Blue Helena

Lomaviikkoni huipentui hyvän työntekijän tyypilliseen lomaflunssaan, joka ei olisi voinut tulla juuri huonompaan aikaan. Perjantaina oli organisaatiokäyttäytymisen kurssin viimeinen luento ja lauantaina kaikkien ryhmien esitykset. Heitin panadolit kitusiin kumpanakin päivänä ja sorruin jopa kahviin ja kaakaoon. Onneksi ryhmäni muut jäsenet hölöttivät niin pitkään, ettei minun tarvinnut sanoa jopa mitään.

Vaikka aiheemme on mielenkiintoinen, ryhmätyöstä ei ole tullut oikein jees-fiilistä. Esimerkkinä lauantain lounas, jolloin ryhmän muut neljä jäsentä menivät neljän hengen pöytään ja minä en siihen enää mahtunut. En oikein tiedä mitä aikuiset ihmiset ajattelevat noin tehdessään. Meidän pitäisi tehdä yhdessä vielä 20 sivua pitkä raportti aiheesta, ja motivaationi on vähän heikohko.

Sunnuntai ollaankin oltu laiskoina. Isäntä, joka ei ole ihan täydessä terässä hänkään, käytti sentään vähän koiria ulkona ja teki meille hyvää ruokaa, mutta muuten pelasimme Syberiaa. Saimme ensimmäisen pelin pelattua läpi ja aloitimme toisen. Seikkailupelit ovat ihan lemppareitani: parhaimmillaan hienoja maisemia, mielenkiintoinen juoni ja sopivan vaikeita pulmia ratkottavaksi omaan tahtiin.

Blue Helena on muuten se drinkki, joka piti entiselle laulajatähdelle Helena Romanskille sekoittaa, jotta hän saisi äänensä takaisin. Näin se tehtiin pelissä: 1 osa votkaa, 1 osa sinistä curacaota, hunajaa, limettiä ja jääpaloja. Ja katsos, sellainen näyttää olevan oikeastikin olemassa!

P.S. Hahah, eikös olekin hienosti sävyjen mukaan stailattu kuva myynnissä olevasta junnun vanhasta maastotoppapuvusta:

Iloista syntymäpäivää minulle!

Tulossa hyvää musiikkia ja etumaksuna namisuklaata rakkaalta mieheltä :)

Kerroin junnulle viikolla että minulla on perjantaina synttärit. Hänen naamansa muuttui ihan myrtsiksi ja kysyin syytä. - No sitten tänne tulee kamalasti jotain ihmisiä! Lohdutin, etten järjestä juhlia, ollaan ihan rauhassa. Introvertti poikaseni...

Eilen paistoi aurinko

Kummallista miten iso merkitys auringolla on elämään. En nyt tarkoita sitä, että ilman lähitähtemme valoa ja lämpöä ei maapallolla olisi elämää, vaan sitä, että sateisena päivänä mielikin on jotenkin samea ja suttuinen, ja auringon paistaessa ryhti kohenee ja ajatukset kirkastuvat.

Eilen paistoi aurinko, ja halusin ottaa kuvia. Minun ei tarvinnut mennä viittäkymmentä metriä kauemmaksi ulko-ovestamme.

Minusta näytti kovasti siltä, että angervopensas on tekemässä uusia lehtiä. Semmoista joulunodotusta!

Pikapäivitys

Sunnuntai-iltainen pikapäivitys:

• selvisin torstain matkustushässäkästä erinomaisesti, joskaan en oikein tiennyt olisiko minun lähijunassa pitänyt leimata lippuni tai näyttää se jollekin
• minulla oli tänään koiralenkillä kaulassa koristevaloketju ja hohdin pimeässä loistavasti
• ensi viikko on lomaa, joskin joka aamu täytyy herätä ihan normaaliin aikaan, koska harjoittelemme junnun kanssa taas bussilla matkustamista. Upeaa (not)

Tällä mennään, nyt iltapesulle!

Varsinainen maailmanmatkaaja

Tässä taustaa: Minulla ei ole suuntavaistoa. Eksyn aina, siis ihan aina. Jos en ole varma kumpaan suuntaan tulisi kääntyä, käännyn poikkeuksetta väärään suuntaan. En löydä perille.

Torstaina minun pitäisi seikkailla täältä Pirkanmaan syrämmestä Pitäjänmäkeen saakka kuulemaan mielenkiintoisia eläinkoulutusluentoja. Heti kun ajattelenkin asiaa, täytyy juosta vessaan. Stressimaha, nääs.

Varasin juuri junalipun Pasilan kautta Valimon asemalle ja takaisin. Jännittää ihan pirusti löydänkö Pasilassa oikean raiteen. Olen tehnyt tarkkoja taustatutkimuksia ja löytänyt tiedon, että A-juna lähtisi raiteelta 8. Jos eksyn ja myöhästyn, voinkohan käyttää lippuani seuraavassa junassa? En tiedä, paras olla myöhästymättä.

By junafani (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], via Wikimedia Commons

Yritän saada voimaa siitä tiedosta, että olen selviytynyt pienen lapsen kanssa lentäen Heathrowhun ja sieltä eteenpäin bussilla. En eksynyt enkä myöhästynyt mistään. Kyllä minä Valimotielle selviän. Ehkä!