Kahvilapöydän ympärillä surrasi ampiaisia ja niinhän siinä kävi, että yksi meni ja tuikkasi junnua poskeen. Hodarit lensivät pitkin ja poikin. Juostiin infolle ja pyydettiin apua, jota saimme odotella kauhusta kirkuvan lapsen kanssa luvattoman pitkään. Sitten paikalle tuli nuori tyttö, joka laittoi pistokseen hydrokortisonivoidetta ja antoi varuiksi mukaan pari kyytablettia.
Sen jälkeen ei junnu olisi halunnut enää ulkotiloihin, enkä juuri minäkään. Ampiaisia pörräsi joka puolella, ja saimme kuulla että ne eivät tee enää pesää, joten niitä on hankala saada hävitetyksi. Kahvilan työntekijääkin oli piikkiäinen tuikannut.
Tilanne kuitenkin parani kun uhri sai muuta ajateltavaa. Viimeiseen laitteeseen, viikinkilaivaan, hän meni ylpeänä aivan yksin kun kumpikaan meistä aikuisista ei uskaltanut, eikä olisi halunnut lähteä enää koskaan pois!
Auts! Kuullostaapa ilkeeltä. Onneksi ei tullut mitään pahempaa reaktiota vaan pääsitte jatkamaan hauskanpitoa.
VastaaPoistaJoo, pelkäsin että alkaa kurkku turvota tai jotain. Taidettiin kyllä säikyttää puolet kävijöistä, huuto kuulosti siltä kuin päätä olisi sahattu irti...
Poista