Pitkä perjantai

Tästä päivästä tulee pitkä mutta mielenkiintoinen. Työpäivän jälkeen etsin oikean luentosalin ja aloitan Organisaatiokäyttäytyminen-kurssin avoimessa yliopistossa. Neljä viikonloppua asiaa siitä miten ihmiset käyttäytyvät ryhmässä ja miksi. Mies kävi kurssin viime vuonna osana johtajuusopintojaan ja halusi minunkin käyvän. Onko minulla muka jotain ongelmia tässä parisuhdeorganisaatiossamme vai :P No ei, kyllä asia minuakin kovasti kiinnostaa ja uskon että siitä voi olla käytännönkin hyötyä jatkossa.

Kuvaus avoimen yliopiston nettisivulta:

Sisältö:
Kurssilla tarkastellaan organisaatiokäyttäytymisen kenttää erityisesti yksilön ja itsensä johtamisen näkökulmasta. Näitä yksilötason tekijöitä ovat: arvot ja asenteet, tunteet ja tunneäly, persoonallisuus, kyvykkyys, motivointi, havainnointi, stressi ja työuupumus sekä yksilön urakehitys. Kurssilla käsitellään myös keskeiset johtamisteoriat. Lisäksi opiskelijat perehtyvät jonkin organisaatiokäyttäytymisen osa-alueen artikkeleihin ryhmätyönä.

Osaamistavoite:
Kurssin suoritettuaan opiskelija ymmärtää mitä organisaatiokäyttäytymisen laaja kenttä pitää sisällään ja syvällisesti yksilön käyttäytymistä ryhmässä ja organisaatiossa. Opiskelija kehittää myös itsetuntemus-, yhteistyö- ja esiintymistaitojaan kurssilla.

Opintojen jälkeen vaihde vapaalle kun on viimeinen lapseton ilta taas vähään aikaan. Suuntaamme keskustaan kuuntelemaan Heli Kajon keikkaa. Se on ollut suunnitelmissa jo vaikka miten pitkään, mutta nyt tähdet ovat oikeassa asennossa. Uskaltaisinko pyytää nimmarin :D (Kysymys taitaa pikemminkin olla, pysynkö hereillä niin pitkään...)

Ja aamulla taas opiskelemaan!

Menemisiä ja tulemisia

Lapsella oli ensimmäistä kertaa kaveri yökylässä viime viikonloppuna. Kaveri oli innoissaan lähdössä ulkoiluttamaan koiria joka välissä, oma lapsi olisi halunnut jäädä vain sisälle leikkimään. Käytiin saunan jälkeen pimeässä lähimetsikössä taskulamppuilemassa, se oli jännää. Kukaan ei kompastunut eikä eksynyt.

Eilen lähti ensin kaveri vanhempiensa mukaan (olivat juhlistaneet syntymäpäivää läpi koko yön - ihme että tässä iässä enää jaksaa sellaista! ja he ovat vielä meitä vanhempia :P ) ja sitten oma lapsonen isänsä mukaan. Talo hiljeni täydellisesti. Minä ahmin The Cloud Atlas -kirjaa (suom. Pilvikartasto), viimeinen tarina on vielä kesken. Harmittaa kun se loppuu, mutta jännittää onko viimeisillä sivuilla joku ovela koukku. Kirjan rakennehan on kuin maatuska, sisäkkäisiä tarinoita, joita seuraavan tarinan päähenkilö aina jotenkin lukee. Lopussa tarinat taas sulkeutuvat yksi toisensa jälkeen. Kirjasta on tehty elokuva, joka saapuu Suomeen VASTA ensi maaliskuussa.

Viime viikkoon mahtui yksi oikein huono uutinenkin. Irtisanottu ystävä sai lähteä koeajalla toisestakin firmasta. Tapaus on ikävän sotkuinen ja epäreilu.

Minulla alkaa tänä viikonloppuna opiskelu. Isäntä laittoi minut organisaatiokäyttäytymisen kurssille avoimessa yliopistossa. Hän on käynyt sen viime vuonna itse ja piti siitä niin paljon, että halusi minunkin käyvän sen. Psykologia ja ihmisten väliset suhteet kyllä kiinnostavat kovasti, ja uskon että kurssi on hyödyllinen ja kiintoisa. Opimme muun muassa ekstroverteistä ja introverteistä.

Työpaikalla minun pitäisi motivoida itseni käymään vuotuinen kehitys- ja tavoitekeskustelu. Ennen tapaamista pitäisi taistella usean työkalun kanssa, enkä millään jaksaisi, koska minulla ei tässä firmassa ole enää kehitystä eikä tavoitteita. Yritän vain jaksaa vuoden loppuun ja siirtää osaamiseni seuraavalle tekijälle.

Alla oleva kuva on Varalan liikuntaopistolta, jossa meillä oli työpaikan tiimipäivä. Osallistujat saivat kokeilla erilaisia urheilulajeja. Minä olin ryhmässä, joka kiipesi juomakorien päälle samalla korottaen koritornia ja laskeutui jyrkkää vuorenrinnettä alas köysien varassa. Olen todella korkeanpaikankammoinen, joten ylitin ja yllätin itseni täydellisesti suoriutumalla molemmista tehtävistä kunnialla. Pienen jännityksen ei pidä antaa estää  hienojen kokemusten hankkimista!

Valoa taivaalla

Aivan ihmeellisen värinen valo taivaalla. Pilvellä oli kultareunus. Kamera oli sattunut unohtumaan autoon, joten napsin siitä kuvia työmatkalla.

Hiekkalaatikko odottaa kesää

Kävin Varsinais-Suomessa kutsuttuna päivällisvieraana, vanha työkaverini järjesti tapaamisen. Huomasin huvituksekseni istuvani kolmen maahanmuuttajanaisen kanssa samassa pöydässä ainoana suomalaisena. Puhuimme puolet ajasta suomea ja puolet englantia. Ystäväni tarjosi iranilaista minttulammasta sahramiriisillä ja vadelmatorttua.

Koko päivän paistoi aurinko ja sain ihania, joskin vähän surumielisiä kuvia vanhempieni luota. Leikit ovat jääneet odottamaan seuraavaa kesää. Nyt on edessä vain pimeää ja märkää.

Lehdet keltaiset

Käytiin keskustassa ruokatorilla ihmettelemässä pizzakojun pitkää jonoa ja syömässä nepalilaista ruokaa. Autolle mennessä pojat olivat vähän lehtisotaa. Junnu sai lehtikasan sisällä nenäänsä jonkin kovan köntin.

Alimman kuvan parvekkeelta vähän karannut huonekasvi huvitti.