Piti mennä vain nopeasti ruokaostoksille, kun jääkaappi kumotti tyhjyyttään. Kaupan sisääntulossa oli nainen myyntipöydän takana, pöydällä iso kasa erilaisia tyynynpäällisiä. Kiinnostuin niistä ja menin katsomaan.
Nainen myi miniänsä tekemiä tyynyliinoja vitosen kappale. Niitä oli vaikka minkä värisiä, maalaisromanttisia, modernin raidallisia, oli palloja, pitsiä, you name it. Olisin mielelläni katsellut niitä rauhassa, mutta täti oli päättänyt saada jonkun myytyä minulle. Hän esitteli minulle yksitellen melkein joka ikisen, uteli millaisesta tykkään, kehui jokaisen mallia ja väriä. Välillä kehotti katselemaan niitä rauhassa, täytyyhän niihin tutustua, muttei jaksanut odotella viittä sekuntia pitempään vaan myyntipuhe jatkui taas.
Olisin kyllä voinut ostaa useammankin, mutta lompakossa sattui olemaan vain vitonen. Nappasin sillä mukaan seuraavan ompeluksen.
