Lomapäivä sitissä

Lähdin ekan lomapäiväni kunniaksi vähän shoppailemaan keskustaan nukuttuani ensin hieman nurmikolla. Kävin Sinooperissa, Clas Ohlsonilla ja yhdellä kirpparilla.

Keskustan kaupoissa tulee nykyään jostain syystä käytyä todella harvoin. Nyt kyllä Sinooperissa hykerreltiin kun tämä tyttö sulki perässään oven, sellainen kassillinen lähti mukaan. Jopa kilo parafiinia :D Jos vaikka kokeilisi sitä kynttiläjuttua jonain pimeänä iltana.

Ostin myös pari sapluunaa. Remppakaverin kanssa aina vitsaillaan, että tämän ja tuon esineen voisi maalata valkoiseksi ja kirjailla siihen sitten "belle maison" ja "nro 3" ja arvo kohoaisi moninkertaiseksi. Nyt minun on ihan pakko maalata johonkin belle maison oikeasti.

Haalin myös pari pakettia lasimosaiikkia. Kokeilin heti tehdä yhden betonilaatan mustilla koristeilla. Teippasin kaksipuoleisella teipillä palat kiinni muotin pohjaan. Ylihuomenna nähdään lähtevätkö palat irti muotista vai betonista.

Clasulta ostin Dymoon sellaista silitettävää tarraa, jolla ehkä saa jotain ipanan vaatteita merkattua. Pelastusarmeijan kirppis oli taas oikea kultakaivos tällaiselle hamsterille ainakin.

Kaksi sinkkistä tötteröä, joista toisessa on tuikku jumissa. Varsin tiukasti. Ei lähde pihdilläkään.

Näistä leikkuulaudasta meinaan tehdä pienen liitutaulun, ja tuosta toisesta... en tiedä vielä. Se on vain hauskan muotoinen.

Muoto on kiva tälläkin lasimaljalla. Aion laittaa siihen betonia, jollei minua ala kaduttaa.

Kotonakin on ihanaa

Visiitiltä oli kiva tulla kotiin. Remppaystäväiseni oli purkanut vanhan kaasugrillin ja muut osat olivat sopineet metallinkeräykseen, mutta alataso ei. Minä katselin sitä hetkisen, käänsin nurinpäin ja a vot, siitä tuli pöytä!

Laitoin siihen remppakaverin mansikan ottamaan mallia jalan juuressa kasvavista metsämansikoista. Se näytti kuitenkin yksinäiseltä, joten laitoin toiseen astiaan harvinaista indostanilaista roikkosaniaista. Eikun siis nyppäisin tätä joka pellon reunassa kasvavaa rikkaruohoa, jota olen aina ihan väärällä nimellä näemmä kutsunut. Mitä se on oikeasti? Nättiähän se on kun laittaa valkoiseen ruukkuun!

Blogger halusi nyt laittaa tämän kuvan poikittain, joten olkoon niin. Olen niin ylpeä tästä pikku kukkapenkistä. Minulla ei ole ollut kukkapenkkiä vuosiin. Nyt se kasvaa ja rehottaa ja kohta viimeinenkin kukkanen, joka otti kuivuudesta nokkiinsa ja tiputti kukkansa, suunnittelee uutta tulemista.

Viimeisen kuvan hujopit ovat outoja lintuja. Emme ole varmoja onko ne istutettu tuohon vai ovatko vain hurjaksi venyneitä rikkaruohoja saniaisten ja tarha-alpien keskellä.

Vihdoinkin pääsin Turkuun käymään

Sain sunnuntaina veljen kaveriksi Turun visiitille. Kuljin jokirantaa kamera kaulassa kuin paraskin turisti. Etelän lämpötilakin oli ympärillä.

Kesken

Isi valmisti maittavat grillipihvit ja tuli syötyä vähän liikaa.

Äiti haluaisi lisää kärhöjä. Tämä nykyinen kappale kukkii kauniisti. Nimikin sillä oli, mutta en pistänyt sitä muistiin. Olisiko ollut Nelly jotain.

Tässä talossa asuessani aloitin koristelemaan kaivonkatta mosaiikinpalasilla. Vauva syntyi, työ jäi kesken, muutettiin pois. Palat odottavat edelleen työn jatkajaa.

Kävin tervehtimässä vanhaa kaveria. Oli tehnyt vähän liian hyvää mustikkapiirakkaa ja sitten vasta olikin maha täynnä. Heillä on kaunis ja hauska nuori kissa vanhemman seurana.

Telttailua ja mölkkyilyä

Vietin lomanalkajaisiksi viikonlopun vanhempieni luona. Junnu on ollut siellä tämän viikon ja menee kahdeksi seuraavaksi vielä toiseen mummolaan, joten oli kiva nähdä häntäkin. Nukuttiin eka yö yhdessä teltassa. Se taisi olla naperon ihka ensimmäinen yö teltassa. Jännää oli ja hän nukkui kyllä hyvin, mutta minä heräsin kylmyyteen (sic). Ei ole juuri tarvinnut palella herra ties kuinka moneen viikkoon!

Otettiin myös pieni perheen sisäinen mölkkyturnaus. Junnulle helpotettiin sääntöjä hitusen niin että hän mm. sai heittää hutiheiton uusiksi, mutta siinä suunnilleen kaikki. Ja miten kävi? Hän voitti koko kisan! Ensi kerralla ei helpoteta!

Koirat ovat painineet koko viikonlopun.