolella kaupunkia, joten toisella puolella asumista ja päivittäisiä työmatkoja sieltä ei uskalla oikein kuvitellakaan.

Ruokana oli japanilaista haute cuisinea, jonka tyylilajin nimen olen jo unohtanut. (Muokkaus: Nimi löytyi, se on teppanyaki) Kuitenkin homman ideana oli pöydän toisella puolella oleva kokki, joka valmisti kaiken tilatun suoraan silmien edessä. Valikoimassa oli syö-ja-juo-mitä-haluat tai sitten à la carte. Valitsimme luonnollisesti pakettihinnan, jolloin pääsimme kokeilemaan mahdollisimman montaa eri lajia ilman huolta loppulaskusta. Valikoima oli japanilaiseen tyyliin melko mereneläväkeskeistä, mutta valinnanvaraa riitti kyllä tarpeeksi melkein mihin tahansa makuun. Myös käden heiluttelu ja tarjoilijan (fúwùyuán, 服务员) huutelu kovaan ääneen alkaa luonnistua. Muuten ei tässä maassa saa palvelua.

Edessä kapea ruokailutila ja takana metallinen paistotaso, jossa kokki hääräsi

Keskiviikkona sitten päätin käydä kokeilemassa perinnetunnepaikan valkosipulinversonuudelit, enkä pettynyt. Maku oli edelleen yhtä hyvä kuin keväällä. Pieneksi plussaksi voisi laskea kuulumiset ruokatasavaltaan, jolloin maksukortti olisi käynyt, jos sitä olisi vaan tajunnut käyttää. Toisella laidalla pienenä miinuksena oli Wangfujingin tasavaltaruokalan mukainen käytäntö, että kolaa tai muutakaan limonaadia ei saanut koko paikasta. Pari chilinpalaa pureskeltua olisi juotavalle ollut kyllä käyttöä...

Ruoan jälkeen piti vielä varmistaa, että junnun suosikkiketjulla, Yippin Sanxiaolla (一品三笑), tosiaan oli ravintola lähistöllä. Löytyihän se.

Illalla maistui Broadchurch-sarjan päätösjakson kanssa vielä pieni herkkuhetki. Viimeinen leipomon hyllyssä ollut munakasleivos sekä pieni punaviinipullo. Kumpainenkin tuli tutuksi jo edellisellä reissulla, eivätkä pettäneet tälläkään kertaa.

Kevät Kiinassa

No niin, nyt luulen että Kiinan päiväkirja on valmis luettavaksi. Hypätkääpä siis kuvaa klikkaamalla toiselle puolelle maapalloa:

Kiinankielinen navigointi

Minulla on kännykässä ilmainen navigaattori ja latasin siihen mandariininkielisen selostuksen. Kauheasti se kälättää, mutten oikein saa tolkkua mitä se sanoo. Mi (米) tuntuu olevan metri, wǔbǎi mǐ on 500 metriä.

Ajattelinpa sitten etsiä netistä vähän navigointisanastoa, että tunnistaisin lisää sanoja kälätyksen seasta.

Käänny oikealle = 右边转弯 yòubiān zhuǎnwān tai 右拐 yòuguǎi
Käänny vasemmalle =  左边转弯 zuǒbiān zhuǎnwān tai 左拐 zuǒguǎi
Jatka suoraan = 一直走 yìzhízǒu
Liikenneympyrä = 环岛 huándǎo
U-käännös = 掉 头 diàotóu
jnk jälkeen = 然后 ránhòu
Liittymä = 出口 chūkǒu