Mies on aina halunnut näyttää minulle Vaasan saaristoa ja merenrantaa, joka siirtyy joka vuosi vähän kauemmaksi kutistaen Merenkurkkua sentti sentiltä.
Tällä viikolla toteutimme suunnitelman. Ajoimme Vaasan ohi, läpi Raippaluodon ja Björkön saarien ihan tien päähän asti. Siellä on musta näkötorni "Saltkaret" ja luontopolku sekä ihana rantakahvila nimeltä Café Salteriet.
Villien tyrnipensaiden ja villin näköisten ylämaanlehmien ihastelun jälkeen söimme kahvilassa omenapiirakat vaniljakastikkeen ja merellisten näkymien kera, ja hoidinpa vielä herkkuostoksemme ruotsiksi. Onneksi myyjä ei puhunut paikallista murretta, jota ei kukaan ulkopuolinen pysty ymmärtämään.
Ilta huipentui jalkapallo-otteluun, jonka kotijoukkue VPS valitettavasti meni häviämään.
***
We visited Vaasa and the coast where the land rises a bit each year. During the ice age there was a thick heavy ice coat over the area which pressed the land down, and now it's rising up again slowly.
There were a few huge but cute Highland Cows taking care of the grass near the water. We had some delicious apple pie with vanilla sauce at a café with a nice view of the sea.
In the evening there was a football match between Vaasa and Lahti which unfortunately didn't go very well for the local team.
