Ruskaretki

Teki mieli lähteä töiden jälkeen metsään, jossa en ole ollut aikoihin. Kun asuimme keskustassa ja minulla oli vain porokoira, kävimme siellä usein. Ilmeisesti tarpeeksi usein, koska porokoira johdatti meitä varmoin ottein polkuja pitkin - sellaisiakin, joita en olisi itse enää osannut valita.

Tässä parivaljakko poseeraa mättäiden seassa.

Kauhukakarasta on tullut äidin kulta <3

Seikkailu lillumäellä

Aurinko paistoi ja lähdettiin kaikki seikkailuretkelle. Löydettiin pinnasta lilluva hiekkakasa, jossa uskallettiin koirienkin vähän spurttailla. Paikassa kaikui ja junnu tykkäsi heitellä alarinteeseen kiviä. Läheiseen metsään oli dumpattu vaikka mitä sohvakalustosta lähtien...

Viikot valuvat

Kiirusta, kiirusta on arki, ei kulu sohva maatessa. Mutta viikko viikolta lähenee hetki, jolloin kiire loppuu. Töitä olisi vielä 13 viikkoa ja siitäkin jokunen viikko on ansaittuja lomia. Ennen lähtöä pitää siirtää kaikki opittu ja osattu seuraavalle tekijälle.

Tällä hetkellä tauko tuntuisi tulevan enemmän kuin tarpeeseen. Haluaisin esimerkiksi heittää pois vaikka mitä roinaa, mutta lajittelu vie aikaa.

Pitäisi myös suunnitella, mihin haluan elämääni kuljettaa. Mistä tulee se voimia antava VAU-fiilis, missä työssä antaisin itsestäni eniten ja olisin eniten hyödyksi? Missä olisin hyvä? Töitä olen valmis tekemään kovasti, mutta haluan mennä oikeaan suuntaan. Yritän kuunnella pientä sisäistä ääntäni.

Minulla on paljon juttuja joita haluaisin tehdä.

- tehdä kännykkäpelin
- tehdä sosiaalisen nettisivuston tietystä aiheesta
- järjestää ihmisten koteja ja parantaa elämää
- opettaa ihmisiä kouluttamaan koiriaan
- kirjoittaa ja kuvittaa lastenkirjan
- säveltää musiikkia
- ...
Miten saan esille sen punaisen langan tästä kaikesta silpusta? Mikä on se tavoittelemisen arvoinen päämäärä?

Näin saumakynäilet JA säilytät hermosi

Jatkettiin anoppilassa erittäin pitkäkestoista projektia nimeltä keittiön laattojen saumojen väritys valkoisiksi. Alku oli aikamoista tuherrusta, kunnes keksin miten homman saa etenemään ilman että tekee mieli heittää tussilla vesilintua. Mainoksissahan kauniit naiset vetävät saumoihin tasaista valkeaa viivaa ja tsing, keittiö on kuin uusi. Näin se ei valitettavasti aina mene oikeassa elämässä.

Käytössä olevat tussit olivat allaolevaa merkkiä.

No niin, ja sitten siihen hermojensäästämisosuuteen.

1. Älä kuvittelekaan, että tussista tulisi tasaista valkeaa viivaa pidempään kuin 5 cm. Sitä ei tule. 3 cm:kin voi olla saavutus.

2. Ravista tussia kunnolla ennen piirtämistä ja piirtämisen aikana. 3-5 cm välein.

3. Ravistamisen jälkeen pumppaa kärki kosteaksi. Edelleen samoin 3-5 cm välein.

Tadaa, homma etenee hitaasti mutta kuitenkin. Ja tunnin päästä toinen kerros päälle.

Lisäys: sain tietooni, että saumakynä toimii parhaiten kaakelimaalattujen saumojen viimeistelyyn. Ylläolevaan hommaan parempi tuote olisi Saumafix http://www.pintanikkarit.fi/kauppa/index.php?tid=352
Olisikin hyvä päästä kokeilemaan tuota.

Sateen keskellä aurinkoisia muistoja

Kahdeskymmenes päivä syyskuuta paistoi aurinko näin ihanasti!

Nyt näyttää siltä että jatkossa on vain kylmää, märkää ja pimeää, niin jos vaikka alkaisi puuhastella sisällä...