tiistaina, toukokuuta 04, 2010
Vessan ovi
Nyt olen ottanut ensimmäisen konkreettisen askelen kohti decoupageoitua vessan oven sisäpuolta. En todellakaan raaski käyttää vanhoja lehtiäni siihen, joten otin sivuista kopioita. Kopiot ovat vain ihan liian valkoisia, joten pitää keksiä joku keino vähän "vanhentaa" niitä. On olemassa jotain leimasinmusteita, joilla voi värjätä paperia, tai sitten ihan teepussilla. Tai ehkä jätän paperinipun joksikin päiväksi ulos sateeseen ;)
sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010
Puutarhapuuhia eli takapihan teurastusta
Pistetäänpä tähän pitemmittä puheitta aivan kamalia kuvia. Sanotaan optimistisesti tätä vaikka "ennen"-tilanteeksi.
Värinsä unohtaneet portaat ja laatat.
Puoleen alkuperäisestä trimmattu ryöpsähtänyt vuorimänty.
Ruohoton rinne.
Kukkapenkin arkeologiset jäänteet.
Paleoliittinen hautakumpu, vaiko ehkä toinen kukkapenkki.
Harottavaa puskaa on joka paikassa ja se hautoo allaan ja sisällään kymmenen sentin kerrosta mätäneviä lehtiä. Lisäksi viime talven lumet liiskasivat sen vaakasuoraksi.
Kompostorit, jotka eivät kompostoi.
Vinksahtaneet, kuolemanliukkaat kiviportaat.
Suojamuovi ei kumma kyllä ole maatunut pihan nurkasta talven aikana.
Vietiin pois kaikki katkomamme oksat ja haravoitiin koko piha, ja kyllä sitä lehti- ja ruohoputua riittikin. Naapurin piha jo viheriöi, meillä kaikki on harmaana. Mutta kun tarkemmin katsoi, löysi kyllä jo uutta kasvuakin:
Ja erityiskunniamaininnan ansaitsee raivauskaverini, joka palautti paleoliittisen kivikehän ansaitsemaansa loistoon:
Nyt sinne kelpaa istuttaa kukkasia, kunhan nämä raekuurot loppuisivat ja tulisi kunnon toukokuu!
Vietiin pois kaikki katkomamme oksat ja haravoitiin koko piha, ja kyllä sitä lehti- ja ruohoputua riittikin. Naapurin piha jo viheriöi, meillä kaikki on harmaana. Mutta kun tarkemmin katsoi, löysi kyllä jo uutta kasvuakin:
Ja erityiskunniamaininnan ansaitsee raivauskaverini, joka palautti paleoliittisen kivikehän ansaitsemaansa loistoon:
Nyt sinne kelpaa istuttaa kukkasia, kunhan nämä raekuurot loppuisivat ja tulisi kunnon toukokuu!
lauantaina, toukokuuta 01, 2010
Hyvästi, huhtikuu!
Ensi vuonna nähdään taas!
Torstaina piti taas olla juniorin mahataudin (onneksi varsin lyhytaikaisen) takia kotosalla. Perjantaiksi hän toipui ja pääsi osallistumaan päiväkodin maskeradiin ja knytkalasiin. Pingviinipuku mahtui vielä päälle. Minulla ei ole siitä yhtään kuvaa, mutta ilmeisesti päiväkodissa olivat ottaneet joitakin. En tiedä milloin niitä vanhemmille näytetään...
Perjantaiaamu alkoi varsin terävissä merkeissä. Otin tiskikoneesta koirien kuppeja, ja iskin kaksi sormea siinä vieressä pystyssä töröttäneeseen isoon veitseen. Katsoin veistä juuri sen kärjen suunnasta enkä siis nähnyt sitä ollenkaan. Auts! Haavat käyttösormissa kuuluvat kyllä arjen ärsyttävimpiin asioihin.
Olen ollut yskässä jo parisen viikkoa ja unet ovat olleet ikävän katkonaisia. Siispä vapunaattoilta meni koomassa maaten ja vielä hyvin aikaisin nukkumaan mennen. Sentään jaksettiin avata itsetehty simapullo, ja olipa se hyvää!
Tänään vappupäivänä käytiin keskustassa katsomassa fuksikulkuetta ja teekkarikastetta ja syömässä kreikkalaiset piirakat (josta tulikin mieleeni, että jämät ovat vieläkin laukussani). Sää oli tihkuinen, ei kovin kylmä, mutta pikkumies jotenkin onnistui sairastumaan ja kuume nousi. Onneksi saatiin hänelle kuitenkin ilmapallo ostettua.
