Ja alkoi sataa lunta

Niljakkaan ja loskaisen kelin muutti yöllä alkanut lumisade aivan toisenlaiseksi.

HALAA blir ÖRN

Makkarissa muurin hyllyllä on kirjainkuutiot H, A, L, A ja A. Laitettiin junnun kanssa niihin muitakin kirjaimia ja saatiin uusia sanoja.

Lista-ahdistus

Isäntä on urheasti jatkanut talvilomaviikon listaurakkaansa ja viikon kääntyessä sunnuntaihin on laittamatta enää muutama hassu pala jalkalistaa, sitten olisi kaikki laitettavissa oleva laitettu.

Mutta ei ole listoittaminen herkän mielen puuhaa. Ostamamme listanaulat ovat jotain maanantaikappaleita ja suuri osa katkeaa hakattaessa ja singahtaa minne lie. Ne pätkät, jotka piti liimata muuriin, eivät pysy, koska liima tulisi juuri koveraan saumanpaikkaan. Paljon kärsivällisyyttä on tarvittu ja vähän viskiäkin.

Ahkerat miehet naistenpäivänä

Tänään isäntä nakutti monta metriä jalkalistaa makuuhuoneeseen. Osa listasta piti liimata seinään. Seinät olivat niin kierot, että joihinkin paikkoihin seinän ja listan väliin sai sormenpään tungettua. Toista se olisi itse rakennetussa talossa! Siihen hommaan en tosin rupea, haluan säilyttää järkeni.

Junnu taas rakensi tekniikkalegoansa ja sai traktoriinsa tehtyä moottorin. Siinä on männät ja kaikki. Tosi hieno!

Sitten jurputusta naistenpäivästä jurputtajista. Joidenkin mielestä ei saisi viettää naistenpäivää, ei ystävänpäivää, ei mitään erityistä päivää, koska kyllähän joka päivä voi muistaa ystävää ja naisia ja kaikkia, ei siihen mitään kalenteripäiviä tarvita.

Vietetään vaan joka päivä joulua, Runebergin päivää, uutta vuotta, naistenpäivää, vappua ja kaikkia muitakin erikoispäiviä sameassa harmaassa sekasotkussa. Mikään päivä älköön erottuko toisesta millään tavalla. Onhan kaikki vain kaupallista salajuonta.

Vai olisiko sittenkin kivempi nousta välillä vähän arjen yläpuolelle ja ottaa juhlan aiheeksi vaikkapa nyt tänään meidät ihanat naiset?

Tietokoneperhe pieneni

Meillä on monta tietokonetta. On pöytäkone, isännän läppäri, minun punainen miniläppärini, tabletti, junnun läppäri ja sitten isännän metusaalemi linux-kone, jolla oli vuosia takanaan yli kymmenen.

Tietokonevanhus sisälsi monia tärkeitä tai ainakin tunnearvoltaan mittaamattomia tiedostoja, jotka piti pelastaa. Tarvittiin siis ruumiinavaus.

Tänään isäntä sai päätökseen vuorokauden kestäneen tiedonsiirto-operaationsa ja julisti täten metusaalemin kierrätysromuksi.

Tulipa tilaa. Mitähän siihen laittaisi? Pari pientä kansiohyllyä ei olisi pahitteeksi!