Isäntäkin vanhailee

Vaikka kirppareilu ja osteilu on lähinnä minun harrastukseni, joskus isäntäkin yllättää. Viimeksi kontissa hän tuli silmät loistaen ja sanoi löytäneensä ihanat vanhat kirjat! Hän haluaisi oikein sellaisen vanhojen kirjojen hyllyn.

Menin katsomaan ja näin neliosaisen Pieni tietosanakirja -sarjan, kukin kirja 2 euroa. Näiden lisäksi hän löysi kirjan täynnä vaasalaisia murrepakinoita, eikä hän raskinut jättää kirjaa kauppaan vaikka se olikin melko kallis.

Nyt meillä on hyllyllinen vanhoja kirjoja (ja pieni kasa toisellakin hyllyllä).

Vasemman reunan tummaselkäiset kirjat ovat vuosilta 1857 ja 1901 ja isäntä on perinyt ne mummaltaan. Hauska ajatella, että siihen aikaan ei varmaan joka torpassa ollut samanlaista kirjakokoelmaa kuin nykyään monilla on. Oli ehkä raamattu ja virsikirja ja siinä se.