Postaus ruoasta - spagettinakit

Emme ole ruoka- ja kattausihmisiä, mutta yksi kirjoitus ruoasta täytyy tähän kohtaan ottaa.

Löysin hauskan idean nakkien läpi pujotetuista spageteista jostain blogista ja se jäi hautumaan. Viikko sitten huomasin että meillähän on nakkeja ja voisin kokeilla tehdä ipanalle hauskan aterian.

Spagettitikut siis työnnetään nakinpalasista läpi...

... ja lopputulos on aika hauska. Tosin alla olevasta kuvasta ei se tietenkään oikein näy. Mutta kuvitelkaa loput!

Linssilude

Kamerasta löytyi tällainen kaveri, jota on kuvailtu jo aikaa sitten. En tainnut esitellä häntä silloin, mutta tässä tulee:

Jonkinlainen hauska lude-ötökkä pomppi keittiön (hm, hiukan pölyisessä) lampussa ja loikki vähän muuallakin. Yritin hillitä kammoni ja yritin saada siitä tarkkaa kuvaa. Lopuksi isäntä vei sen rohkeasti pihalle.

Kuukiviä vai hypnoosia

Organisaatiokäyttäytymisen kurssilla opettajani mainitsi käyneensä NLP-koulutuksen ja käyttänytkin kyseisiä tekniikoita menestyksekkäästi tilanteessa sun toisessa. Olin kuullut kirjainyhdistelmän aiemminkin, mutta halusin ottaa lisää selvää aiheesta.

Tilasin ensimmäisenä Kindleeni edullisen perusteoksen aiheesta. Sitten aloin plärätä nettiä. Löysin paikkakunnalta yhden firman, joka järjestää koulutuksia (viikko 1570 euroa) ja yhden työväenopistokurssin. Löysin lopulta sitten myös edellämainitun firman järjestämän ilmaisen tutustumisillan aiheeseen.

(Tähän väliin asiaatuntemattomille tiedoksi, että NLP tulee sanoista neuro-linguistic programming. Asiasta voi googlettaa enemmän, lyhyesti kyse eräänlaisista mielen- ja tunteidenhallintatekniikoista, "aivojen käyttöohjeet".)

Tänään kävin istumassa kaksi tuntia yrittäjänaisten tiloissa ja kuuntelemassa kahta NLP-kouluttajaa. Saimme kuulla NLP:n historiasta ja millaisia tuloksia on saatu aikaan. Teimme itsekin pari rentoutumisharjoitusta. Session päätteeksi meillä oli mahdollisuus ilmoittautua tuleville kursseille.

Mies ei ole ihan varma meneekö NLP kuukivien ja energiakristallien kanssa hömppäosastolle vai ei. Minua aihepiiri kiinnostaa kovasti ja tekniikoista olisi tulevassa toivetyössäni koulutuksessa ja ihmisten käytöksen muuttamisessa varmasti hyötyä. Viikon peruskurssilla syvennytään lähinnä itseen, mutta sen perusteella voi pienimuotoisesti auttaa muitakin.

Kurssille osallistuminen jäi vielä mietintään. Luen ensin kirjan ja päätän sitten mitä teen.

Pitkä perjantai

Tästä päivästä tulee pitkä mutta mielenkiintoinen. Työpäivän jälkeen etsin oikean luentosalin ja aloitan Organisaatiokäyttäytyminen-kurssin avoimessa yliopistossa. Neljä viikonloppua asiaa siitä miten ihmiset käyttäytyvät ryhmässä ja miksi. Mies kävi kurssin viime vuonna osana johtajuusopintojaan ja halusi minunkin käyvän. Onko minulla muka jotain ongelmia tässä parisuhdeorganisaatiossamme vai :P No ei, kyllä asia minuakin kovasti kiinnostaa ja uskon että siitä voi olla käytännönkin hyötyä jatkossa.

Kuvaus avoimen yliopiston nettisivulta:

Sisältö:
Kurssilla tarkastellaan organisaatiokäyttäytymisen kenttää erityisesti yksilön ja itsensä johtamisen näkökulmasta. Näitä yksilötason tekijöitä ovat: arvot ja asenteet, tunteet ja tunneäly, persoonallisuus, kyvykkyys, motivointi, havainnointi, stressi ja työuupumus sekä yksilön urakehitys. Kurssilla käsitellään myös keskeiset johtamisteoriat. Lisäksi opiskelijat perehtyvät jonkin organisaatiokäyttäytymisen osa-alueen artikkeleihin ryhmätyönä.

