Oman maan satoa

Hei tukkuhulinaa

Käytiin viikonloppuna katsomassa mitä lähistön kauppakeskittymän tukkupäivät tarjosivat. Päivä oli karsean jkuuma (kai tällaisen kesän jälkeen saa jo riittää?) ja melkein taju lähti tarjousteltoissa. Eipä ihan tyhjin käsin kuitenkaan kotiin lähdetty. Junnu katsoi muumishown

isäntä osti takin ja pyöräilykypärän ja minä pyöränlamppuja. Mistä tulikin mieleen, että pitää käydä hakemassa se junnun lamppu irti pyörästä. Kävimme tänään ensimmäistä (ja viimeistä?) kertaa kaikki yhdessä pyöräretkellä. Paitsi että isäntä juoksi koirien kanssa, kun pyöränsä on vielä korjaamatta. Koirat vetivät kipeän käden melkein irti ja sain itse taluttaa riiviöt kotiin. Junnu jaksoi kiertää lenkin hienosti ja vauhtiakin hänestä jo lähtee.

Luku- ja kirjoitustaito kunniaan

Omenoita ja luumuja

Nyt kun kissa on kotona ja kissatorni miltei valmiina, voi alkaa purkaa puhelimista ja kamerasta rästiin jääneitä kuvia. Tässä tunnelmapaloja Liedosta:

Ikuisuusprojekti nytkähti käyttövalmiiksi!

Tosin ei vielä täysin valmiiksi, mutta se ei tuntunut kissoja haittaavan.

Karkulainen tassutteli perjantaiaamuna takapihalle ihan itsekseen ja sisälle päästyään söi ruokalautaset tyhjiksi ja nukkui koko päivän. Ilmeisen rankka reissu siis.

Koska meillä on nyt taas kaksi kissaa, päätimme jatkaa niiden elintilalaajennosmökkiä, jos se vaikka lieventäisi karkuruuspyrkimyksiä. Lauantaina häkkyrä sai pari loikoilutasannetta ja tänään tarviketäydennyksen jälkeen loput tasanteet, lattian ja verkkokaton.

Hyllyt ovat puisia pihalaattoja, jotka on paloiteltu kolmeen osaan ja ruuvattu häkin seiniin mahdollisimman monesta nurkasta kulmaraudoilla. Hyvin kestivät ainakin ensikäytössä! Lattia on ulkosuojalla käsiteltyä lautaa.

Lievän alkuarastelun jälkeen molemmat uskalsivat tutustua uuteen tilaan. Sitten pitikin käydä koko häkkyrä läpi lattiasta kattoon ja kokeilla kaikki mahdolliset kohdat helpon karkureitin varalta. Sellaista ei vielä löytynyt, mutta tulevaisuus näyttää mitä päättäväisyydellä voi saada aikaan. Toistaiseksi kissat näyttävät viihtyvän.

Seuraavaksi on vuorossa vielä yhden kulkupuun kiinnittäminen, mutta se vaatii ensin mittailua, sahausta ja "ikisuosikkiamme" suojakäsittelyä. Lisäksi katto olisi hyvä saada paikalleen ennen syksyn suurempia sadekuuroja. Ostimme jo 1m x 1m pleksilevyn, joka pitäisi saada kiinnitettyä sen verran vinoon, että vesi valuisi siitä pois.