Olen oppinut inhoamaan hiihtämistä aikoinaan koulun liikuntatunneilla eikä minulla ole sen enempää hiihtovälineitä kuin intoa kokeilla uudemman kerrankaan. Kodin ympärillä risteilee latuja joka suuntaan, mikä merkitsee minulle vain sitä, että kävelymahdollisuudet ovat rajatut. Koiriahan ei ladulle saa viedä, jos vaikka haluaisi koittaa vetohiihtoa.
Junnun isä kuitenkin osti jälkikasvulle hiihtosetin ja laittoi ladulle. Tänään käytiin paikallisesti ottamassa tyypit, ja hyvinhän se meni! Pikkukaveri lykki menemään kuin vanha tekijä ja minä tarvoin ladun vieressä polvihangessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!