Kolme vuotta kadonneita hetkiä

Eilen tämä sähköinen kotipäiväkirjamme täytti kolme vuotta. Kolme vuotta sitten ostimme rivitalon päätyhuoneiston, josta tuli ensinäkemältä hyvät fiilikset, ja muutimme yhteen muodostaen uusperheen.

Sen jälkeen täällä on maalattu, maalattu vähän lisää, saunottu, vaihdettu listat, naurettu, kiinnitetty koukkuja, hyllyjä ja tauluja, itketty, saatu karvaista perheenlisäystä, syöty hyvin, pesty pyykkiä, kuopsuteltu takapihalla, nautittu metsäntuoksusta (ja siivottu jatkuvasti satavia männynneulasia), sotkettu, järjestelty, siivottu, ja viimeisimpänä saavutuksena saatu lapsonen koulutielle.

Lastenjuhlien suunnittelu on hauskaa - NOT

Junnu on täyttänyt jo seitsemän, eikä hänellä ole koskaan ollut varsinaisia lastensynttäreitä. Viime vuonna kutsuttiin harjoituksen vuoksi kolme, mutta kaksi heistä tuli äitinsä luku- tai ajatusvihreen takia jo edellisenä päivänä. Ei siinä mitään, lähikauppaan herkkuja hakemaan ja saatiin bileet pystyyn kuitenkin.

Syntymäpäivä on heinäkuussa, jolloin kaikki ovat lomalla, joten oikea päivä on juhlimiseen varsin väärä päivä. Tänä vuonna synttäreitä on mietitty jo kauan ja hartaasti. Olen surkea juhlanjärjestäjä (itsekritiikkiä on varmaan vähän liikaa) ja tämä on suuren stressin aihe. Hop Loppia on pyöritelty, mutta se on toisaalta tuttu jo monista muista synttäreistä. Ahdistaa vähän ajatus siitä, että juhlia vertailtaisiin ja mietittäisiin kenellä on hienoimmat. Toivottavasti näin ei vielä (tai koskaan) ole.

Päätettiin tässä sitten muutama päivä sitten, että järjestetään synttärit kuitenkin kotona. Teemaksi ehdotin poikien rakastamaa Beybladea. (Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että kyseessä on eräänlainen koottava hyrrä, jolla voi taistella muita hyrriä vastaan koveralla areenalla tai missä vain. Ensin pysähtynyt häviää.) Järjestäisimme Beyblade-turnauksen tähän tyyliin (oops, linkki antaa nyt DNS-erroria).

Tein hienon kutsun ja lähetin sen aamulla kaikille luokan poikien äideille. Ja eikös yhden lähimmän kaverin äiti vastaa heti että samana päivänä on jalkapalloturnaus! Voi äh. No, ei auta kuin odotella, mitä muut vastaavat. Ehkä b-turnausta pystyy siirtämään. Toivottavasti en tuota suurta pettymystä junnulle tämän kanssa :(

1400 kirjaa vihkon koossa

Sain taannoin töistä muutamia palkintopisteitä ja ostin niillä palkintokaupasta Amazonin Kindle-lukulaitteen. Se on pienen tablettitietokoneen kokoinen kapine, jonka muistiin mahtuu 1400 kirjaa. Koska se käyttää ruudussaan "sähköistä paperia" eikä samanlaista valaistua näyttöä kuin tableteissa tai puhelimissa, se käyttää hyvin vähän sähköä - se tarvitsee virtaa vain silloin, kun sivu vaihtuu. Lataaminen kerran kuussa riittää hyvin.

Juho Mäkinen on koonnut viime vuoden lopussa blogisivulleen suomenkielisen tietopaketin Kindlestä.

En ole vielä selvittänyt saako siihen ilmaiseksi suomenkielisiä kirjoja. Sen sijaan Amazonin verkkokaupasta löytyi paljon ilmaista englanninkielistä luettavaa. Parhaillaan meillä junnun kanssa on menossa "The Wonderful Wizard of Oz", jota käännän hänelle suomeksi samalla kun luen itsekin. Kyseinen klassikko on nimittäin jäänyt itseltänikin vallan lukematta! Muistan nähneeni pienenä siitä tehdyn elokuvan, jossa oli tinamies ja leijona. Se oli jotenkin jännä ja vähän ahdistavakin muisto siitä jäi, joten nyt on aika vihdoin päästä traumoista ja lukea onnellinen loppu tarinalle :)

Oma arvioni laitteesta yhden kirjan lukemisen jälkeen on seuraava:

• laite on kevyt, mutta hieman hankala pitää tukevasti kädessä esim. selällään lukiessa - painan helposti vahingossa laitteen kyljissä olevia sivunvaihtonappuloita
• kirjojen lataaminen erityisesti Amazonista on sietämättömän helppoa: kun olet kerran rekisteröitynyt, saat haluamasi kirjan laitteeseen nettisivulla yhden napin klikkauksella
• kosketusnäyttöihin tottuneena oli hankala alkaa siirtää kursoria nuolinäppäimillä (laitteesta on tosin olemassa myös kosketusversio)
• laitteeseen integroidut sanakirjat ovat todella kätevät: siirrä kursori oudon sanan kohdalle, niin saat selityksen heti
• "sivut" muistuttavat hyvin paljon kirjan sivuja, ne eivät loista ja rasita silmiä

Kirjojen suurena ystävänä minun on kuitenkin tunnustettava, että vaikka saisin kaikki omistamani kirjat siirrettyä Kindleen, minun olisi silti vaikea luopua paperiversioista!

Rautakin taipuu miehen eessä

...tai ainakin käsissä. Hän yrittää saada valmiiksi kaidetta/jalanlepuutuspaikkaa saunaan, mutta kuuleman mukaan kaikki ei mene ihan kuten oli tarkoitus. Nyt hän syö hermohapankorppua otsalamppu päässä.

Etsytilaus

Tein ensimmäisen tilauksen Etsystä, vähän jännittää miten siinä käy ja milloin tuotteet tulevat. Toivottavasti ennen joulua.

Ja mitäpä tilasin? Kaksi Chalk Ink -liitutussia, valkoisen ja vihreän. Kunhan ne saan, kirjoittelen joka paikkaan nasevia iskulauseita ja muita merkintöjä.