Savonlinna III

Kotimatkalla löysin heinäseipäitä ja ihanat järvimaisemat, ja pienen eläimen.

Matkakaveri löysi paikallisesta kaupasta Laurikaisen lörtsyjä, joita oli tietysti pakko ostaa mukaan, ja saimme vielä itäsavolaisia fiiliksiä kotonakin. Ensi kesänä uudestaan? Kerimäen kirkko, Punkaharjun järvitie ja höyrylaivaristeily jäivät nyt vielä kokematta.

Savonlinna II

Toisena päivänä uitimme koirat näännyksiin ja lähdimme Olavinlinnaan. Oopperat olivat jo loppuneet, mutta muureissa kaikui silti klassinen musiikki.

Tämän kudotun kaiteenlämmittimen funktio ei oikein avautunut.

Asta-myrskyn tuhoja korjailtiin vieläkin. Siellä täällä oli todella paksujakin puita kaatunut, leirintäalueella, keskustassa, Tallisaaressa.

Juhlijoilta olivat lasit jääneet siivoamatta pois. Näytti kodikkaalta.

Juoksin läpi myös keskustassa sijaitsevan sisustusliikkeen. Sepä olikin yllättävän iso, kolme kerrosta. Pienet olivat ostokseni: kaksi kynttilää :)

Syömässä käytiin Panimoravintola Huvilassa. Seuralaiseni tykkäsi heidän oluistaan, joita ei valitettavasti saa enää muualta kuin tuosta ravintolasta. Molemmat tykkäsimme ruoasta. Se oli hyvää ja nätisti aseteltu.

Savonlinna I

Asuin Savonlinnassa kahteen otteeseen, ensin pienenä päiväkoti-ikäisestä kolmanteen luokkaan asti, sitten yläasteen ja lukion ajan. Siinä välissä kävimme asumassa Ylä-Savossa.

Teimme pienen nostalgiaretken vanhaan kotikaupunkiin, kun kissanhoitajat järjestyivät aivan naapurista.

Majoituimme Vuohimäen leirintäalueelle varaamaamme mökkiin, joka oli paritalon puolikas. Nettisivut lupasivat petivaatteet, mutta ei siellä lakanoita ollut, joten jouduimme tekemään täsmäiskun paikalliseen sittariin.

Lakanostosten lisäksi kiersimme vähän keskustassa.

Puistokadulla aloitin koulunkäynnin. Joskus mieleeni tulee vieläkin tuoksumuisto ruokalasta. Olen melkein sukua julkkikselle: opettajana minulla oli jonkin aikaa tämän vuoden Kultaisen harmonikan voittajan isä.

Tämä silta on tehty lähtöni jälkeen, mutta se tuntuu silti istuvan sopivasti torin kylkeen. Joskus mieli kieltäytyy hyväksymästä muutoksia tuttuihin ympyröihin.

Tämä on sen sijaan ihan kamala. Joku mainoskello keskellä toria ?!

Kaikkein hauskinta oli, että vanhat paikat olivat saman nimisiä kuin 15 vuotta sitten. Happy Time -pubissa join ensimmäisen (ja yhden ainoista juomistani) oluen yhdessä Liisa-ystävän kanssa, kumpikaan emme olleet vielä ihan täyttäneet 18. Myös Tamino-disko löytyi seuraavasta korttelista. Siellä käytiin Tuijan kanssa tanssimassa Scatmania ja muita parhaita 90-luvun hittejä.