Kaksi vuotta, eikä suotta

Kaksi vuotta sitten tulin maalikaupasta sinistä väriä sisältävän pönikän kanssa ja männynväri muuttui sinivalkoiseksi. Niin ainakin pönikän pohjassa olevan tarran päivämäärästä voi päätellä.

Kolmen oven maalaus näytti käyneen voimille ja projekti uuvahti siihen.

Kunnes tänään irrotin seuraavat ovet ja teippasin ja maalasin ne.

Olen sutinut pohjamaalia keittiön kaapinoviin aina kun sutiin on jäänyt jäljelle jotain muusta projektista, ja vähitellen ne ovatkin tulleet pohjamaalatuiksi. Sininen värikään ei ollut kokonaan kuivahtanut tässä tauon aikana, ja pienen vesitilkan avulla se virkistyi käyttökuntoon.

Tässä villi keittiömme:

Eiku se olikin kesy kissamme. Tässä siis:

Oikeanpuoleisin alakaappi on maalattu täysin muista kaapeista telaan jääneellä maalilla ja suojaamatta teippauksin valkoisia raitoja. Onneksi siniset roiskeet lähtivät hyvin märällä rätillä kiiltävästä valkoisesta (jonka olin maalannut joskus paljon aiemmin kiiltävällä jämämaalilla).

Telassa oli niin paljon sinistä että jatkoin vielä toisellekin puolelle. Ja yksi pallukkakin sai väriä.

Pallukoiden kanssa meinasi mennä hermo, kun toisen maalausta varten poistamani kahvan kiinnitysruuvi katosi jonnekin urakan aikana. Mies löysi onneksi toisen vastaavan ruuvin ja saimme pallukan paikoillensa.

***

I finally continued the kitchen painting project which was started two years ago. The rest will be painted in 2015.

Kuolleen rinteen viheriöitys

Kuumuudesta huolimatta...

... olimme tosi ahkeria takapihalla.

Tämä oli lähtötilanne.

Ruskean rutikuivan rinteen peitoksi ostimme kivoja kivikkokasveja...

...ja pari isompaa perennaa turveharkoilla porrastettuina.

Saa nähdä minkä värisiä kukkia tämä unikko meille näyttää.

Ta-daa, vähän eri näköinen! Vielä on tilaa muutamalle kukkaselle.

Narupallokoira taustallaan eräs vielä toteutumaton projekti.

Valtava raparperi ja pimeässä hohtavat pallot

Naapurin pihalta karanneet kukat

Isäntä grillasi tänään ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Hyvää tuli!

***

We greenified a brown part of our back yard today with some new plants. And we had this summer's first bbq food today.

Tulevaisuus tarvitsee korjaamista

Oletteko kuulleet tuotteesta nimeltä sugru? En minäkään ollut, mutta löysin heidän sivuilleen muistaakseni jonkin linkin kautta, jossa kehuttiin heidän tarinaansa. (Nykyäänhän kaikilla yrityksillä ja tuotteilla pitää olla tarina.) Olen utelias ja niinpä päädyin lukemaan sugrusta.

Sugru on muovailuvahaa, joka kovettuu ja liimautuu 24 tunnissa. Se kestää kuumaa ja kylmää, se on astianpesukoneenkestävä ja sähköä eristävä, ja sitä saa useissa eri väreissä. Sillä voi korjata ja kustomoida melkein mitä vain. Täytyihän sitä tilata yksi setti. (Ihan itse maksoin.)

Eilen avasimme valkoisen pakkauksen. Pääasiallinen fiksauskohteemme oli suihkun avausnuppi. Se on niin tasainen ja liukas, että saippuaisilla käsillä ei suihkua tahdo saada päälle. Laitoin siihen kolme pientä sugrumatoa antamaan vähän sormensijaa.

Sugrumassaa jäi vielä paljon jäljelle, joten piti äkkiä päättää mihin sen käytämme. Massaa voi muovailla 30 minuutin ajan.

Tein kännykkään kolhaisusuojat...

...ja pojan läpyköihin pehmennystä.

Jälkiviisaana voin kertoa, että yksi kännykän kulmista lähti irti melkein heti, kun en voinut jättää sitä kuivumaan rauhassa. Kävimme nimittäin katsomassa Suomi - Valko-Venäjä -jalkapallopelin ja puhelin tuli yhdessä kohdassa matkaa nykäistyä epävarovasti laukusta. Täytyy tehdä siihen uusi kulma kunhan sugrutamme jotain muuta. Kolme muuta kulmaa ovat pysyneet hienosti ja suihkunkin fiksaus kesti jo ensimmäiset suihkuttelut.

