Siimahännät seikkailevat

Mies on vanhojen opiskelukavereidensa kanssa mökkireissulla, ja lapsi nauttii samoin rantamökkeilystä. Minä kävin Ylisfestareilla koiran kanssa siliteltävänä (minäkin sain pusun :) ) ja olen nyt ihan poikki. Siivosin hiirten mökin ja söin sata keksiä.

Tässä pari lähikuvaa sietämättömän söpöistä tasapainoilevista hiirilapsosista:

Pienet perheenjäsenet

Perheemme on kasvanut kahdella pienellä jäsenellä, Minillä ja Mikrolla.

Ne ovat kesyhiirityttöjä, viiden viikon ikäisiä. Parin viikon päästä ne saavat vielä kolmannen kaverin.

Muoviastiaan ei ollut helppo keksiä kiinnitystä juomapullolle ja riippumatolle, mutta Clas Ohlson ratkaisi ongelman. Ostimme sieltä vahvoja pieniä magneetteja ja magneettikoukkuja. Ne tarraavat hyvin muovin läpi ja pitävät pullon juomavalmiudessa ja riippumaton ilmassa.

Ostoslistapidike

Kauppalista kannattaisi olla keittiössä esillä, mieluiten lähellä jääkaappia. Meidän lista on ollut aivan väärässä paikassa. Ennen kauppaan lähtöä lappupinkka on kaivettu esille ja alettu miettiä mitä nyt tarvitaan. Tämäkin on toiminut mutta on ollut vähän turhan monimutkaista.

Nyt olen saanut ostoslistan siihen mihin se kuuluukin, jääkaapin oveen.

Minun ei edes tarvinnut liimailla mitään. Nipistin tarttuu supermagneettiin ja magneetti taas oveen.

Magneetteja hankittiin aivan eri tarkoitukseen, mutta siitä lisää seuraavassa...

Vanha löytö

Käytiin perjantaina mökillä, jossa vanhempani olivat viettämässä paria vapaapäivää. Visiteerasin myös tätini luona. Hän on kylähistorian, sukututkimuksen ja kaiken mahdollisen vanhan aktiivinainen, joka on kirjoittanut kirjojakin aiheesta.

Teimme tädin kanssa aarteenetsintäretken mummin vinttikamariin. Sieltä oli joku aika sitten löytynyt matonkuteiden seasta meidän isän vanhat pitkään hukuksissa olleet kaitafilmit.

Minä tein sieltä mm. tämän löydön:

Isäni on joskus käsitöissä tehnyt metallista tällaisen riippuvan telineen. Se oli vähän vaikea kiinnittää, koska en saanut ruuveja oikein hyvin tuonne koristeen alle, ja onnistuin vahingossa irrottamaan toisen hitsisaumankin. Ehkä sen saisi jollain superliimalla korjattua... Mitään painavaa en tuohon laittaisi, mutta tuikun se kestää :)

Vihaisia lintuja ja amppareita

Tehtiin viime sunnuntaina kauan odotettu retki kiukkutipujen maailmaan Särkänniemeen. Kaikki meni hienosti siihen asti, kunnes oli tarkoitus ottaa vähän välipalaa ennen delfiininäytöstä.

Kahvilapöydän ympärillä surrasi ampiaisia ja niinhän siinä kävi, että yksi meni ja tuikkasi junnua poskeen. Hodarit lensivät pitkin ja poikin. Juostiin infolle ja pyydettiin apua, jota saimme odotella kauhusta kirkuvan lapsen kanssa luvattoman pitkään. Sitten paikalle tuli nuori tyttö, joka laittoi pistokseen hydrokortisonivoidetta ja antoi varuiksi mukaan pari kyytablettia.

Sen jälkeen ei junnu olisi halunnut enää ulkotiloihin, enkä juuri minäkään. Ampiaisia pörräsi joka puolella, ja saimme kuulla että ne eivät tee enää pesää, joten niitä on hankala saada hävitetyksi. Kahvilan työntekijääkin oli piikkiäinen tuikannut.

Tilanne kuitenkin parani kun uhri sai muuta ajateltavaa. Viimeiseen laitteeseen, viikinkilaivaan, hän meni ylpeänä aivan yksin kun kumpikaan meistä aikuisista ei uskaltanut, eikä olisi halunnut lähteä enää koskaan pois!