Osaamistavoite:
Kurssin suoritettuaan opiskelija ymmärtää mitä organisaatiokäyttäytymisen laaja kenttä pitää sisällään ja syvällisesti yksilön käyttäytymistä ryhmässä ja organisaatiossa. Opiskelija kehittää myös itsetuntemus-, yhteistyö- ja esiintymistaitojaan kurssilla.

Opintojen jälkeen vaihde vapaalle kun on viimeinen lapseton ilta taas vähään aikaan. Suuntaamme keskustaan kuuntelemaan Heli Kajon keikkaa. Se on ollut suunnitelmissa jo vaikka miten pitkään, mutta nyt tähdet ovat oikeassa asennossa. Uskaltaisinko pyytää nimmarin :D (Kysymys taitaa pikemminkin olla, pysynkö hereillä niin pitkään...)

Ja aamulla taas opiskelemaan!

Menemisiä ja tulemisia

Lapsella oli ensimmäistä kertaa kaveri yökylässä viime viikonloppuna. Kaveri oli innoissaan lähdössä ulkoiluttamaan koiria joka välissä, oma lapsi olisi halunnut jäädä vain sisälle leikkimään. Käytiin saunan jälkeen pimeässä lähimetsikössä taskulamppuilemassa, se oli jännää. Kukaan ei kompastunut eikä eksynyt.

Eilen lähti ensin kaveri vanhempiensa mukaan (olivat juhlistaneet syntymäpäivää läpi koko yön - ihme että tässä iässä enää jaksaa sellaista! ja he ovat vielä meitä vanhempia :P ) ja sitten oma lapsonen isänsä mukaan. Talo hiljeni täydellisesti. Minä ahmin The Cloud Atlas -kirjaa (suom. Pilvikartasto), viimeinen tarina on vielä kesken. Harmittaa kun se loppuu, mutta jännittää onko viimeisillä sivuilla joku ovela koukku. Kirjan rakennehan on kuin maatuska, sisäkkäisiä tarinoita, joita seuraavan tarinan päähenkilö aina jotenkin lukee. Lopussa tarinat taas sulkeutuvat yksi toisensa jälkeen. Kirjasta on tehty elokuva, joka saapuu Suomeen VASTA ensi maaliskuussa.

Viime viikkoon mahtui yksi oikein huono uutinenkin. Irtisanottu ystävä sai lähteä koeajalla toisestakin firmasta. Tapaus on ikävän sotkuinen ja epäreilu.

Minulla alkaa tänä viikonloppuna opiskelu. Isäntä laittoi minut organisaatiokäyttäytymisen kurssille avoimessa yliopistossa. Hän on käynyt sen viime vuonna itse ja piti siitä niin paljon, että halusi minunkin käyvän sen. Psykologia ja ihmisten väliset suhteet kyllä kiinnostavat kovasti, ja uskon että kurssi on hyödyllinen ja kiintoisa. Opimme muun muassa ekstroverteistä ja introverteistä.

Työpaikalla minun pitäisi motivoida itseni käymään vuotuinen kehitys- ja tavoitekeskustelu. Ennen tapaamista pitäisi taistella usean työkalun kanssa, enkä millään jaksaisi, koska minulla ei tässä firmassa ole enää kehitystä eikä tavoitteita. Yritän vain jaksaa vuoden loppuun ja siirtää osaamiseni seuraavalle tekijälle.

Alla oleva kuva on Varalan liikuntaopistolta, jossa meillä oli työpaikan tiimipäivä. Osallistujat saivat kokeilla erilaisia urheilulajeja. Minä olin ryhmässä, joka kiipesi juomakorien päälle samalla korottaen koritornia ja laskeutui jyrkkää vuorenrinnettä alas köysien varassa. Olen todella korkeanpaikankammoinen, joten ylitin ja yllätin itseni täydellisesti suoriutumalla molemmista tehtävistä kunnialla. Pienen jännityksen ei pidä antaa estää  hienojen kokemusten hankkimista!