Eilen lähti ensin kaveri vanhempiensa mukaan (olivat juhlistaneet syntymäpäivää läpi koko yön - ihme että tässä iässä enää jaksaa sellaista! ja he ovat vielä meitä vanhempia :P ) ja sitten oma lapsonen isänsä mukaan. Talo hiljeni täydellisesti. Minä ahmin The Cloud Atlas -kirjaa (suom. Pilvikartasto), viimeinen tarina on vielä kesken. Harmittaa kun se loppuu, mutta jännittää onko viimeisillä sivuilla joku ovela koukku. Kirjan rakennehan on kuin maatuska, sisäkkäisiä tarinoita, joita seuraavan tarinan päähenkilö aina jotenkin lukee. Lopussa tarinat taas sulkeutuvat yksi toisensa jälkeen. Kirjasta on tehty elokuva, joka saapuu Suomeen VASTA ensi maaliskuussa.
Viime viikkoon mahtui yksi oikein huono uutinenkin. Irtisanottu ystävä sai lähteä koeajalla toisestakin firmasta. Tapaus on ikävän sotkuinen ja epäreilu.
Minulla alkaa tänä viikonloppuna opiskelu. Isäntä laittoi minut organisaatiokäyttäytymisen kurssille avoimessa yliopistossa. Hän on käynyt sen viime vuonna itse ja piti siitä niin paljon, että halusi minunkin käyvän sen. Psykologia ja ihmisten väliset suhteet kyllä kiinnostavat kovasti, ja uskon että kurssi on hyödyllinen ja kiintoisa. Opimme muun muassa ekstroverteistä ja introverteistä.
Työpaikalla minun pitäisi motivoida itseni käymään vuotuinen kehitys- ja tavoitekeskustelu. Ennen tapaamista pitäisi taistella usean työkalun kanssa, enkä millään jaksaisi, koska minulla ei tässä firmassa ole enää kehitystä eikä tavoitteita. Yritän vain jaksaa vuoden loppuun ja siirtää osaamiseni seuraavalle tekijälle.
Alla oleva kuva on Varalan liikuntaopistolta, jossa meillä oli työpaikan tiimipäivä. Osallistujat saivat kokeilla erilaisia urheilulajeja. Minä olin ryhmässä, joka kiipesi juomakorien päälle samalla korottaen koritornia ja laskeutui jyrkkää vuorenrinnettä alas köysien varassa. Olen todella korkeanpaikankammoinen, joten ylitin ja yllätin itseni täydellisesti suoriutumalla molemmista tehtävistä kunnialla. Pienen jännityksen ei pidä antaa estää hienojen kokemusten hankkimista!