***

I bought some new interesting sugru stuff and tried it on our shower handle and some other things. Seems to work fine!

Raparperipiirakka kotitalousopettajan kiusaksi

Seiskaluokalla uutena aineena alkoi kotitalous. Piti opetella laittamaan erilaisia ruokalajeja ja pitämään keittiö ja koti puhtaana. Minulla oli kotitalousopettaja h*lvetistä. Jos ei ihan pääpiru, niin se seuraava. Opetusmetodeina hänellä oli pilkka ja naureskelu, johon rakkaat luokkatoverini mieluusti yhtyivät. En osannut rikkoa munaa. En myöskään tiennyt pitääkö uuninpesuaine pyyhkiä uunista pois. En ollut koskaan tehnyt keittiössä mitään, koska äitini oli niitä ihmisiä, jotka tekevät mieluummin itse nopeammin kuin opastavat tumpeloa. (Tiedän nyt miten helppo siihen on syyllistyä, kun on oma "tumpelo" talossa.)

Näiden kokemuksien myötä tulin täydellisen vakuuttuneeksi omasta osaamattomuudestani jokaisessa ruuanlaittoon liittyvässä asiassa. Pysyttelin keittiöstä niin kaukana kuin pystyin, ja annoin ex-mieheni hoitaa enimmät kokkailut. (Minun täytyy kyllä myöntää, että maustepippurilla suurustettu jauhelihakastikkeeni ei ehkä ollut oikeastikaan kovin hyvää.)

Parikymmentä vuotta seiskaluokan painajaisten jälkeen minun täytyi elämäntilanteen muutoksen myötä alkaa kokkailla enemmän itsekin. Resepti reseptiltä sain itseluottamusta. Tuotoksiani pystyi syömään ja joitakin jopa kehuttiin.

Olen nyt profiloitunut ansiokkaaksi sörsselistiksi. En laita mitään millä on hieno ranskalainen nimi, mutta osaan tehdä kaikenlaista hyvää arkiruokaa, joka muhii kasarissa tai uunissa. Ja tänään tein syötävän ja jopa vietävän hyvää raparperipiirakkaa tällä reseptillä. Siitäs sait, kotsanopettaja. Minustakin tuli ruoanlaittaja, sinusta huolimatta.

Kello puoli kymmenen takapihakuvat

Kuuma on, kuten muuallakin. Silti rehkittiin vähän takapihalla.

Tuleva terassialue tulee olemaan hitusen isompi kuin vanha patio, joten sivusta piti kaivella ylös vanhoja kivilaattoja. Laitoin ne tuohon askelkiviksi odottelemaan uutta elämää. Astuin jo yhden päälle niin että se keikkasi ja raapaisi nilkkaan, mokoma.

Varsinaisten laajennostöiden osalta saimme aikaan yhden tutkintakuopan. Hiekka-alueen vierestä pitäisi kaivaa maata pois ja laittaa siihen puolisen kuutiota uutta hiekkaa.

Saniaiset rynnnistävät keväisin mullan alta ihan uskomatonta vauhtia. Joskus voisi tehdä sellaisen timelapse-elokuvan, ottaa yhden kuvan päivässä ja toistaa filmi normaalivauhtia. Tulisi hauska.

Kukkapenkkini vieressä kasvaa minimaalisia luonnonkukkia! Eihän näitä henno edes nyppiä pois.

Nam, jollekulle on maistunut luumupuun lehti.

Vuorimännyn alainen autiomaa. Mitähän tähän rinteeseen keksisi? Isäntä uhkailee kaataa koko männyn. Minusta se on hauska, vähän kuin noidan kämmen.

Jonkun pienen metsästysmaatko tässä ovat vaiko jonkun tuholaisen verkko? Tämä antiviherpeukalo ei tiedä.

Villiviinin nopeus ihmetyttää yhtä lailla. Joka syksy se hylkää hyvät tuuheat kasvustonsa ja jättää ne meidän revittäväksemme ja putsattavaksemme. Keväällä se nousee taas ja kasvaa miltei silmissä. Ihme kasvi.

Tämä on väristä huolimatta basilikaa. Violetti muunnos oli minulle ihan uusi ilmestys, mutta hyvältä se silti maistuu.

Tällaisen kesäkuvan sain terveisinä junnun isältä. Hän on laittanut lapsiraukan jäätymään järveen! Tai eipä taida järvivesi tosiaankaan enää kylmää olla, sen verran hellettä pitänyt... Minulle tosin vesi on tarpeeksi lämmintä yhdessä tietyssä pienessä järvessä kun lämpöä on ollut tarpeeksi monta viikkoa. Muuten kualen.