Päästiin joka tapauksessa kokeilemaan grilliä ekaa kertaa! Se oli ylipäänsä ensimmäinen kerta kun näin sen toiminnassa, ja kyllä se makkarat hyvin lämmitti.
Seuraavaksi kutsuvat viinipullo ja sohva :)
Torstaina piti taas olla juniorin mahataudin (onneksi varsin lyhytaikaisen) takia kotosalla. Perjantaiksi hän toipui ja pääsi osallistumaan päiväkodin maskeradiin ja knytkalasiin. Pingviinipuku mahtui vielä päälle. Minulla ei ole siitä yhtään kuvaa, mutta ilmeisesti päiväkodissa olivat ottaneet joitakin. En tiedä milloin niitä vanhemmille näytetään...
Perjantaiaamu alkoi varsin terävissä merkeissä. Otin tiskikoneesta koirien kuppeja, ja iskin kaksi sormea siinä vieressä pystyssä töröttäneeseen isoon veitseen. Katsoin veistä juuri sen kärjen suunnasta enkä siis nähnyt sitä ollenkaan. Auts! Haavat käyttösormissa kuuluvat kyllä arjen ärsyttävimpiin asioihin.
Olen ollut yskässä jo parisen viikkoa ja unet ovat olleet ikävän katkonaisia. Siispä vapunaattoilta meni koomassa maaten ja vielä hyvin aikaisin nukkumaan mennen. Sentään jaksettiin avata itsetehty simapullo, ja olipa se hyvää!
Tänään vappupäivänä käytiin keskustassa katsomassa fuksikulkuetta ja teekkarikastetta ja syömässä kreikkalaiset piirakat (josta tulikin mieleeni, että jämät ovat vieläkin laukussani). Sää oli tihkuinen, ei kovin kylmä, mutta pikkumies jotenkin onnistui sairastumaan ja kuume nousi. Onneksi saatiin hänelle kuitenkin ilmapallo ostettua.
Päästiin joka tapauksessa kokeilemaan grilliä ekaa kertaa! Se oli ylipäänsä ensimmäinen kerta kun näin sen toiminnassa, ja kyllä se makkarat hyvin lämmitti.
Seuraavaksi kutsuvat viinipullo ja sohva :)
keskiviikkona, huhtikuuta 28, 2010
Igru!
Igru saapui itse asiassa jo eilen, mutta tänään vasta saimme haettua oikeat lisätarvikkeet herättääksemme sen henkiin. Igru on viralliselta nimeltään IGEPv2, mutta vain vieraat kutsuvat sitä siten. Se on löytö espanjalaisesta nettikaupasta ja kiersi läpi Euroopan vulkaanisia tuhkapilviä uhmaten autokatokseemme.
Tänään kävimme siis hakemassa Gigantista tv-yhdyskaapelin ja näppäimistön, joista jälkimmäinen ei sitten toiminutkaan. Kuva kylläkin näkyi hienosti, joten nyt voimme aina halutessamme ihastella Igrun taidokasta Poke-Linux-työpöytää, jolla emme pysty tekemään mitään. Vielä. Toisaalta minulla ei ole vielä hajuakaan, mihin haluaisin Igrua käyttää, joten asiat ovat ihan kunnossa.
Tänään kävimme siis hakemassa Gigantista tv-yhdyskaapelin ja näppäimistön, joista jälkimmäinen ei sitten toiminutkaan. Kuva kylläkin näkyi hienosti, joten nyt voimme aina halutessamme ihastella Igrun taidokasta Poke-Linux-työpöytää, jolla emme pysty tekemään mitään. Vielä. Toisaalta minulla ei ole vielä hajuakaan, mihin haluaisin Igrua käyttää, joten asiat ovat ihan kunnossa.
Jalokivimetsä: Derinkuyu
Olen lukemassa Alan Weismanin kirjaa The World Without Us, ja pääsin juuri eilen kohtaan, jossa kerrotaan Turkin Kappadokiassa olevasta maanalaisesta kaupungista Derinkuyusta. Kaupunki oli löydetty ihan sattumalta. Joku oli ilmeisesti vahingossa siivotessaan rikkonut luolatalossaan seinän ja huomannut, että seinän takana on salainen huone, ja sen takana toinen, ja niin edelleen. Tuhkakiveen oli kaiverrettu kokonainen suuri kaupunki!
Tässä blogiteksti samasta asiasta, ja paljon kuvia. Kiehtovaa.
Vähän tietoa Kappadokiasta.
Tässä blogiteksti samasta asiasta, ja paljon kuvia. Kiehtovaa.
Vähän tietoa Kappadokiasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
