Varsinainen maailmanmatkaaja

Tässä taustaa: Minulla ei ole suuntavaistoa. Eksyn aina, siis ihan aina. Jos en ole varma kumpaan suuntaan tulisi kääntyä, käännyn poikkeuksetta väärään suuntaan. En löydä perille.

Torstaina minun pitäisi seikkailla täältä Pirkanmaan syrämmestä Pitäjänmäkeen saakka kuulemaan mielenkiintoisia eläinkoulutusluentoja. Heti kun ajattelenkin asiaa, täytyy juosta vessaan. Stressimaha, nääs.

Varasin juuri junalipun Pasilan kautta Valimon asemalle ja takaisin. Jännittää ihan pirusti löydänkö Pasilassa oikean raiteen. Olen tehnyt tarkkoja taustatutkimuksia ja löytänyt tiedon, että A-juna lähtisi raiteelta 8. Jos eksyn ja myöhästyn, voinkohan käyttää lippuani seuraavassa junassa? En tiedä, paras olla myöhästymättä.

By junafani (Own work) [GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/)], via Wikimedia Commons

Yritän saada voimaa siitä tiedosta, että olen selviytynyt pienen lapsen kanssa lentäen Heathrowhun ja sieltä eteenpäin bussilla. En eksynyt enkä myöhästynyt mistään. Kyllä minä Valimotielle selviän. Ehkä!

Kaupunki rinteessä ja rannalla

"Söpö perhe etsii kotia." "Olisi niin kiva asua täällä." Lähikaupan ilmoitustaulu on täynnä asunnonetsijöitä. Kaikki haluavat asua Tahmelassa tai Pispalassa. Ja miksipä ei?

Valoilmiö syysaamuna

Olipa erikoista, aurinko paistoi viikonloppuna. Marraskuussa ei viikonloppuaurinkoa usein näe. Tein vähän pihasiivoushommia: haravoin lehtiä, tyhjensin vihdoin kesäkukka-astiat ja sen sellaista. Auringossa myöhäissyyspihakin näyttää kauniilta, kun rajaa sen harmaan osan kuvasta pois.

Itsetehtyä lasagnea

Lauantain ruokana oli lasagnea. Teen sen yleensä "kevyempi lasagne" -ohjeen mukaan, jossa lasagnelevyjen ja jauheliha-tomaattikastikkeen kanssa vuorottelee raejuusto.

Nyt pojat tempaisivat ja tekivät minulle lasagnelevyt ihan itse.

Mies sai pastakoneen muinoin valmistujaislahjaksi ja on sitä kuulemma jonkin verran käytettykin. Siihen kuuluu myös hauska "pastabike", pizzaleikkurin tapainen rulla, jolla saa taikinasta suikaleita tai neliöitäkin. Nyt tehtiin vain levyä. Junnu innostui asiasta ja mankeloi omaa palastaan eri paksuuksilla ja sai siitä tehtyä paperinohuen oman käsivartensa mittaisen kappaleen. Ensi kerralla koitetaan tehdä itse vaikka niitä täytettyjä mitä-ne-olivatkaan.

***

The boys made some pasta today for my lasagne dish. Kid loved the pasta machine.

Irrallista

Kerkesin sitten vielä todistaa viimeiset yt-neuvottelut töissä ennen kuin lähden. Kuinkahan monissa olen yli kymmenen vuoden aikana ollut mukana, en jaksa laskea... Näissä neuvotteluissa en kuitenkaan ole enää osallisena, vaan saan seurata ulkopuolisena kahvipöytäkeskusteluja aiheesta.

Tunnelmat eivät ole kovin hääppöiset - tosin kaikki muutkin ovat näissä yt-liemissä niin marinoituja ettei kukaan jaksa erityisemmin jännittää. Tältä alalta voi olla vaikeaa löytää nyt uutta paikkaa, joten luovuutta ja joustavuutta vaaditaan. Joillakin on käynyt hyvin: useat työkaverit ottivat irtisanoutumispaketin ja työllistyivät heti. Siinä voi varata sitten halutessaan vaikka talviloman Mauritiukselle. All-inclusive hotelli omalla niemellä, golffausta, surffausta ja snorklausta, aurinko päällä ja pehmeä hiekka alla.

Sää on tänään täällä kaikkea muuta kuin mauritiusmainen. Nyt on se kahden pimeän välissä oleva hämärä jota päiväksi kutsutaan, ja pahemmaksi vain menee ennen kuin kääntyy taas kevättä kohti. Marraskuussa saisi varmaan jo vähän laittaa ulkovaloja. Olen vähän miettinyt ripustaisiko tuolla koirien kanssa pimeydessä kävellessä pattereilla toimivat koristevalot kaulaan joko itselle tai nelijalkaisille, ainakaan ei olisi näkymisongelmia. Niitähän on kaikenlaisia nättejä lumihiutaleita ja helmiä ja mitä vielä. Miksi tyytyä pelkkään heijastimeen?

Googlen runousoppia