Kylmenevää

Nukuin aamulla makeasti yhteentoista! En muista milloin olisin vedellyt hirsiä niin pitkään viimeksi. Näin tosin painajaista että minulla oli hoidossa koira, jolle ei saanut allergian takia antaa mitään ylimääräisiä herkkuja, ja tajusin sen vasta kun olin antanut sille jotain raksuja. Heräsin ja olin tyytyväinen että se oli vain unta.

Kun pääsin ulos koirien kanssa, tällainen maisema meitä odotti:

Mietin mitä ihmettä narsissien istutuksesta tulisi, ja eipä se lupaavalta näyttänyt:

Aurinko alkoi kuitenkin paistamaan ja sulatti lumet, ja sain sipulit maahan sinne ja tänne. Katsotaan vievätkö myyrät kaikki vai nouseeko edes jokunen keväällä ylös.

Koiria villitsi:

Tein sisälläkin vähän "puutarhahommia", kastelin nuutuneet raukat ja annoin vähän lannoitetta ja poistin kellastuneet lehdet. Huomasin siinä että toinenkin saintpauliani alkaa kukkia! Ilmeisesti asia sitten onkin niin kuin tätini joskus oikaisi, että ei siinä ole hoitajalla paljoa osaa eikä arpaa, vaan kukka vain viihtyy siinä paikassa.